Kumma ikä. Tunteet katoavat jonnekin ja niitä on aina vain vaikeampi houkutella esille. Tuntuu että voi tehdä mitä vain eikä se tunnu miltään. Ehkä hiukan epämiellyttävältä ja ahdistavalta ennemmin kuin miltään muulta.. Silti tiedän että tunteet ovat ihan nurkan takana, tiedän koska ventovieraat ovat saaneet ne joskus heräämään, voimakkaina ja tuoreina..liian harvoin vain sitä tapahtuu ja mietin johtuuko se muutamasta liikakilosta, ihmisten halpamaisuudesta jonka takia olen paatunut kuin paahtoleipä leivänpaahtimessa, hormoneista vai ikäkriisistä vai..
Onko muilla samantapaisia "heräämisiä" tapahtunut? Kun kauniit eivät näytä enää kauniilta, asiat liikuttavat mutta etenkin vituttavat yhtä aikaa ja niin edespäin? Kummallista että ihmiset vaikuttavat myös samanarvoisilta, ei pelottavilta, kauniilta tai joltakin muulta epätavalliselta, vaan inhimillisiltä ihmisiltä, joilla kaikilla on oma elämä ja murheet ja toiveet...etenkin toiveet - ja murheet.. ja iankaikkinen typeryys monilla, jota katselen hiukan nenänvartta pitkin, tunnen olevani tietämättömyyden yläpuolella ja kauempana, vaikka en tiedä onko se totta koska jokainen meistä ylennetään ja alennetaan useaan kertaan kuin Nykäsen Masa mäessä. Kun joku asia ilahduttaa jollain tavalla, se hetki on aina nautinnollinen ja harras hiljentymisen hetki. Humaanius, rakkaus ja kaikki hienot asiat ja hartaasti asialleen omistautuvat saavat sen tapahtumaan. Mutta vähissä ovat nämä tunteet..entäpä sellaiset ihmiset?
Mielestäni elämän pieniä suuria toiveita, vilpittömiä sellaisia pitäisi jokaisen pyrkiä saamaan toteutettua. Sen pitäisi olla yksi suurimpia tavoitteita hyvinvoinnin eteen. Miksi vilpitön hyvä tehdään niin vaikeaksi etenkin taloudellisesti ja miksi ihmisillä on niin paljon vääristyneitä ajatuksia jotka estävät tämän asian tapahtumasta? Mitä liikkuu rikollisesti ajattelevien päässä ja kuinka kauan kestää että he pääsevät vääristyneistä ajatuksistaan eroon? Minua kiinnostaa se. Koska maailma perustuu hyvyyteen, jokainen ihminen on hyvä, vain hallitsemattomat asiat vääristävät kaiken.
Universaalien lakien mukaan: älä tee toisille sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän. Vaikea tehtävä, hyvin vaikea. Ylivoimainen, tässä iässä sen viimeistään tajuaa, mutta halveksii itseään moisesta huomiosta. Huomaan halveksivani halpamaisia ja lapsellisen ilkeitä ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa sitä. Huomaan ikäväkseni tiedostaneeni senkin että koska minua ei arvosteta kuten kuuluisi, jostakin syystä mielestäni niin kuuluisi tapahtua, en arvosta ketään tässä maailmassa, koska jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jos joku ei sitä ymmärrä tässäkään iässä, on keskenkasvuinen.
'Olkaa ajatuksissannekin puhtaita'.. tuo lause on tässä maailmassa mahdotonta ja tarpeetonta, koska elämä on kovaa eikä ilman kovaa ole elämää.
Onko muilla samantapaisia "heräämisiä" tapahtunut? Kun kauniit eivät näytä enää kauniilta, asiat liikuttavat mutta etenkin vituttavat yhtä aikaa ja niin edespäin? Kummallista että ihmiset vaikuttavat myös samanarvoisilta, ei pelottavilta, kauniilta tai joltakin muulta epätavalliselta, vaan inhimillisiltä ihmisiltä, joilla kaikilla on oma elämä ja murheet ja toiveet...etenkin toiveet - ja murheet.. ja iankaikkinen typeryys monilla, jota katselen hiukan nenänvartta pitkin, tunnen olevani tietämättömyyden yläpuolella ja kauempana, vaikka en tiedä onko se totta koska jokainen meistä ylennetään ja alennetaan useaan kertaan kuin Nykäsen Masa mäessä. Kun joku asia ilahduttaa jollain tavalla, se hetki on aina nautinnollinen ja harras hiljentymisen hetki. Humaanius, rakkaus ja kaikki hienot asiat ja hartaasti asialleen omistautuvat saavat sen tapahtumaan. Mutta vähissä ovat nämä tunteet..entäpä sellaiset ihmiset?
Mielestäni elämän pieniä suuria toiveita, vilpittömiä sellaisia pitäisi jokaisen pyrkiä saamaan toteutettua. Sen pitäisi olla yksi suurimpia tavoitteita hyvinvoinnin eteen. Miksi vilpitön hyvä tehdään niin vaikeaksi etenkin taloudellisesti ja miksi ihmisillä on niin paljon vääristyneitä ajatuksia jotka estävät tämän asian tapahtumasta? Mitä liikkuu rikollisesti ajattelevien päässä ja kuinka kauan kestää että he pääsevät vääristyneistä ajatuksistaan eroon? Minua kiinnostaa se. Koska maailma perustuu hyvyyteen, jokainen ihminen on hyvä, vain hallitsemattomat asiat vääristävät kaiken.
Universaalien lakien mukaan: älä tee toisille sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän. Vaikea tehtävä, hyvin vaikea. Ylivoimainen, tässä iässä sen viimeistään tajuaa, mutta halveksii itseään moisesta huomiosta. Huomaan halveksivani halpamaisia ja lapsellisen ilkeitä ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa sitä. Huomaan ikäväkseni tiedostaneeni senkin että koska minua ei arvosteta kuten kuuluisi, jostakin syystä mielestäni niin kuuluisi tapahtua, en arvosta ketään tässä maailmassa, koska jokainen ihminen on laulun arvoinen ja jos joku ei sitä ymmärrä tässäkään iässä, on keskenkasvuinen.
'Olkaa ajatuksissannekin puhtaita'.. tuo lause on tässä maailmassa mahdotonta ja tarpeetonta, koska elämä on kovaa eikä ilman kovaa ole elämää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pakostakin kovaa.
Helpottaa hiukan kun tulee norsunluutornista alas ja kohtaa reaalielämän.
Ihmiset on todellakin vain ihmisiä.Hämärine motiiveineen, synkkine pienine salaisuuksineen, jotka niiden elämää.
Se mikä sinulla on vielä tajuamatta, on että sinäkin olet samanlainen.
Samallalailla sinun elämäsi voi vielä viedä juoppouteen, hermoromahdukseen, taloudelliseen ahdinkoon.Lapsesi saattaa olla homo tai tehdä rikoksia.
Ja kun lakkaat asettamasta itsellesi vaatimuksia, jotka asettavat sinut muiden yläpuolelle, pääset katsomaan elämää realistisemmin?
Toisen ihmisen ymmärtämistä edistää,että on joskus hieronut omaa nenäänsä mutaan.
Nimimerkillä, tämänkin läpikäynyt.
Teksti syntyikin juuri siitä syystä, että olen kaikkien käisttämättömien ongelmien ikuinen taistelutanner. Ei tullut mieleen että syvä väsymys elämää kohtaan, epätoivo ja ahdinko olisi tekstin ironisen ja sarkastisen muotoilun takana? Minulta, läheisiltäni ja tutuilta löytyvät melkein kaikki mahdolliset suomalaisten pikku ongelmat eli kauas ei tarvitse puustakaan pudota katsomaan, miltä tämä maa matoselle näyttää. Ja tässä iässä pukkaa jo hikeä otsalle kun haluaisi elämän edes jossain määrin tasoittuvan. Entäs ite?
ongelmat onkin hankalia ;)
Tulee mieleen sellainen elämäntapaopas aikoinaan.
Siinä ihmisiä, jotka koki elämän raskaana ja väsyttävänä, pyydettiin listaamaan joka päivä kymmenen tapahtunutta hyvää asiaa.
Ihan sen vuoksi, että he huomas, että maailmassa tapahtuu hyviäkin asioita, he vain ei olleet niihin niin huomiota kiinnittäneet.
Joskus sitä miettii, että tekeekö samaa, huomaa vain huonot puolet
Erinomainen pointti. Täällä kypsempien keskusteluosastolla sentään osataan jo ajatella ja leppoisasti huumoria viljellen sekä pohtia asioita eikä vain putkinäköisesti irvailla kuten jotkut nuoremmat kaaharit jostain syystä tekee silmään pistävän usein.
Aionpa jatkossa myös kiinnittää huomiota noihin hyviin asioihin, kyllähän niitäkin on. Tosin vaakakuppi heilahtelee tavallista voimakkaammin puolelta toiselle kuin toivoisi, hyvässä ja pahassa. Kampoihin on pistettävä, jotta saisi mielenrauhaa ja tasapainoa elämään.
Hei,
Kuitenkin, mikä on ihmiselle mahdotonta on Jumalalle mahdollista...t:Lumienkeli
:D siinä se.:D
Juuri kuin minun ajatuksiani.Tunnen samoin.
..yksi itselleen rehellinen..
tästä jutusta jäi käteen loppujen lopuksi se, että tärkeintä on olla itselleen rehellinen, jos ympäröivästä elämästä ei sitä löydy. Eikä avointa rehellisyyteen pyrkimistä voida vaatiakaan, koska kaikilla on jonkinlainen rooli päällä, huomasivat sen itse tai eivät.