Harjoitteletteko lapsenne kanssa laskuja lukemista yms kotonakin vai jätättekö asian esikoulun tehtäväksi?? Entä sitten kun lapsi on koulussa esim ekalla luokalla, kuinka paljon yhdessä opiskelette???vai ettekö ollenkaan???
esikoulu ja
koulu...
8707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse haluaa ja on kiinnostunut.Meillä eskarin aloittava tyttö ja on osannut kolmivuotiaasta asti kirjoittaa oman nimensä ja minun,äitinsä nimen,siis ulkomuistista.Nyt siis 5v ja osaa kaikki kirjaimet ja "lukee" kirjaimia joka paikasta ja kirjoittelee mallista ja isosiskon vanhoja koulukirjoja täyttelee.Kellonajat on nyt kovassa kiinnostuksessa.Ja luulen jos olisin panostanut enemmän niin tyttö lukisi jo täyttäpäätä, olenko sitten laiska mutta olen ajatellut että hän oppii kyllä sitten ajallaan jos ei luonnostaan itse opi nyt jo.
Samaa mieltä. Jos lapsi on innostunut lukemisesta, kirjoittamisesta tai laskemisesta, niin toki kannustaisin siihen :-) Jos taas ei ole, niin eipä sillä kiirettä. Kouluun mennessä ei tarvitse osata lukea tai laskea, kunhan on "valmis oppimaan", eli jaksaa kuunnella ohjeita ja ymmärtää ne, pystyy keskittymään asiaan hetken (n 15min), tietää mitä kynällä tehdään (noin suunnilleen ;-)ja osaa huolehtia omista tavaroistaan ja repustaan (myös noin suunnilleen...). On sen verran omatoiminen, että osaa pukea ulkovaatteet ja käydä tarvittaessa vessassa. Kyllä ne pikkuset siellä pärjää! Ekaluokkalaisten opet osaa yleensä suhtautua lapsiin oikein, eli siis niin, että ymmärtävät lasten olevan uuden jännittävän (vähän pelottavankin) asian edessä, ja niin he nousevat jalustalle yli jopa meidän äitien ;-) (sori, poikkesin taas vähän aiheesta)
tietenkin riippuu vanhemman aktiivisuudesta kuinka pian lapsi oppii. Itselläni oli mahdollisuus olla lapsen kanssa pitkään kotona ja siinä samalla opittiin erilaisia asioita.
Lapsi oli kolmen kun osasi "lukea" yksittäisiä sanoja, esim. oma nimi, läheisten nimet, sitten myöhemmin tarhakavereiden nimet. Eskarissa osasi lukea jo suht sujuvasti. Hienomotoriikkaa ei harjoiteltu eli lapsi kyllä osasi kirjoittaa, mutta eipä siitä aina selvää saanut. Eskarin aikana teki myös ekaluokan matikan tasoisia laskutehtäviä.
Koskaan en ole pakottanut lasta opettelemaan vaan kaikki on lähtenyt lapsen omasta mielenkiinnosta. En ole myöskään varsinaisesti opettanut, enkä vain neuvonut oikeaa suuntaan. Heti kun lukutaitoa tuli niin alkoi kaiken tiedon ahminta. Oma roolini on ollut vain hankkia luettavaa ja tehtävä kirjoja.
Itse kyllä luotan eskarin opettajiin ja ala-asteen opettajiin. Nyt me ei kummemmin opiskella yhdessä muuten, kuin että tarkastan, että tehtävät on tehtynä. Tuolla tarkastuksella haluan osoittaa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Lapsi on myös hyvin ylpeä siitä, kun on saanut ratkaisua sen ja sen tehtävän tai oppinut jonkin kirjaimen oikeanlaisen kirjoittamisen.
näitä viestejä lukiessani tunnen oman lapseni kyllä aika "osaamattomaksi".Lapseni on nytten jo esikoulussa eikä osaa lukea muuta kuin muutamia sanoja, eikä kirjoittaa kuin muutamia tuttuja sanoja, eikä tunne aivan kaikkia aakkosiakaan.Ja osaa laskea 1-12 ymmärtäen ne...osaa kyllä luetella enemmän numeroita, mutta ei laskea niitä kunnolla....
osaa ihan tarpeeksi. Ja iän myötä nuo erot tasoittuvat. Vaikka oma poikani lukikin eskarissa melko sujuvasti, en silti pidä häntä mitenkään erityisen lahjakkaana/älykkäänä. Meillä vaan oli aikaa ja mahdollisuus olla yhdessä ja opetella asioita. Lapset kehittyvät niin eri tahtia ja oppivat eri tahtiin heitä kiinnostavia asioita. Yksi lapsi voi olla liikunnallisesti taitava kun taas toinen oppii lukemaan. Toinen voi piirtää uskomattoman hyviä piirustuksia ja toinen värittää suuria linjoja tussi keskellä kouraa.
Lapsi on eskarissa, ope sanoi että kyllä he opettavat ! Ensin eskarissa sen mitä tuon ikäisille pitääkin ja koulussa lisää.
Kunhan perusasiat on kunnossa, ei lapselle mitään ylimääräistä kannata tyrkyttää, ei se siitä yhtään nerommaksi tule.
Toki lapsi haluaa oppia aina uusia asioita, ne tulee aivan kuin itsestään iän mukana, kyllä uusiakin asioita aina hieman opetellaan, mutta ainakin minulle on ammattilaiset sanonut, koulun tehtävänä on opettaa.
Lapset kehittyvät niin eri tavoin, jokainen varmaan sen huomaa kun katselee ympärillään olevia lapsia. Älkää olko huolissanne, meillä on hyvät opettajat, ainoa mistä kannattaa kantaa huolta, on Koulukiusaus. Se EI kuulu opetukseen.
verran kuin lapsi itse kyselee tai haluaa apua.
Esikoulussa ei oikein koskaan ole kummallakaan ollut mitään erityistä kyseltävää. Ensimmäinen osasi lukea ennen sinne menoa ja toinen oppinee ihan hetkenä minä hyvänsä. Matematiikasta ei kumpikaan esikoululainen ole koskaan puhunut.
Ekaluokkalaisen opettaja on sanonut useaan otteeseen keskusteluissa, ettei ole vanhempien asia alkaa paikkailla koulun opetuksia (itse olen kyllä vähän erimieltä), eli vanhempien ei tarvitse harjoitella tai tehdä mitään lapsen koulun eteen. Sen verran teen, että kysyn, onko läksyt tehty (muistaessani) ja jos lapsi tulee pyytämään apua läksyissään, niin autan. Ja auttaminen yleensä näyttää tarkoittavan, että lapsi tekee ne läksyt ääneen minun vieressäni ilman varsinaista apuani. Joskus tarkistan hänen pyynnöstään kotiläksyt.
Ainut, mitä minä oikeastaan ekaluokkalaisen kanssa opiskelen kotona, niin kokeista käymme läpi ne väärin menneet asiat ja koitamme opetella ne. Muistan omasta koulustani, että kokeiden jälkeen opitut asiat "sai unohtaa", niitä ei enää opiskeltu, mutta minä olen sitä mieltä, ettei oppimisen tarvitse siihen kokeeseen loppua.
Ei ole harjoiteltu eskariasioita muuten kuin silloin kun jotain oli annettu kotitehtäväksi, eikä niitä kertoja ollut montaa.