Aloitin noin viisi vuotta sitten innoissaan, kuvittelin että tämähän on kivaa. Lukuisten tuloksettomien rahahakemusten jälkeen, diabetes puhkesi ja välit viilentyessä ohjaajan kanssa tuntuu, että takki on tyhjä. Olen ollut työttömänä, työttömyyskorvauksia on mahdotonta saada, jos kuuluu yliopistoon, nyt olin työllisyyskurssilla ja yritän päästä ihan oikeisiin töihin. Mielenkiinto on täysin mennyt ja olen tienhaarassa, luovunko täysin vai jatkanko.
Into hyytynyt
Karpalotyttö
2954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hirvittää itseänikin. Apurahoja melko vaikeaa saada tällä alalla ja kuulemma etenkin silloin, kun ei ole vielä ensimmäistäkään julkaisua tehty... Rahoitusta pitäisi järjestyä yliopiston puolelta aina ajoittain, joten en luultavasti jää ihan lehdellä soittelemaan, mutta kyllä kieltämättä joskus mietin, että onko tässä mitään mieltä. Mitä sitten, kun mulla on se tohtorinhattu...Siinäpä kysymys.
Veikkanpa ettei sen väitöksen jälkeen kukaan ole avosylin johtajanvirkoihin palkkaamassa. Voipi tulla pettymyksenä.