Ollessani kolme vuotta, muistan sen vielä, isäni perheen sakemanni Frey, veti minua pulkassa ympäri rataa.
Samaa koiraa oli muutama vuosi takaperin joutunut sakemanni-kauhuinen äitini hoitamaan.
Äiti odotti viimeisillään minua ja tämä koira oli hypännyt sohvalla maanneen äitini päälle eikä äiti ollut uskaltanut komentaa koiraa pois vaan oli ollut siinä koiran alla kunnes isäntäväki tuli kotiin =))
Liekö tämä varhainen kosketus syynä omaan rakkauteeni ko rotua kohtaan, en tiedä, mutta äsken sain käsiini läjän kuvia isäni nuoruudesta (1966-1988).
Yhdessä kuvassa oli tämä Frey-koira ja aloinkin tädiltäni selvittää, mistä kennelistä koira oli. Kuin ihmeen kaupalla löysin koiran jalostusnetistä. Siellä se oli.
Oli muutenkin jännää seurata noita vanhoja kuvia isästä, hänen isästään äidistään ja sisaruksistaan. Äidillä oli oikein kotiruvamaiseen tapaan mekko ja pitsihanskat kädessä, ihania perhekuvia, ihanaa yhdessä oloa.
Joskus tuntuu että olen aatteineni ja vaatteineni syntynyt ihan väärälle vuosisadalle. Koitellaan kuitenkin pärjäillä, Sinatraa kuunnellen =)
Mukavat viikonloput kaikille!
Samaa koiraa oli muutama vuosi takaperin joutunut sakemanni-kauhuinen äitini hoitamaan.
Äiti odotti viimeisillään minua ja tämä koira oli hypännyt sohvalla maanneen äitini päälle eikä äiti ollut uskaltanut komentaa koiraa pois vaan oli ollut siinä koiran alla kunnes isäntäväki tuli kotiin =))
Liekö tämä varhainen kosketus syynä omaan rakkauteeni ko rotua kohtaan, en tiedä, mutta äsken sain käsiini läjän kuvia isäni nuoruudesta (1966-1988).
Yhdessä kuvassa oli tämä Frey-koira ja aloinkin tädiltäni selvittää, mistä kennelistä koira oli. Kuin ihmeen kaupalla löysin koiran jalostusnetistä. Siellä se oli.
Oli muutenkin jännää seurata noita vanhoja kuvia isästä, hänen isästään äidistään ja sisaruksistaan. Äidillä oli oikein kotiruvamaiseen tapaan mekko ja pitsihanskat kädessä, ihania perhekuvia, ihanaa yhdessä oloa.
Joskus tuntuu että olen aatteineni ja vaatteineni syntynyt ihan väärälle vuosisadalle. Koitellaan kuitenkin pärjäillä, Sinatraa kuunnellen =)
Mukavat viikonloput kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuollaista muistikuvaa on hyvä vaalia ja sen mukaan elää.
Olisi ollut kammottavaa jos se koira olisi äidillesi tehnyt jotain pahaa; silloin tunnelma ja muistikuva olisi polttanut sydäntä lopun elämää ja todennäköisesti olisit pelännyt/vihannut k.o. rotua.
Niin kuin minä terrieriä, joka ensimmäisenä koirana hyökkäsi kimppuuni aivan ilman syytä ja puri niin että sain kammon kaikkiin koiriin.
niin mene,kaksi sakua ja yksi tanskandoggi on mua vuosien varrella purrut ja kunnolla,nuo jäljet näkyy kunnes liha mätänee,silti en kammoa enkä leimaa kumpaakaan rotua,joskus aina ajattelen että rupean ahkeraksi ja ja ja ja ja...ostan sakun =)
Ei minusta laiskasta kuitenkaan taida olla sen emännäksi?
aina joskus,eilen sain oudon?sähkärin koskien erästä pyreneittenmastiffia jonka ostin -94...siellä toisessa päässä joku? halusi tietää kaiken koiran taustoista.Siinä sain oikein aivoja venytellä,mutta lopulta kaikki rekkarinumeroa myöten hiipi muistiin :)