Eilen sanottiin huomenta.
Tänään näyttää tulevan vähän hiljaisempi päivä.
Tänään näyttää tulevan vähän hiljaisempi päivä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuki vastaan tuolla alakerrassa olen aina muutaman sanan vaihtanu koiran kanssa ollaan tutut ennestään.
Toinen naapuri alkoi valittaan että oli kuullut koiran haukkumista.
Vaistosiko koira moitetta mutta kuitenki se nosti kovan äläkän tätä naapuria vastaan.
Miten naapuri saa lepytettyä koiran jää nähtäväksi.
Meidän koiramme oli vuosikausia kirjeenvahdossa ystäviemme kissan kanssa. Se oli mukava tapa hoitaa suhteita.
Jospa se sinun naapurisi ensi hätään yrittäisi hieroa sopua kirjoittamalla oikein kauniin kortin sille kääpiöpiskille.
anteeksi naapurin koira:
- Minun koiranipa osaa lukea.
- Joo, olen kuullut.
- Mistä sinä sen kuulit?
- Minun koirani kertoi sen minulle.
samalla parantais isäntienkin välejä.
Kyllä hienotunteisuus on naisten laji, huomasin tuon yhdys-sana virheenikin hienotunteisesta kirjoituksestasi.
Jos tarkoitat, että otsikosta puuttui yksi ässä, ei se maalta merelle vie. Sehän saattoi ihan olla sormen tai näppäimistön vika.
Minulla oikean käden keskisormessa ei lääkärintarkastuksessa todettu mitään vikaa. Selvästi se on luulosairas, koska on koukistunut ja kipeä. Pätemisen tarpeessa se koheltaa sinne sun tänne ylimääräisiä kirjaimia.
Välilyöntinäppäinkin on lastenlasten pelaamisten jäljiltä väsähtänyt ja toimii vain inspiraation yllättäessä.
Mutta mitäs me pienistä. Kirjoitellaan edelleenkin!
Vielä siihen meidän koiraamme ja ystäviemme kissaan: kumpikaan ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten kissan "äiti" ja koiran "mummu" toimivat sekä sihteereinä että tulkkeina.
ässähän siitä puuttu jominä aattelin mikä väli tuossa.
Suotuisasti, hienotunteisuudessasi osaat selittää nämä onglema kohat.
Kännykkä se vasta epel on niin lähekkäin on ne näpyt, koko ajan joutuu vainuaan näytöstä menikö oikein.
meinaa ottaa meillä ylivallan. Se on sellainen
koira ( iso koira pienissä nahoissa),ainakin itse luulee niin.
Mutta onneksi osaan tulla toimeen Jerrycottonin kanssa .
Meidän tutuilla on sellainen seropi karvaturri, joka aamu sanoo isännälle kuonollaan huomenta ja vaatii aamulenkille.
Siinä nyt ei ole mitään kummaa, mutta kun hän klo 10 tienoissa vaatii emäntää lenkille ja isäntä ei kelpaa. Iltapäivällä on taas isännän vuoro ja emäntä ei kelpaa. Illalla on taas emännän vuoro.
Tämä on kuulemma toistuvaa ja tuo turri osoittaa selvästi paheksuntansa, jos sen valitsemaa rytmiä vaihdetaan.
Varsinainen ulkoiluttaja.
Sellainen karvaturri pitäis meikämummollakin olla, että monta kertaa päivässä lenkille saisi.
Yleensä puhutaan koiran ulkoiluttamisesta, mutta taitaa olla pikemmin niin että koirat ne ovat jotka ulkoiluttavat ihmisiä. Jos minulla olisi koira, niin ilman muuta koira ulkoiluttaisi minua. Eihän minua kukaan ulos saisi varhain aamulla, vesi- tai räntäsateessa.
Niin se meidänkin koiramme ulkoilutti meitä - joko yhdessä tai erikseen.
Minä sitä koulutin, ja se totteli kuin ajatus.
Mutta sovinisti se oli. Jos olimme kolmisin liikkeellä, ja minä komensin koiran sivulle, se meni kuuliaisesti "vaarinsa" sivulle.
Kyllä koira hyödyllinen oli, ja kyllähän sekin puolestaan meitä koulutti. Se ei yhtään pitänyt metelistä, vaan tuli heti väliin, jos karjuimme toisillemme. Pakko siinä oli totutella tappelemaankin kuiskaamalla.