Huoltajuusriitoja on varmaankin hyvin monenlaisia, mutta olenpa seurannut sivusta yhtä sekavaa huoltajuuskiistaa. Tuntuu, että vanhemmilla tärkeitä on saada "erävoitto" toisesta vanhemmasta eikä niinkään se kuuluisa lapsen etu. Lapset ovat jo alkaneet oireilla. Molemmat vanhemmat syyttävät toista vanhempaa lasten oireiluista, vaikka todellisena syynä taitaa olla lasten jatkuvat epävakaat olot vanhempien riidellessä, syyttäessä toisiaan ja haukkuessa lapselle toista vanhempaa. Kenties olen tyhmä, mutta en voi ymmärtää mitä vanhemmat voittavat. Surullista.
Oma katkeruus vai lapsen etu?
sivullinen surullinen
5608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
seuraukset.
Meillä oli sellainen tilanne, että minulla oli yksinhuoltajuus (hyvästä syystä!) ja isä päättikin alkaa kuusi vuotta avioeron jälkeen tekemään kiusaa meille ja lapset alkoivat oireilla aika pahasti. Kävimme jopa käräjäoikeudessa asti, kunexä vänkäsi yhteishuoltajuutta itselleen. Päätös oli hyvin yksiselitteinen, että yksinhuoltajuuteni pysyy ennallaan.
Sen jälkeen alkoi tilanne rauhoittua ja exäkin palasi takas ruotuun ja lopetti tyhjänpäiväisen kiusanteon. Siitä meni jonkun aikaa, että tilanne rauhoittui ja sitten lapsetkin alkoivat taas voida hyvin.
Mitä olisin voinut tehdä? Exä haastoi minut oikeuteen ja samalla syytti minua kun lapset oireili exän epävakaasta käytöksestä lapsia kohtaan. Minä näin tilanteen selkeästi ja exän syytähän koko soppa oli (kuten käräoikeuskin oli samaa mieltä).
Et ole tyhmä. Minun tarinassani tyhmä oli exäni, joka lähti hajottamaan toimivaa huoltajuus- ja tapaamiskuviota vain sen takia, että tekisi minulle kiusaa. Kosto siis jostakin. Ja minun tapauksessni kosto siitä, että kuusi vuotta avioeroni jäkeen tapasin erästä miestä huimat kaksi kertaa. Joillakin se mustasukkaisuus ei tunne mitään rajoja.
Meillä on vielä kulissit pystyssä mutta kotona kauheita riitoja lasten kuullen-mies huorittelee ja minä huudan takaisin (kumpikaan ei ole ravintoloissa käynyt yli vuoteen siis pelkästä nimittelystä ja loukkaamisesta kysymys).
Lapset huutavat vieressä että älkää riidelkö.
Mies on jo kauemman aikaa humalassa harrastanut tarinoiden kertomista lapsille-että äiti sitä ja tätä ja sitten jos jotain tapahtuu niin...ja on myös useita kertoja lasten kuullen uhannut tappaa.
Olen jaksanut kestänyt kauan-vikani on minussakin mutta ennenkaikkea olen ajatellut että kerran kun avioon mennään ja perhe perustetaan siinä sitten tuetaan ja eletään niin myötä kuin vastamäessäkin.
Tuntuu vain että ei tääkään enää terveellä pohjalla ole mutten uskaltaisi katsoa totuuttakaan silmiin. Kun on - sitten kun on -kaikki hyvin niin perusasiat on suht ok.
Apua tukea linkkejä tässä nyt kyselen kans. Eniten kyllä omaa pahaa oloa tällä vuodatuksella helpotan,oli niin raskas ilta. Nyt kun koti on hiljainen taaas on aika vetää henkeä ja huokaista helpotukesta....
sekavaa tekstiä mulla eikä ihan taida vastata surullisen juttuun mutta riittävän liki viistää...
Joten koettakaamme olla sovussa ja ajatella tosiaan sitä lapsen parasta ja elää aikuisesti.
Ajattele vielä kuitenkin sitä teidän yhteiselämää.Jos se on huutamista ja tappouhkailua lapset oireilevat viimeistään aikuisiässä tai silloin kun he saavat itse lapsia sama kierre on päällä.
Suosittelisin teille jotain terapiaa, jos se ei auta, eroaminen aina parempi kuin että lapset tosiaan kärsii siinä.
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin potkaista äijä pellolle kun rupesi puolen vuoden jälkeen ahdistamaan sen huutaminen ja omat kokemukset lapsuudesta nousivat pintaan.
Itse käyn terapiassa ja toivon että lapsellemme ei noista huutohetkistä ole jäänyt traumoja, koska en halua lapselleni samanlaist helvettiä mitä itse olen kokenut omassa lapsuuden kodissani.
Suosittelen parisuhdeterapiaa. Ja jotain poikkeavaa tekemistä ilman viinaa.
Ulkopuolisten on hyvin vaikea käsittää asiaa, surullista? ...kyllä varmasti, mutta sivullisena vaikkakin kuinka läheltä seuraat niin et voi ymmärtää/tietää kaikkea.
Toisen ihmisen katkeruus se voi tehdä toisten elämästä silkkaa helvettiä.
Itse tein lopun "kilpailusta" ja maksoin siitä kovan hinnan, mutta onpahan lasten elämä ainakin rauhoitettu minun osaltani vaikka eihän se lasten etu loppupeleissä varmasti ole. Sitä voi olla mahdoton toteuttaa joissakin tapauksissa 100%:sti.
Näin se vaan on ja sen asian kanssa pitää elää.