Veljelläni ja hänen ex-tyttöystävällään on 3-vuotias lapsi. Lapsi tuli heillä vahingossa ja erittäin huonoon elämäntilanteeseen (huumeita ja alkoholia). Pariskunta erosi noin kaksi vuotta sitten ja poika jäi äidilleen. Äiti on nuoruudestaan saakka sairastanut henkisesti, psykoottisia kohtauksia ja masennusta. Lisäksi siihen liittyy alkoholismi. Lapsen elinaikana hoitojaksoja on ollut jo kaksi. Molemmat hoitojaksot (sairaalassa) ovat kestäneet 1-2kuukautta. Oireita hoitojaksoa ennen on ollut noin 3 kuukautta. Isällä (veljelläni) on jäänyt aikuisesta iästään teini-ikä vahvasti päälle. Liikaa ryyppykeikkoja ja muita edelleen epämääräisiä menoja. Lastaan hän on satunnaisesti käynyt katsomassa. Mielestäni hän ei ole valmis yksin huolehtimaan lapsestaan. Minä ja mieheni elämme hyvin normaalia elämää, avioliittossa ja meillä on 9-vuotias tytär. Nyt tämän 3-vuotiaan äiti on jälleen hoidossa ja poika on ollut meillä jo pidemmän aikaa. Suurin pelkoni on että lapsi menee jälleen äidilleen tämän palattua hoidosta. Mitä voin tehdä? Haluaisimme mieheni kanssa alkaa veljenpoikani huoltajiksi. Koko muu suku on sen puolesta. Voiko psykoottisesti sairas, pahasti masentunut ja vielä alkoholisoitunut äiti tuhota lapsensa vai onko meillä mahdollisuus lapsen kasvattajiksi?
Toivon asiallisia neuvoja teiltä. Olen aivan rikki. Tämä poika on minulle yhtä rakas kuin oma tyttärenikin. Mitä oikeuksia tädellä on?
Toivon asiallisia neuvoja teiltä. Olen aivan rikki. Tämä poika on minulle yhtä rakas kuin oma tyttärenikin. Mitä oikeuksia tädellä on?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon. Eiköhän sieltä saa asioihin vastauksia ja apua. Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyy!
Soita heti kuntasi sosiaalityöntekijälle tai mieluummin suoraan lastensuojelupuolelle. Joka kunnassa on semmoinen.
Kerro tilanne ja sano, että poika asuu teillä ja jos se huostaanotettais niin te voisitte pitää sen. Ei tarvis pelätä, että poika asuu sekopää äitinsä kanssa, mutta tapaa kuitenkin äitiään. Josko äiti siitä tokenisi ja aloittaisi hoidot ihan tosissaan.
oletko jutellut asiasta lapsen äidin kanssa? mitä mieltä hän on?
sukulaissijoituksissa on "omat riskinsä." viha voidaan purkaa hyvin voimakkaasti sukulaiseen, "lapsen ryöstäjään", sossuille vasikoineeseen. sitten aletaan häiriköidä oven takana, käydään hakemassa "minun oma lapsi" takaisin.
tietääkseni sossutkin suhtautuvat sukulaissijoitukseen tietyllä varauksella.
muutoin tuo olisi aivan loistava idea, ja nimenomaan lapsen parhaaksi (paitsi jos äiti kännissä "hakee" lapsen pois...).
Äidillä on suuri hätä lapsestaan, vaikka hän onkin sairaalassa. Luottamusta siihen, että hän suostuisi antamaan lapsen teille hoidettavaksi ei kyllä tässä tilanteessa lisää se, että menisit hänen selkänsä takana sossutantoille puhumaan hänen ja vielä toistaiseksi hänen lapsensa asioista. Se, että lapsi on paljon teillä on luottamusosoitus äidiltä. Älä pilaa sitä äläkä petä tuota äitiä. Älä myöskään valjasta koko sukua painostamaan äitiä ajatuksesi taakse, vaikka ajatuksesi onkin erittäin hyvä ja kannatettava. Jos petät äidin luottamuksen, et koskaan saa sukulaislasta hoitoosi, mikä olisi vastoin lapsen etua. Siksi, ole äidin ystävä nyt, kun hän sinua eniten tarvitsee, ole hänen luottamuksensa arvoinen, nyt kun hän on saira. Hän on ja pysyy lapsensa äitinä loppuikänsä, joten katso kauemmaksi tulevaisuuteen. Näin ja vain näin tuo lapsi saa sinusta ja teidän perheestä itselleen kodin, jota hän tarvitsee. Sitäpaitsi, veljesi kasvaa kanssa aikaa myöten. Kaikilla teillä on mahdollisuus nyt joko pelastaa tilanne tai sössiä se totaalisessti.
ellet halua vihamiehiä jotka kiroovat sinua loppuelämäsi, miksi nveisit toilelta äidiltä lapsen?eri asia on jos saat äidin suostumaan että lapsi on hoidossasi... ilman sossuja tietysti, jos tarkoituksesi on ansaita sijarina lapsen äidin kustannuksella en suosittele tosiaankaan menemäänsiihen, äiti kostaa kyllä ja lapsikin myöhemmin tekosi jonka olit tarkoittanut ilmeisesti auttamiseksi?
Sisareni kaksi poikaa ovat hoidossani. Meillä tilanne on sikäli yksinkertainen, että lapset ovat suurimman osan ajasta meillä sisareni ja hänen miehensä toiveesta, koska molemmat ovat sairaita. He hoitavat lapsia kun kykenevät. Sosiaalitoimi ei siis ole puuttunut asiaan. Sinun kohdallasi tilanne voi olla toinen, koska ongelmia näyttää olevan paljon.
Jos haluat auttaa, neuvottele ja keskustele avoimesti veljesi ja kälysi kanssa. Kälysi saattaa itsekin tajuta, että lapsen voi olla parempi teidän luonanne. Tai sitten ei. Mutta et voi kävellä hänen ylitseen.
Viimeiseen kysymykseesi minun kysymykseni on, että onko tädillä jotenkin suurempi oikeus lapseen kuin tämän äidillä?
Pyytäkää sosiaalitoimistoa järjestämään läheisneuvonpito. Sitä kautta voitte kaikki läheiset yhdessä päätyä yhteiseen ratkaisuun. Huoltajia teistä tuskin tulee, tosin on sekin mahdollista.
Vastaus siihen voiko äiti tuhota lapsensa, on kyllä, se on täysin mahdollista vaikka lapsi olisikin muualle sijoitettu, ja jopa liian todennäköistä jos sijoitusratkaisu on sellainen jota äiti ei hyväksy.
Tädeillä ei ole mitään erikoisoikeuksia veljensä lapsiin.
Eikös sosiaalitantta riko äidin ja lapsen yksityisyydensuojaa ja salassapitovelvollisuuksia, jos rupee mestaroimaan tädin kanssa äidin asioita tämän selän takana. Ihmettelen, jos sosiaaliviranomainen korvaansa lotkauttaa. Niitä on kateellisia kälyjä maailma pullollaan (en missään nimessä tarkoita aloittajaa), joten kai nyt sosiaaliviranomaisilla jonkinlaiset periaatteet on toimintatavoilleen.
Tädin kannattaisi saada veljensä virkoamaan, ja sitä kautta aloitettakoon toiminta vain ja ainoastaan asianosaisten kesken, eli äidin ja isän, joilla kai on sentään omiin asioihinsa vielä sananvalta. Tosin, jos äiti on tähänkin asti lasta hoitanut, niin kai hänellä itselläänkin on jokin ajatus, että miten jatkossa. Täti on tähän asti hoitanut asian hyvin, miksi ihmeessä hän nyt pilaisi kaiken, koska silloin lapsi joutuu ulkopuolisen sijarin hoitoon aivan takuulla.
Kommentteja on tullut paljon ja monelta kantilta, kiitos kaikille. Ensimmäiseen viestiini haluaisin lisätä että minusta lapsen vanhemmat ovat aina ensisijaisia huoltajia tottakai. Joskus vaan ei kaikki pysty siihen vanhemmuuteen vaikka olisi halujakin. Asiasta haluan tietenkin keskustella ensisijaisesti lapsen omien vanhempien kanssa enkä minkään sosiaalitoimiston kanssa. Lähipiirinä on vaan todella kurja katsoa tilannetta kun pientä lasta heitellään paikasta toiseen. Joku tolkku pitäisi tulla ja saada lapselle perusturva aikaiseksi. Tiedän että ensimmäinen reaktio tulee varmasti olemaan ehdoton ei. Sama reaktio on varmasti myös lapsen huostaanotossa. Kumpi sitten on parempi vaihtoehto? Lastenkoti vai esim. rakastavien sukulaisten luona kasvaminen ja säännöllinen tapaaminen lapsen vanhempien kanssa? Tiedän että lapsen isä saattaa hyvinkin jossakin vaiheessa aikuistua ja äidilläkin on varmasti välillä parempia jaksoja, joten hienointahan olisi että saisimme yhdessä kasvattaa tätä lasta ja saada hänelle onnellinen elämä.
Kysymykseni oikeastaan on se että voiko sosiaalitoimisto huostaanottaa lapsen vai onko meillä sukulaisilla mitään oikeuksia?
Jos vedätte yhtä köyttä niin ei sossut varmaan voi mitään. Lapsella on hyvä ja rakastava suku. Varmasti lapsen isä ja äitikin turvaa mielummin teihin sukulaisiin kuin sosiaalivirastoon.
Teidän kannattaa olla ihan hipihiljaa koko asiasta sinne sosiaalivirastoon päin, sillä jos he saavat vihiä asiasta, he kokevat velvollisuudekseen puuttua ja mestaroida lapselle huostaanotto ja sijoitus mihin lie. Lisäksi teitä ja ennenkaikkea sairastunutta äitiä rasitetaan loputtomilla selvityksillä ja palavereilla ja ehkä lastakin ruvetaan testaamaan. Älkää päästäkö lumipalloa pyrimään. Sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää koko asiasta mitään.
Ei sossu mikään ihmeiden tekijä ole
vaikka niin moni luuleekin.
Suku, jolle oma pienin suvun jäsen on tärkeä,
voi olla hyvin monen lapsen pelastus
tässä lastensuojeluviranomaisten luvatusssa maassa.