Tulipa käytyä taas tansseissa eilen ja ilta oli kokonaisuutena oikein mukava ja onnistunut. Yksi asia kuitenkin varjosti iltaa. Muutamaan otteeseen huomasin seinustalla istuvien arvostelevan muita tanssijoita. Tätä on tapahtunut ennenkin, mutta yleensä vähän vähemmän tanssineiden toimesta ja se on kohdistunut heidän mielestään esittämään tulleisiin pelleihin, eli ihan tavallisiin rock'n'swing -tanssijoihin (kuten minuunkin). Nyt asialla oli kuitenkin entinen kilpatanssipari ja pari nuorehkoa hyvinkin taitavaa nirppanurkan vakiokasvoa.
Minun käsittääkseni lavatanssit ovat tilaisuus, jossa ei ole tarkoitus päteä taidoillaan, eikä pyrkiä täydelliseen suoritukseen, vaan jokainen tanssii kykyjensä mukaan omaksi ilokseen. Sen takia muiden arvostelu on täysin perusteetonta.
Jossakin vaiheessa huomasin itse joutuneeni tuomareiden kohteeksi ja se tuntui todella ikävältä. En ole mikään huippuhyvä tanssija, enkä yritä esittää sellaista. Kuitenkin minusta tuntui, että nuo nirppanurkkalaiset arvelivat minun yrittävän esittää jotakin itseäni parempaa ja heidän arvostelunsa johtui siitä. He siis arvioivat minua samoin perustein, kuin heitä arvostelleet "tavistanssijat" lukuisia kertoja aikaisemmin. Usein on näillä tanssiaiheisilla palstoilla saanut lukea miten joku "nirppa" vaahtoaa siitä kuinka tavikset arvostelevat muita omien harhaisten mielikuviensa perusteella, mutta kyllä he syyllistyvät siihen itsekin.
Jospa siis antaisimme kaikkien tanssia rauhassa ilman arvostelua, emmekä sortuisi näihin harhaisiin mielikuviin.
Minun käsittääkseni lavatanssit ovat tilaisuus, jossa ei ole tarkoitus päteä taidoillaan, eikä pyrkiä täydelliseen suoritukseen, vaan jokainen tanssii kykyjensä mukaan omaksi ilokseen. Sen takia muiden arvostelu on täysin perusteetonta.
Jossakin vaiheessa huomasin itse joutuneeni tuomareiden kohteeksi ja se tuntui todella ikävältä. En ole mikään huippuhyvä tanssija, enkä yritä esittää sellaista. Kuitenkin minusta tuntui, että nuo nirppanurkkalaiset arvelivat minun yrittävän esittää jotakin itseäni parempaa ja heidän arvostelunsa johtui siitä. He siis arvioivat minua samoin perustein, kuin heitä arvostelleet "tavistanssijat" lukuisia kertoja aikaisemmin. Usein on näillä tanssiaiheisilla palstoilla saanut lukea miten joku "nirppa" vaahtoaa siitä kuinka tavikset arvostelevat muita omien harhaisten mielikuviensa perusteella, mutta kyllä he syyllistyvät siihen itsekin.
Jospa siis antaisimme kaikkien tanssia rauhassa ilman arvostelua, emmekä sortuisi näihin harhaisiin mielikuviin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
numerotauluilla? :) Minusta on mukavaa seurailla erilaisia tanssityylejä. Kaipa sitä itse kukin muodostaa mielipiteensä kanssatanssijoista. Se meille suotakoon. Oisihan se outoa, jos lavan reunalla istuvat ja seisoskelevat eivät seuraisi lattialla pyöriviä pareja. Voihan sitä jäädä kotiinkin, jos pelkää tulla "arvostelluksi"..
Eihän se katselu mitään haittaa. Sitä teen itsekin. Mutta kun arvostelevat ääneen ja ilmeilevät siihen malliin, että pitäisi painua huitsin kuuseen sieltä lavalta. Se ei ole kovin mieltä ylentävää.
Niin, siis niin kovaan ääneenkö huusivat arvionsa, että sinne lattialle saakka kuului? Aika erikoista, on pakko sanoa, etten ole koskaan vastaavaa kuullut tai siihen törmännyt.
Ilmeilystä.. jos ei kuule sanoja, ei voi vetää päätelmiä siitä mille asialle ilme on tarkoitettu. Kenties puhuja ei edes keskustele tanssimisesta vieruskaverinsa kanssa.
Henkilökohtaisesti olen tanssilattialla sen verran keskittynyt omaan pariini ja tanssiini, etten jouda vahtimaan katsooko joku minua penkiltä vai eikö katso. Suosittelen sinullekin keskittymistä tanssipariin, eikä mahdolliseen yleisöön.
Ensinnäkin minä istuin siinä sen ex-kilpatanssiparin vieressä ja kuulin heidän puheensa, joka koski edessämme tanssivaa paria. Aivan suoraa arvostelua. Ja sitten nämä nirpat, jotka arvostelivat minua itseäni, olivat tanssiessani n. 3 metrin päässä. Voihan toki olla että ymmärsin heidän puheensa väärin, mutta vaikutelma oli aika selkeä. Puheen perusteella minä heihin katsoinkin ja sain aika epämiellyttäviä katseita takaisin. En minä yleensä tanssiessani muuhun keskity kuin pariini ja tanssimiseen.
kun joku tuo ilmi oman mielipiteensä/kysymyksensä, niin kuin nyt tämän ketjun aloittaja, niin häntä aletaan arvostelemaan. Jos ei ole muuta sanottavaa asiasta, niin olkaa hiljaa.
totta ole.
"Ilmeilystä.. jos ei kuule sanoja, ei voi vetää päätelmiä siitä mille asialle ilme on tarkoitettu. Kenties puhuja ei edes keskustele tanssimisesta vieruskaverinsa kanssa."
Kyllä ilmeetkin kertovat jotain, vai oletko muka eri mieltä? Jos toiset osoittaa joitakin ja kuiskii yms..., niin voisi vähän veikata...
Nonni. Ei mitään uutta auringon alla, tässäkään suhteessa. Aina on viisaampia. Ja jos tanssipaikalla viisaammista on satunnainen pula, aina on kateellisempia. "Väärin sammutettu".
Nimimerkistä "Harmistunut" ei käynyt ilmi, onko hän mies vai nainen.
Jos nimimerkki on mies, kehottaisin vaan viemään daamia ylväästi ja omalla tyylillä, niin kuin me miehet yleensä viemme, korjaamaan ryhtiä ja nostamaan leukaa. Tämän oloiselle miehelle tuskin kukaan tulee ainakaan alle nyrkinkantaman pottuilemaan!
Jos taas nimimerkki on nainen, onneksi olkoon! Olette parina onnistuneet kiinnittämään huomiota. Teissä on parina ollut jotain sellaista ja erikoista, joka on ollut huomion arvoista. Tavan töpeksijöistähän ei edes keskustella, niin alle riman heidän katsotaan olevan.
Parasta palautetta saatte, kun selvästi huomaatte, että teitä jäljitellään. Kun esim. jenkkaa menettekin sottiisina ja saatte taaksenne seuraajaparin, tai huomaatte naapuriparin jäljittelevän r&r's kuviotanne, olkaatten onnellisia. Teidät on positiivisesti bongattu.
Ja lopuksi: lavatanssissahan tulkinta on vapaa ja mikään vienti ei itse asiassa ole väärin. Siispä kilpatanssiperusteiset kommentit voi työntää - no, eipä taida minusta tulla postinjakaajaa kun en tiedä mitä eroa on postilaatikolla ja ... jne.
Iloisia lavatansseja kaikille palstalaisille!
Mietit perisuomaliseen tyyliin liikaa asioita ja itseesi kohdistuvaa viestintää todellista tai kuviteltua. Perinteisesti miehiä on kanaporukassa samasta asiasta nimitelty huonosta itsetunnosta.
Olen itse mies ja lavalla tehnyt ja syyllistynyt melkein kaikkiin mahdollisiin tyyli ja idiotismi virheisiin. Ei paina syyllisyys eikä häpeä. Ei ehdi miettiä mitä muut ajattelee. Typeryyksien tekeminen ja hyväksyminen on vapauttavaa. Muut saa olla parempia ihmisiä jos haluaa mä olen mitä olen.
Kateellisia on aina ympärillä, toivottavasti, jos ei olisi silloin meillä menisi tosi huonosti.
Koiranomistajat puhuvat koirista, isännistä/emännistä, näyttelyistä ja muista asiaan liittyvisttä...
Metsästäjät puhuvat metsästäjistä, riistasta, aseista ja ammuksista, koirista ja muista asiaan liittyvistä...
Olen myös kuullut monien muidenkin eri asioiden harrastajien puhuvan harastuksestaan, toisista alan harrastajista, jopa arvostelevan muiden suorituksia, jos ala sisältää visuaalista toimintaa.
Luonnollisesti myös tanssin harrastajat seuraavat ja myös kommentoivat muiden tanssimista. Kun esimerkiksi soi polkka, niin silloin Polkan "asiantuntijoita" on parketin reunoilla moninkertainen määrä verrattuna polkan tanssijoihin.
Tanssiminen on voimakkaasti visuaalinen suoritus ja ei tanssipaikala ole ainuttakaan henkilöä joka ei tanssin visuaaalisuuteen kiinnittäisi huomiota, ja siitä myös keskustellaan "katselijoiden" kesken. Tavallinen lavatanssikin on yleisölaji.
on aika paljon. He ovat itse suh koht hyviä tanssijoita kylläkin.
Minä olen kaavaillut et tekisin sellaisia numeronippuja mitkä ovat kiinni toisissaan ja viesin näille tyypeille. Sit vois niinkuin antaa numerot.
Yksi konsti mitä käytän (minulla on tosi lyhyet hiukset) seuraavalla kohtaamisella heidän edessä, hei onks papiljotti jäänyt päähän, kummalle puolelle? usein arvostelu jää.
Ovat useimmiten vain omasta mielestään hyviä tanssijoita. Oikeasti hyvien ei tarvitse arvostella lavatansseissa kanssatanssijoita.
oikein. Kaikkein ilkeimmin arvostelee ne jotka osaavat tanssia. Voi olla kateutta ym.
Arvostelijoissa löytyy niitäkin ketkä eivät osaa mitään tanssia kunnolla. Heitä kun mulkaisee kunnolla loppuu myös arvostelu.
Lavatansseissa ei ole oikeata tai väärää tyyliä. Kukin saa mennä siten kuin haluaa, toki muut huomioiden.
Aluksi tuo "tuijotus" häiritsi minuakin, mutta nykyään siihen ei enää kiinnitä huomiota. Jos pyrkii menemään siten, että kukaan ei kiinnitä huomiota, onko kyseessä enää tanssi? Itse väittäisin, että silloin ollaan enemmänkin sunnuntaikävelyllä!
Mitä osaavampi tanssija on kyseessä, sitä vähemmän se arvostelee muita (todellinen kisatuomarointi poislukien;).
Tyypillistä R&S- ja lavakilpatanssijoille
Monesti jokin harrastus saa ujon ja arankin ihmisen unohtamaan ympäristönsä.
Lavatanssit ovat tästä yksi esimerkki. Olen melkoisen ujo ja arka, melkeinpä voisi sanoa "epäsosiaalinen".
Sain itseni aikoinaan innostumaan lavatansseista, enkä ole tuota katunut.
Tanssiessa voi tavallaan vetää eri roolia, kuin mitä on. Siinä ei toisten katsomiset tai sanat merkitse mitään. Kaiketi tanssinkin sen vuoksi, että jollain tavalla haluan esiintyä! Muutoin en ihan helposti suostuisi olemaan ihmisten silmätikkuna.
Aloittajalta tämän "esiintymishuumeen" tunne on jäänyt kokematta, kun niin paljon asiaa miettii.
Sillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, miten tanssii, vaan tanssista saatava jonkinlainen hurmos. Tämän takia minä tanssin niin kauan, kun pystyn ja joku kanssani suostuu tanssimaan...
No, tosiaan noinkin kai sitä voi kokea, mutta täällä on jo niin hyvin tuohon vastattu ettei paljoa lisäystä tarvitse.
Tanssi on tosiaan esiintymistä aina, ja siten jotenkin sidonnainen itsetuntoon ja muuhunkin sosiaalisuuteen. Nämä käydyt keskkustelut, haetuksitulematomuudesta,haetuksi tulemisesta "väärän henkilön taholta", asusteet, käyttäytyminen, ym on vain johdannaisia siitä kaipuusta "löytää itsensä".
Esiintymään tottunut ihminen sosiaalisuuksineen on aivan niinkuin sanonta kuuluu "kuin kala vedessä" ja siksi tanssiminen on jotenkin aina tarkoitettukin muiden nähtäväksi mutta sikäli paritanssi on ansiokas koska siinä nimen omaan pyritään tanssimaan toisilleen ja mielestäni jos tosiaan enempi käyttää aikaa ja huomioita ympäristön ja muun vastaavan "vahtimiseen" ei minusta ainakaan tanssiminen tunnu tanssilta. Vaan pakkopullalta.
Minusta jos ihmiset käyvät keskustelua keskenään tansijoista tai bändistä tai mistä vain on se aivan positiivinen juttu, he voivat ottaa oppia,jutella mielenkiinnosta, hakea apua omiin tanssiarvioihinsa, ym. Arviointi ei ole milloinkaan paha juttu kun sen oivaltaa sillä siitä voi ja oppii parhaitne itsekkin. Sehän kannustaa kiinittämään omaankin tanssin huomioita ja "hyödyn saa itse ja pari".
On totta että, tuosta "tuomarointi" ajattelusta pääsee helposti kun tiedostaa vain että kaikki tanssivat aina "puutteellisesti" ja ovat oman tanssinsa osaajia ja varmaankin nauttivat siitä eikä toisten arovostelusta.
Paljon tanssivat ovat ihania sillä heille se on luonnollista asiaa ja siksi siitä puhuminen eri reittiä käyttäen on tavanomaista.
Jos jokin urheilija olisi koskaan närkästynyt hänen tekemisensä tavasta kun sitä arvioidaan olisi ura loppunut kovin lyhyeen. Siten myös harrastus.
Kantsii kai laitaa ajatukset aivan muualle kuin mitä ympäristö touhuaa, ja ehkä vähän katsella itsekkin sillä silmällä taitavien tansijoiden tanssia ja nauttia siitä joko keskeustellen tai vaikka aivan hiljaa.
Annat (mielestäni) ymmärtää katselijoiden arvostelleen tanssitaitoasi. Ovathan he saattaneet vertailla jotain muutakin. Ihmisten hiusmalleja, vaatteita, kenkien kuntoa, parien sopivuutta toisillensa, jne. jne.
verrata mitään? Ja suputtaa toiselle...
On se paljon kohteliaampaa, kuin puhua samasta asiasta kovalla äänellä. Yleisesti muiden tanssin katselijat puhuvat niin, että vain lähiympäristö kuulee puheen sisällön.
Samaan tanssimusiikkiin voi tanssia useammallakin tavalla, niin on aivan luonnollista myös vertailla erilaisia tanssityylejä ja tanssitapoja.
Ei ole edes kovin fiksua, jos harrastaa jotakin ja ei ole vähääkään kiinnostunut siitä miten muut tekevät samoja asioita. Tanssi on aivan samanlainen harrastuksen kohde kuin muutkin harrastukset, ja toisten tekemisten vertailu on - myös lavatanssissa - yksi olennainen osa harrastusta.
Edellisen viestiin viitaten pitää todeta, että sivullisten tekemät huomiot eivät välttämättä kohdistu tarkkailtavaan henkilönä, vaan siihen, miten hän tanssii.
Jos ihminen vaikkapa toimii tanssinohjaajana tai opettajana tms, saattaa hän olla kiinnostunut tyypillisistä maneereista, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.
Se, miten joku tanssii, ei tee hänestä parempaa tai huonompaa ihmistä.
"Se, miten joku tanssii, ei tee hänestä parempaa tai huonompaa ihmistä."
Näinhän se menee, mutta jostain syystä naisten mielestä tanssitaitoinen mies on parempi ihminen kuin tanssitaidoton.
"Tanssi on aivan samanlainen harrastuksen kohde kuin muutkin harrastukset, ja toisten tekemisten vertailu on - myös lavatanssissa - yksi olennainen osa harrastusta."
Tästäpä päästäänkin siihen lavatanssien erikoispiirteeseen, että siellä eivät kaikki olekaan tanssinharrastajia. Osa on siellä vain aikaa viettämässä ja käyvät satunnaisesti tanssimassa. Tällaiselle arvostelun kohteeksi joutuminen voi olla ikävä kokemus.
Noinhan se on mutta, kyllä kuka tahansa kuka tanssiin tulee tietää tulleensa julkiselle paikalle, samoin tietää tulleensa täten nähdyksi ja myös jokin saattaa kiinnittää huomioita.
Näinhän tapahtuu kaupan kassallakin ja hevoskilpailuisaakin,, kokemukset vaihtelee,, mutta miten voi ulkooulinen muuttaa itsekunkin tuntemukset ja kokemukset toiseksi??
Arvostelijat voivat myös olla aloittelevia lavatanssijoita, hyvä näin, sillä heillä on kurssilla opittu opetus tossuissaan, mutta eihän se näin mene, jokainenhan meistä opetetaan kirjoittamaan, mutta ajan kuluessa tulee se persoonallisuus näkymään.
Edetään rauhallisesti, uudet kuviot, uudet tuttavuudet, meillä on hyvä harrastus.
Siellä on muutama "höpsö" seassa, ei välitetä heistä.