no niin, kuten otsikosta voi päätellä, niin mä tarvin apuu! mä viiltelen itteeni, kuulen ääniä päässä ja oon muutenki vaan hullu! masennus, se on sairaus jota mä sairastan! ujous ja se että oon ollu siel 6 vuotta, estää mua menemästä psykologille! mitä mä voin enää tehä? mikä mua vaivaa? itsemurha pyörii vain päässä ja itkettää naurattaa samaan aikaan! ei oo keksittyä, vaan totista totta!
TÄÄ OON MÄ!APUA!
TÄÄ OON MÄ!APUA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tahtositko jutella jonkun kans?
oot 15-16 vuotias ja viiltelet ittees ja kuulet outoja ääniä karkaat vaa vähäks aikaa kotoo ja sit ku vanhemmat sut taas näkee nii ne on ilosii ja säki tuut iloseks
Eli aika moni nuori toimii, kuten sä nyt! Minusta
sä näet hyvin tilanteesi.Ahdistus ja masennus, viiltelyks pukeutuneena. Se on samanlainen "tauti"
kuin vaikka vesirokko. Oireyhtymääsi osataan hoitaa, kuten itse sanoitkin. Tänä iltana voit soittaa vaikka tuntemattomana Palvelevaan puhelimeen. Toinen tärkee juttu ois, että uskaltaisit puhuu jollekin sun asiastasi. Mietipä
kelle! Voimia taisteluusi!
Mitäs siinä ruikutat hanki kunnon puukko että saat sen verran isot viillot aikaseksi että pääset tästä pahasta maailmasta ruikuttamasta!
Siis no en sinnäkin en tiiä oonks mä nyt tyhmä vai mitä....Siis missä olet ollut jo 6 vuotta???
Ja toinen juttu et sä mihkään psykologille hyvä tyttö mene jos huomaat olevas päästäs pipi, vaan ihan psykiatrille....ja kehottaisin sua vaikka oot kuinka ujo, (se ei nyt ole mikkään puolustus meinaan) mennä hankkiin apua, sillä oikeesti tuo ei enään kuulosta normaalille. HUOM: Jos tilanne sitä todella vaatii!!!!
Oot nuori joten mees vaikkapa nuortenneuvolaan josta saat lisä opastusta ja saat niitä pkiatrin käyntejä....ja mahdollisesti lääkitystä jos kärsit pahasta masennuksesta.
Mutta ihan pakko nyt sanoo että ne käynnit tulee maksamaan niin veronmaksajille kin sullekkin että jos kyseessä onkin vain joku "kuviteltu" taikka sitten "teinidestä" (tarkotan lähinnä nuoruutta jolloin haet omaa minäkuvaasi)johtuva "hetken huuma" kannattais sun miettiä asioita ensim oman pääs sisällä että tarvitsetko ammattiauttajan apua, vaiko riittäisiskö kenties jollenkkin läheiselle ihmiselle puhuminen jonka avulla pääset elämässä eteenpäin??
Itse olen kärsinyt juuri noina nuoruusvuosia samankaltaisista oireista mutta ne hävisivät ajan kanssa kun pääsin sinuihin itseni kanssa.
Mutta tsemppiä ja loistavaa kesää kumminkin!!!
Olen ammatiltani muuten sosiaalihoitaja ja erikoistunut juuri nuoriin!!!
NIIN, MEINASIN ET OON OLLU JO 6.V. PSYKOLOGILLA! JA SINNE EI VAAN ENÄÄ HALUTTAIS MENNÄ!
Ei muuten kandeis leikkii vakavilla asioilla...Mene heikkalaatikolle lapion ja ämpärin kanssa vielä ja ehkä äiti kandeis ottaa vahtii mukaan!