Terve!
Olen kohta 25 vuotias nainen. Sellainen askarruttaa, että kuinka te masentuneet tai paniikkihäiriöiset olette pärjänneet ilman lääkitystä raskausajan?
Kovasti tahtoisin lasta ja niin myös avomieheni (30.v). Naimisiin ollaan menossa tänävuonna.
Itse en epäile, ettenkö pärjäisi, mutta mieheni on kovin huolissaan siitä, kestäisinkö odotuksen ilman lääkitystä ja siksi ei puolla lapsen tekoa.
Kuitenkin tahdon kovasti lasta ja myös mieheni kärsii tilanteesta, koska tiedän hänen kaipuunsa tulla isäksi.
Olen kohta 25 vuotias nainen. Sellainen askarruttaa, että kuinka te masentuneet tai paniikkihäiriöiset olette pärjänneet ilman lääkitystä raskausajan?
Kovasti tahtoisin lasta ja niin myös avomieheni (30.v). Naimisiin ollaan menossa tänävuonna.
Itse en epäile, ettenkö pärjäisi, mutta mieheni on kovin huolissaan siitä, kestäisinkö odotuksen ilman lääkitystä ja siksi ei puolla lapsen tekoa.
Kuitenkin tahdon kovasti lasta ja myös mieheni kärsii tilanteesta, koska tiedän hänen kaipuunsa tulla isäksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla ei ole lääkitystä, mutta olen huomannut itsessäni ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Jännä juttu, että molemmissa raskauksissa olen ollut paljon itsevarmempi ja ahdistus on tipotiessään ;) Toivottavasti sinullakin hormonit auttavat asiaa.
kun vika vuosi koulussa ja muutamia paniikkikohtauksia tullut nyt pitkästä aikaa ja 6vuotta syönyt lääkettä ja yhteyksissä oltu psykiatrian yksikköön terkkariin ja neuvolaan ja ilm hyödyt olisi haittoja isommat minun tapauksessani. Tietysti olisi ihana olla ilman mutta kun en vain yksinkertaisesti voi kun paniikkikohtaus aina mielessä vaikka lääkitys hyvä kun olet ajoissa liikenteessä asian kanssa!
Noh lopetin mieliala lääkkeiden syönnin loppukesästä ja olen pärjännyt loistavasti, tosin olin jo silleen valmis lopettamaan ne muutenkin mutta toive vauvasta antoi loppusysäksen, vaikka sen jälkeen koin yhden tuulimuna raskauden ja en uudestaan vielä ole tullut raskaaksi, ei mitään masennus/paniikkikohtausta mistä en olisi lääkkeittä selvinnyt.
kyllä raskaudesta huolimatta kirjoittaa reseptit joihinkin masennuslääkkeisiin. On myös yleistä että odottava äiti sairastuu raskaudenajan masennukseen sekä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja henkilö joka on masennukselle altis sairastuu näihin hyvin usein. Eli se kannattaa ottaa huomioon ja siihen on syytä varautua sillä ne ovat hyvin yleisiä.
Jos sinusta tuntuu, että pärjäät ilman, niin varmasti pärjäätkin!:) Minulle määrättiin lääkitys pari päivää ennen kuin sain tietää olevani raskaana. En kuitenkaan vielä ollut hakenut sitä, ja en halunnut millään tavalla riskeerata tulevan vauvan terveyttä. Tosin kyllähän nuo mielialalääkkeet on todettu melko turvallisiksi, mutta minulle riitti tieto, ettei ne täysin turvallisia ole. Syy miksi minulle (tuolla kertaa) määrättiin lääkitys, oli vauvan kuolema synnytyksen aikana. Ja koska menetys oli niin suuri, halusin taata parhaan mahdollisen elämän tulevalle vauvalle! En kiellä etteikö odotuksen aikana olisi ollut vaikeita hetkiä, mutta kyllä niistä selvittiin :) Minulla on ollut muutenkin masennustausta ja lääkitys useita vuosia. Synnytyksen jälkeenkin eräs lääkri kirjoitti reseptin, mutta luettuani pakkausselosteen, meinasin pyrstölleni lentää: siinä sanottiin jotain tähän suuntaan "ei sovi imettäville äideille. Voi aiheuttaa muutoksia vauvan persoonallisuudessa ja kehityksessä". Ja tämä lääkäri kuka lääkkeen määräsi, selaili pitkän aikaa sitä lääkä kirjaa (pharmaca fennica vai mikä nyt onkaan) ja tuli tulokseen ettei mitään yleisimmin käytettyjä mielialalääkkeitä suositella imettäville, ja että tämä olisi ollut sopivin.
Joten jos mahdollisen raskauden jälkeen sinusta tuntuu että lääkitystä pitää jatkaa, ole tarkkana mitä suuhusi laitat! Ja jos tuntuu että raskauden aikana tarvitset lääkettä, niin yritä kuitenkin selvitä kolme ensimmäistä kuukautta ilman, ne ovat lapsen kehityksen kuukaudet. Kovasti voimia, sillä niitä saatat tarvita! :)