vanhemmat kieltää kaiken

oo tyytyväinen että ne välittää, oisko kiva jos ne sanois "mee vaan, ihan sama koska tuut kotii" vois meinaan tulla aika orpo olo...

se vaikeeta ymmärtää nuorena tollaisia asioita mut ei sun äitisi tarkoita sillä pahaa se on sinusta huolissaan ja se rakastaa sinua.Niin minäkin luulin että äiti tekee sen ilkeykssään kun olin nuori mutta ei se ole niin uskoppa pois vaan :=)

Se on kuule niin helppoa että älä tottele niitä. Ei niillä ole mitään valtaa suhun. Oo ulkona niin myöhään kun haluat ja tee mitä lystät. Jos ne antaa arestia tms. niin älä tottele. Ei ne maha sulle mitään. Jos ne ei suostu antamaan sulle rahaa tai kiristää sillä niin sano että sitten varastat kaupasta tai vastaavaa.

Minä en sinänsä ymmärrä noin rankkojen rajojen laittamista. Minulla ei ole koko ikänäni ollut minkäänlaisia kotiintuloaikoja (olen nyt 20 vuotias) kuten kavereillani oli. Se riitti kunhan ilmoitin jos olen yön poissa kotoa ja jos en ollut ilmoittanut niin kunhan soitin seuraavana päivänä, etä missä olen. Jos en soittanut niin vanhempani soittivat minulle. Mitään tiukkoja kyselyitäkään tyyliin "missä olet ollut, kenen kanssa" jne ei koskaan ollut. Tai ehkä se johtui siitä, etä itse kerroin missä olin ollut ja kenen kanssa.. Olen silti aina osannut pitää huolen itsestäni enkä ole joutunut vaikeuksiin. Ainoa asia mitä vanhempani eivät voineet sietää oli tupakointini. Siitä kyllä valitettiin mutta sekin valitus loppui SAMANA PÄIVÄNÄ kun täytin 18v. Nyt vasta olen oppinut todella arvostamaan, että sain niin vapaan nuoruuden.
Toisten vanhemmat ovat vähän ylihuolehtivaisia onhan se ihan tosi. Jos ei äidillesi asia mene kaaliin niin eihän sinun auta muu kuin totella. Sinä kuitenkin asut heidän kanssaan ilmaiseksi, he ostavat sinulle ruoan, tekevät ruoan, hankkivat vaatteet, meikit, pesevät pyykkisi, maksavat tulevan koulusi, luultavasti maksavat jopa ajokorttisi ja niin edelleen. Se, että tulet heidän vaatimaan aikaan kotiin on kuitenkin aika pieni vaatimus siihen verrattuna mitä he puolestasi tekevät. Eikä äitisi kuitenkaan pahaa tarkoita, sehän on aivan varma asia. Ja ehdit varmasti parin vuoden kuluttua ravata ees taas kun ikää tulee se maagiset 18 vuotta ja pääset baariinkin. Kuka sieltä nyt yhdeksitoista kotiin lähtee.. :D Koita vain kestää, ei sinulla taida olla vaihtoehtoja?

Joo kyl mun mielestä pitäs niinku 11 vuotiaiden saada olla yhteentoista ihan missä haluaa ja kakstoistavuotiaiden kahteentoista. Se on niin että nykyajan nuoret kypsyy aikasemmin. Alkoholiakin pitäs saada myydä 13 vuotiaasta lähtien kun kaikki sitä kuitenkin saa. Tupakanpoltto pakolliseksi. Ei saa kieltää mitään tai muuten kaikki tekee niin vaan siks kun se on kiellettyä.

Mulla ei ole ollut koskaan mitään kotiintuloaikoja. Tajuan ihan hyvin milloin on aika tulla kotiin ja sitä paitsi en juuri koskaan liiku missään joten mitä väliä vaikka olisikin rajoituksia.

siitä kun sinulla on kotiintuloajat.
Se merkkaa vain välittämistä, ei monikaan osaa arvostaa tälläistä asiaa. Se vain ajatellaan että vanhemmat koittavat estää kaiken ``hauskan`` pidon, mutta ei se asia niin ole.
Minulla ei ole koskaan ollut kotiintulo aikoja ja voin sanoa että ole kateellinen joilla sellaiset ovat. Se oli mielettömän orpoa kun viikoloppuna kavereiden vanhemmat soittivat yhen kahen aikaan että alahan jo tulla kotia, mutta ei minulle soitettu.
Siitä tuli vain orpo olo ja 16-vuotiaalla on ihan hyvä olla kotiintuloajat, ei millään pahalla mutta ei 16-vuotias vielä aikuinen ole ja kyllä sen oppii vanhempana ymmärtämään, että oli se hyvä kun oli ne kotiintuloajat.

Kyllä tämä on taas näitä asioita, joihin ei ole yksiselitteistä ratkaisua.

Itse olen kohta 17 vuotias lukiossa opiskeleva tyttö. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli TODELLA tiukat kotiintuloajat. Äitini oli vain huolissaan. Kun sitten tapasin nykyisen
poikaystäväni 14 vuotiaana, äiti antoi minulle lopulta vapauksia enemmänkin kuin tarpeeksi. Sain tulla ja mennä miten halusin, koska äitini "tiesi", että olisin turvassa poikaystäväni seurassa.

Aivan alkuaika, kun yllättäen sainkin jäädä poikaystäväni luo yöksi, meni enemmän tai vähemmän rellestäessä. Pian kuitenkin tajusin, ettei siinä ollut mitään järkeä.

Koulussakin opiskelin ahkerasti, vaikka kukaan ei vahtinutkaan menestystäni. Muut lintsasivat, minä en, vaikka olisinkin saanut helposti äidiltä allekirjoituksen poissaololappuun.. Ymmärsin kuinka paljon opiskelu vaikuttaa koko loppuelämääni.

Minä siis otin vastuun elämästäni jo nuorena ja pysyttelin tiukasti erossa huumeista (joita tarjottiin useammin kuin kerran)ja kännisekoiluista (juon vain kohtuudella silloin tällöin) vaikka kukaan ei tekemisiäni vahtinutkaan.

Nyt olen viime aikoina katsonut kauhulla nuorempia sisaruksiani. Heillä ei mene yhtä hyvin, äitini ei ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.. Pikkusiskoni on vasta 9 vuotias ja hän saa olla ulkona puoleenyöhön asti eikä kukaan valvo koulunkäyntiä ym. Veljeni taasen on 15 vuotias ja hän on jo jonkin aikaa ollut kovasti kiinnostunut tupakasta ja viinasta(oli kerran vatsahuuhtelussakin ja kerran putkassa). Olen usein nähnyt hänet illalla ulkona räkäkännissä. Myös pilven polttelu kuuluu satunnaisesti hänen harrastuksiinsa. Koulussakin hänellä menee huonosti, vitosia koko todistus täynnä ja muutama nelonen..

En tiedä, miten saisin äitini ymmärtämään tämän asian, hänenhän vastuulla lasten kasvattaminen kuitenkin on joten en voi mennä puuttumaan tähän.
Toivon vain, että sisaruksenikin kasvat aikuisiksi ja löytävät kultaisen keskitien elämässään ja oppivat vastuuntuntoisiksi.

Tällä kaikella halusin vain sanoa sen, että ihmiset ovat erilaisia, itse en olisi kestänyt kovaa kontrollia, vapaa kasvatus sopi MINUN KOHDALLANI paremmin.. Vanhempien kuitenkin pitäisi tuntea lapsensa paremmin ja kasvattaa heidät kullekkin sopivimmalla tavalla..!

Mulla oli joskus tuollainen ongelma mutta en koskaan noudattanut aikoja jos ne olivat jotain järjetöntä tyyliin perjantai-iltana kotio ennen puoltayötä jne. ja niimpä äitykkä aikansa valitettuaan kyllästyi ja sain tehdä mitä halusin.