Hyvää laskiaassunnuntaita vaan kaikille!
Kovasti sattuki tuiskuunen keli laskiaaspyhälle.
Pohoja tuuli ja paha fööri, niinkuun ennenaikahan tavattihin sanoa.
No ny pääsöö jo liikkumahan ku koneilla ajetahan ja auratahan tiet. Tuas aikanikuluuksi sellaalin isooiäni vanhoja alamanakka merkintöjä satavuotta sitten olleesta laskiaasesta, helmikuulta 1908.
Isooisä kirijoottaa "aluunakkahansa" jotta: Ankara pyryilima ajaa pitkin maita, riepootellen tiet tukkohon ja kujaat sileiksi. Hevoonen sai aivan mahaansa myöten rähmiä, reki lauttas. Pitää lähtiä lumireen ajohon.
Se lumireki oli sellaanen isoo rumilus jota kolome nelijä hevoosta oli vetämäs, puskien paksuumpaankin lumipurkuhun levittäen siipensä tien pyörtänöltä toiselle. Siinä hevooset ja hevoosmiehet laittoo parastansa pelihin.
Yhyreen laskiaasen ajan muistan oliin silloon nuorimies, justihin ajookortin saanu. Tuli liioon kans oikeen kova lumimyräkkä kotona oli Vanajan nokaas aura, se oli launtai-ilta ku lähäriin ajohon niinkuun sanottihin notta: auraa lykkäämähän. Koko yön ajoon ja vielä sen pyhäpäivänki ja aina vaan tuli uutta lunta. Sunnuntai ehtoolla sitten isän kanssa vaihrettihin tuuria, isää lähti jatkamahan ja itte meniin nukkumahan. Maanantaina taas vaihrettihin ja mä lähäriin ajohon. Välihin vaan tankattihin Vanaja ja taas tielle. Tiistai aamuna se lumen tuloo vasta sitten helepotti ja ainakin minä oliin ihan sitte "kaikki" Autorariosta alakoo soimahan sitten tiistaiaamulla ku ajoon kotona sen Vanajan siihen tallien etehen se kappales "Mä sulle luvannut en ruusutarhaa, enkä aurinko laivaa jos sitä mietit...jne... Ei tienny oliisko itkeny vai nauranu niin poikki mä oliin. Tulihan siinä niitä jääruusuja tuulilasihin auran jyrinän ohees.
terv. muistojen loukkoja taas kaivanu seppä niin ja pieni kultaanen Tiitu-kani.
Kovasti sattuki tuiskuunen keli laskiaaspyhälle.
Pohoja tuuli ja paha fööri, niinkuun ennenaikahan tavattihin sanoa.
No ny pääsöö jo liikkumahan ku koneilla ajetahan ja auratahan tiet. Tuas aikanikuluuksi sellaalin isooiäni vanhoja alamanakka merkintöjä satavuotta sitten olleesta laskiaasesta, helmikuulta 1908.
Isooisä kirijoottaa "aluunakkahansa" jotta: Ankara pyryilima ajaa pitkin maita, riepootellen tiet tukkohon ja kujaat sileiksi. Hevoonen sai aivan mahaansa myöten rähmiä, reki lauttas. Pitää lähtiä lumireen ajohon.
Se lumireki oli sellaanen isoo rumilus jota kolome nelijä hevoosta oli vetämäs, puskien paksuumpaankin lumipurkuhun levittäen siipensä tien pyörtänöltä toiselle. Siinä hevooset ja hevoosmiehet laittoo parastansa pelihin.
Yhyreen laskiaasen ajan muistan oliin silloon nuorimies, justihin ajookortin saanu. Tuli liioon kans oikeen kova lumimyräkkä kotona oli Vanajan nokaas aura, se oli launtai-ilta ku lähäriin ajohon niinkuun sanottihin notta: auraa lykkäämähän. Koko yön ajoon ja vielä sen pyhäpäivänki ja aina vaan tuli uutta lunta. Sunnuntai ehtoolla sitten isän kanssa vaihrettihin tuuria, isää lähti jatkamahan ja itte meniin nukkumahan. Maanantaina taas vaihrettihin ja mä lähäriin ajohon. Välihin vaan tankattihin Vanaja ja taas tielle. Tiistai aamuna se lumen tuloo vasta sitten helepotti ja ainakin minä oliin ihan sitte "kaikki" Autorariosta alakoo soimahan sitten tiistaiaamulla ku ajoon kotona sen Vanajan siihen tallien etehen se kappales "Mä sulle luvannut en ruusutarhaa, enkä aurinko laivaa jos sitä mietit...jne... Ei tienny oliisko itkeny vai nauranu niin poikki mä oliin. Tulihan siinä niitä jääruusuja tuulilasihin auran jyrinän ohees.
terv. muistojen loukkoja taas kaivanu seppä niin ja pieni kultaanen Tiitu-kani.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samoin, hyvää laskiaissunnuntaita sinulle ja palstaa lukeville.
Viime yönä oli melkoinen myräkkä. Päivä on ollut mitä mainioin talvipäivä kirkkaan auringonpaisteen paistaessa joskin tuulinen.
Minulla ei ole mitään mieleen jääneitä muistoja laskiasisesta.
Tuli tuosta laulumuistostasi mieleen sellainen, kovin erilainen muisto. Se oli elokuuta -74, kun pidin sylissäni esikoistani, pienen pientä poikaa, oli vain 44 cm pitkä ja painoi kaksi kiloa ja 100 g. Siinä poikaa syötellessä soi radioista juuri tuo levy. "Haudot vain harhaa".., jne.
No siinähän sitä on muistoa yhyreelle laululle kovastikki palijon. Voi Sua... Ethän Sä "harhaa hautonu" ku pieni oli jo kerran syliis. Tuallaaset on niitä elämän tähtihetkiä niinkuun tavatahan sanoa. Ne vaan nua lapset kasvaa uloos niistä lastenvaattehistaan ja sitten ne lähtöö. Tullahan aina siihen pisteesehen mistä lähärettiinki. Vaikka tuahan se elämä aina uutta elämää tullessansa, erilaasen huomisen. Lastenlapset ja meille vanhuuren vaivat. Tyytyvääsiä kuitenkin ollahan Sun kanssas, me samoon ajattelijat....
terv. seppä ja Tiitu kulta.
Kulkee kulkuaan ja tuo eteen kaikenlaista uutta ja vanha jä taakse.
Nyt tämä pieni on i s o. Kävi tuos laskiaispullakahveella ja vei mennessään kotiinsakin. Kovasti odottelee muuttoa uuteen kotiinsa perheensä kanssa. Erosivat ja nyt palaavat takasin :)
Tottahan tässä ny tyytyväisiä ollaan..
kasvatat lapsiasi?
Pullat kyllä ymmärrän, lapsethan syövät kaiken mikä irti lähtee.
Mutta että takaisin saman kaverin kanssa?
Siitä tulee silkkaa murhetta.
Pyydä hänet vielä takaisin kotiin, ja äkkiä, ja jutelkaa!
Etten puutu heidän asioihinsa. Tietysti olen "ohjeistanut", tais mennä korvasta toiseen ja ulos. No, toivottavasti osaavat elää sopusammin, toivottavasti.
Justihin nuan se menöö, paree ollakki kovin palijoa puuttumatta nuorten asioohin. Ei niiren elämää pysty kuitenkaan asumahan ja jokaanen teköö omat valintansa itte.
Se on eri asia jos tulevat neuvoa kysymähän ja silloonkin kannattaa ettiä sellaasta rakentavaa sopua ku yllyttää eroamahan.
Näin minä ainaki ajaattelisin ja tekisin jos tällaanen tilanne etehen tulisi.
terv. seppä ja Tiitu
Ja kun vielä tulee niin kaukaa takasin, eli 13 tunnin lentomatkan päästä lasten kanssa. Upean asunnon poikani osti, tosin kerrostalosta. Se on kuitenkin niin parempi, kun tekee työtä kellonympärystän. Ei siinä jäisi yhtään aikaa pihahommiin, hyvä, kun nyt edes perheelle. Mutta vaikuttaa itse tyytyväiseltä. Toivottavasti nyt alkais paremmin yhteiselo, kulttuuriero siinä kait se "pahempi" on.
ja terveisiä hiihtoretkeltä.
Lunta tuli ettei sekkaan meinannut mahtua.
Me asuttiin lapsena niin syrjässä maantiestä, ettei muistoissa ole kuin reenjalaksen liukkaiksi nuolemat latuset, ja tuiskun jälkeen umpihanki :)
Laskiaisista on senverran muistia, että mäkkee laskettiin ja kovasti; vaikka niinhän me sisarukset taittiin tehä koko talvi.
Iltahämärissä isä kävi hätistämässä tuppaan läksyjen tekkoon, taisi olla piiskakin joskus käissä vauhin antajana.
Ja tarkkaan piti lumet ripsiä toistemme vaatteista ennen sisälle menoa, ja sitten kengät uunille kuivumaan.
Eksyt siellä lumipyryys ja hiihrät vielä Venäjän puolelle. Kuka Sut sieltä sitten pois laulaa ja kotihin?? No hyvä ku Sun kuvas olii Sun nikissäs, jotta tunnistetahan paremmin.
Päästääsikökään ne nuan nättiä likkaa sieltä enää kotihin jos sinne asti mennä pahnoostaasit.
Jos tänne pohojanmaalle tulisit lumipyryys niin ottaasin Sut kiinni ja laitettaasihin vaan kortti menehen sinne kotihin että tallees on ja tuloo aikanansa tai ainaki soittaa. Mutta ny kuitenkin "toistaaseksi" täällä, orottamas ensivuoren lumisatehia ja parempaa hiihtokeliä paluumatkalle.
terv. seppä ja Tiitu pikkuunen.
olen huono eksyjä, - ainakin itärajan taa :)
Hyvä ku pysyytkin poluulla, tulla rytkährytti tuata lunta ny niin paljon. Traktorilla työnsin nämä markit puhtahiksi. Täs piretähän ny iltaa Tiitun kans vaan kaksistansa ja huomenna soon taas arki ja maanantai. Veteraanikuormaautojen seuran sivuja tuas justihin kattelin ja toisella korvalla kuuntelen rario pohojanmaata. Tuasta laskiaasperintehestä oliis voinu kirijoottaa piremmästikki, mitä ny tierän täältä pohojanmaalta. Vaikka ne laskiaas touhut on varmahan ollehet palijolti samankaltaasia koko maas.
Mäkiä laskettihin koko joukoolla kuka ny mitenki jokitöyrää alas. Hypittihin toinen toisensa sylihin ja osaasta selekähänki ja sitten mentihin. Kova huutoo ja roikastus vaan kuuluu pitkin laajaa lakeutta.Tytööt ja pojat kaikki sikiinsokiin. Ja sanottihin notta: "Ei se luikoo mitään, mutta se kössähröös!" Voi lapsuuren ja nuoruuren kultaasia päiviä. terv. seppä ja pieni Tiitu-kani täältä kotoa.
aika kiva juttu, jos täällä olisi sellainen kansanperinne palsta, jonne Sinä ja kaikki te, jotka osaatte kertoa nätisti entisistä ajoista ja tapahtumista, kirjoittelisitte?
Tietysti jos olet aikonut kirjoittaa eläkepäivinäsi kirjan, joka sinulta kyllä onnistuisi ja luontuisi, niin siinä tapauksessa tietenkään sitä materiaalia ei passaisi kai luovuttaa vääriin käsiin :)
Sinun kirjoittajan kykysi menevät hukkaan, - saanhan nimmarisi ensi painokseen?
Terveisin kirjaasi odotteleva Pirre*
että sepänpohojanmaalta pitäisi muuttaa palstaa, eihän toki, mukavaa vain jos jaksat sujuvalla kerronnallasi ilahuttaa meitä. :)
Meillä täällä on ollut aivan ihana aurinkoinen päivä, oikea helmikuinen helmi; on lähdettävä varmaan taas eks..eiku hiihtämään..toivottavasti ei hukka peri.:/
Hei Pirre!
Oliishan se sellaanen perinnepalsta jotaan ja sinne sais samanhenkiset kirijootella ja säilyis tieto menneistä päivistä sitten tulevillekki. Ei musta taira Pirre kulta olla kirijaa kirijoottamahan. Mä oon enee sellaanen arkistoija muiren sanomisista. Isooisä piti kirijaa koko ikänsä ajan ja laittoo muistihin työ tapahtumia ja muitaki sellaasia tärkiämpiä. On niitä kivaa lukia ja isä taas on ollu ikäsä hakki kuvaamahan. Samoon ku ittekki oon ja valokuvia on mukavaa kattella. Vanhat mustavalakokuvat on niitä parhaata ja säilyvät hyvin ajan saatoos. Jokaasella sukupolovella on omat ihanteensa, omat tapansa ja omanlaanen kulttuurinsa. Tuloo koko ajan uutta, sellaasta aaltoliikettä, aika ja ihmiset muuttuu ja nyt oleva hyvä voi jo huomenna olla pois käytööstä. Sitten yksi syy tieroon katkiamisehen on autiootuva maaseutu. Nuoret lähtöö, muuttaa kaupunkeihin ja vanhaväki vierähän hautahan, ketju katkiaa. Tämä ei oo hyvä kehitys ei kenenkään kannalta, ollahan tyhyjän päällä ainaki näis perinne asioos ja monees muuskin.
terv. seppä ja pieni Tiitu-kani.
Laskiaisesta ei minulla ole oikeastaan minkäänlaisia muistoja.
Tuo biisi on kyllä muistorikas. Eräs esiintyvä taiteilija oli mökkivieraana, ja lauloi ihan minulle, suoraan silmiin ja sydämeen:
- I beg your pardon I never promised you a rose garden.
rekattu. Jos puhut kauniisti, ei sinua kukaan huomioi.