Hei,
uusperheeseemme kuuluu mieheni ja minun lisäksi lapsi aiemmasta liitosta. Lapsen äidillä on painolastia omasta lapsuudestaan, ja hän on katsonut parhaaksi valehdella omalle lapselleen. Asia liittyy isovanhempiin: hän on kertonut molempien kuolleen, vaikka kumpainenkin elää yhä. Uuden puolison vanhemmat toimivat nyt "virallisina" isovanhempina. He ovat kilttejä ja kunnollisia ihmisiä, jotka tuntuvat aidosti pitävän lapsesta.
Mutta ajatus siitä, että "oikeat" isovanhemmat ovat olemassa, on mullistava. Mietin, mitä itse olisin ajatellut, jos olisin aikuisena (liian myöhään kenties) kuullut, että koko lapsuuteni ajan oikea mummi ja vaarikin olivat elossa?
Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Pelkään, että lapsi aikuistuttuaan pettyy myös minuun, ja kovistelee, miksi minäkään en kertonut (isovanhempien yhteystiedotkin ovat olemassa) – meillä kun on avoimet ja luottamukselliset välit.
uusperheeseemme kuuluu mieheni ja minun lisäksi lapsi aiemmasta liitosta. Lapsen äidillä on painolastia omasta lapsuudestaan, ja hän on katsonut parhaaksi valehdella omalle lapselleen. Asia liittyy isovanhempiin: hän on kertonut molempien kuolleen, vaikka kumpainenkin elää yhä. Uuden puolison vanhemmat toimivat nyt "virallisina" isovanhempina. He ovat kilttejä ja kunnollisia ihmisiä, jotka tuntuvat aidosti pitävän lapsesta.
Mutta ajatus siitä, että "oikeat" isovanhemmat ovat olemassa, on mullistava. Mietin, mitä itse olisin ajatellut, jos olisin aikuisena (liian myöhään kenties) kuullut, että koko lapsuuteni ajan oikea mummi ja vaarikin olivat elossa?
Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Pelkään, että lapsi aikuistuttuaan pettyy myös minuun, ja kovistelee, miksi minäkään en kertonut (isovanhempien yhteystiedotkin ovat olemassa) – meillä kun on avoimet ja luottamukselliset välit.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos äiti on omat vanhempansa päättänyt "pimittää" lapselta, on hänellä varmasti siihen omat syynsä. Onko sinulla oikeus puuttua hänen henkilökohtaiseen päätökseensä?
Oletko ajatellut että äitinsä vanhemmat tai toinen heistä saattaa olla esim. alkoholisti tms. Tuot vain lisää konflikteja ja jännitteitä lasten elämään ja vedät mattoa äidin jalkojen alta.
Minä en puuttuisi, se on lasten vanhempien välinen asia. En ole ex, jos tuli mieleesi, olen mieheni nykyinen vaimo.
Jos luet tarkemmin, huomaat etten olekaan puuttunut. Miksi en: olen ajatellut äitiä.
Mutta jos ajattelen lasta, olen neuvoton. Lapsen toinen vanhempi on kanssani samassa jamassa.
Vai onko lapsen parempi kohdata nämä jännitteet ja konfliktit sitten, kun isovanhemmista on aika jättänyt?
Anna asian olla. Pienellä lapsilla on ollu konfliktia jo tarpeeksi kun isä ja äiti erosivat. Se on äidin suku josta on kyse. En minäkään tuputa lapsia isän sukuun, kun isä ei niin halua tehdä. Ja ei ole sinun asia todellakaan. Oma äitinsä kertoo kun sen aika on.
Minustakin tehdään samalla valehtelija.
Enkä tarkoita, että nyt pitäisi järjestää iloiset jälleennäkemiset, minusta lapselle voisi kertoa, että isovanhemmat ovat elossa, mutta heidän kanssaan ei olla tekemisissä, sukset ovat menneet ristiin syystä tai toisesta.
Minä uskon, että lapsi ymmärtäisi. Toisaalta, mitä pitemmälle mennään, sitä vaikeammaksi kertominen muodostuu.
Miksi on niin vaikea uskoa, että ajattelen lapsen tunteita?
täällä nyt monet naiset (joilla on yleensä omia lapsia) purnaavat kuinka miehen uudella kumppanilla ei ole mitään oikeutta oikein edes miettiä miehensä lapseen/lapsiin liittyviä asioita. Samalla kuitenkin mollataan, kuinka pahoja nämä isän uudet kumppanit ovat lapsia kohtaan eivätkä ajattele näiden parasta. Ristiriitaista? Niin minustakin ;)
kysymys äidin oman suvun asioista. Eiväthän ne nyt kuulu nyksälle, äiti ajattelee kyllä ihan omilla aivoillaan milloin kertoo lapselle ja miten. Väliin Melissa tuntuu järkevältä, väliin myötäilet kaikkien kirjoituksia.
Toki, jos olen jonkun kanssa samaa mieltä asiasta. Mutta kyllä täällä monet ovat sitä mieltä ettei isän uudella kumppanilla ole mitään oikeutta edes ajatella ääneen mitään lapseen liittyviä asioita? Ainahan voi ajatella, ihmetellä tai ilmaista mielipiteitään asioista ym, ei se tarkoita, että lähtisi käytännössä puuttumaan toisten asioihin ja sanoista tekoihin.
En itse puuttuisi tällaisessa tilanteessa asiaan, sillä sehän on lapsen äidin henkilökohtainen päätös ja hänen asiansa, se on aivan totta. Mutta ymmärrän toisaalta myös miksi ketjun aloittaja tätä asiaa pohdiskelee. On varmaan ihan luonnollista miettiä, että voi itsekin tulla samalla valehtelijaksi, jos/kun asia joskus paljastuu. Mutta äidin valintahan tuo mielestäni on, ja hän kantaa siitä vastuun, ei muut.
Hei, mietin vielä myöhemmin, ettei "asiaan puuttumisesi" lähtökohta voi olla se, ei riitä, että sinua syytetään valehtelijaksi. Oikeastaan et ole niinkään huolissasi lapsista vaan omasta puolestasi? Tai sitten tuo oli vain huono perustelu.
Ei kannata olla niin kärkäs puuttumaan asioihin, mieti ensin toisinpäin, jos sinä olisit tuo äiti ja sinulla olisi hyvä syy... Haluaisit varmaan itse päättää koska kerrot omille lapsillesi omista vanhemmistasi. Eikä niin että exmiehesi uusi kumppani päättää koska on aika kertoa?
Jos käy niin, että lapset aikuisina itse ottavat asioista selvää, hatunnosto heille.
kun vähän miettii, niin alkaahan se järki sieltä pilkottaa....
Heh, kiitos (?), en kylläkään ole "Melissa".
meinasin juuri sanoa samaa, en kirjoittanut tuota viestiä, vaan tämä henkilö, jonka viestiin nyt itse vastaan :D En siis ota kunniaa tuosta hänen viestistään. Ehkä itse vielä siis jatkan sen järjen hivenen etsimistä päästäni :D :D
Minunkin lapseni isovanhemmat (minun puoleltani) ovat elossa, mutta en näe mitään syytä miksi koskaan heistä alkaisin lapselle puhua. Enhän itsekään ole ollut heihin vuosikausiin yhteyksissä. Tahdon suojella lastani ja tämän vuoksi hän ei tule näitä ihmisiä koskaan tapaamaan.
Enpä ole kyllä miettinyt, mitä vastaisin jos lapsi jonain päivänä kysyisi, että missä minun isäni ja äitini on. Helpoin vastaushan se olisi sanoa, että heitä ei vain ole. Kuin alkaa selittää pienelle lapselle niitä todellisia syitä.. En tiedä apn kertoman tapauksen syistä, mutta oma lapseni isona varmasti ymmärtää täysin, miksei ole biologisia isovanhempiaan tavannut ja tuskin hän heitä haluaa sitten tavatakaan..
Siis mitä? Olen todella äimänä. Miksi lapsille ei kerrota heidän todellisia sukujuuriaan??? Ymmärrän jos isovanhemmat ovat alkoholisteja, huumehörhöjä... tai siis. En edes silloin ymmärrä, miksei lapsille kerrota todellista laitaa. Ketä siinä säästellään ja kenen lähtökohdista???
Ystävättäreni ex mies ei ole koskaan ollut isänsä kanssa tekemisissä. Siis ystävättäreni lasten iso-isän kanssa. Lapset ovat nyt täysi-ikäisiä ja todella kiinnostuneita sukujuuristaan. He selvittivät iso-isänsä olinpaikan ja ottivat yhteyttä. Mielestäni rohkea ja upea teko. Iso-isä oli todella yllättynyt - iloisesti ja nyt pitää lastenlastensa kanssa täysin yhteyttä. Lasten isä ei ole kuviossa edelleenkään mukana, mutta lapsilla on nyt täysipainoinen tunne siitä että tietävät mistä ovat tulleet.
En voisi valehdella OMILLE LAPSILLENI mitään noin suurta ja tärkeää, vaikka vanhempani olisivat millaiset. Kertooko se jotain myös meistä jälkeläisistä ?!?!?!?
ihan oikeita syitä olla kertomatta asioita perheestään/suvustaan. En minäkään aio kertoa lapsille nyt että sain ex-mieheltäni hivin hänen pettämistensä takia, vaikka minusta iso asia onkin.
saa puuttua heidän perheensä asioihin. Ja kuitenkin tälle uusperheelle/nyksälle näyttää kuuluvan ex-vaimon oman perheen asiat?Eikös tämä ole vähän ristiriitaista? Ette te herrantähden päätä tallaisista asioista mikä tulee exän suvun asioihin. Miten voit edes kuvitella moista. Jokainen kertoo omalle lapselleen juuri sen tarpeellisen.
sitten jo nyksättelemään.
Missään vaiheessa en ole puhunut "asiaan puuttumisesta" kuten täällä minua siteerataan. Eräs tuttavani sai virkatodistusta hakiessaan selville oikean sukunsa. Se tuli hänelle suurena järkytyksenä. Hän oli pettynyt siihen, että hänelle ei oltu kerrottu asioiden oikeaa laitaa.
Meillä asia tuli ilmi parisen vuotta sitten, kun lapsi teki läksyjään. Hän esitteli kotona aloittamaansa sukupuuta ja pyysi meitä auttamaan. Kotona äidin uusi mies oli laitettu isäksi. Sen korjasimme, mutta muuten annoimme olla eli valehtelimme.
Kotonani minulle kerrottiin aina totuus lapsen ymmärtämällä tavalla. Mielelläni toimisin näin myös tässä tilanteessa. Kunnioitan lasta.
Täällä on yllättävän paljon äitejä, jotka ajattelevat ensin itseään, sitten vasta lasta.
huumehörhöilystä tai hivistä ei nyt ole kyse. Eikä minusta niitä ikäviä asioita tarvitsisi korostaa, mutta voisi kyllä mainita, että vastoin yleistä käsitystä nämä tyypit ovat hyvin vahvasti elossa.
puuttua miehen exän sekä heidän lasten asioihin, kun itku tulee heti, kun exä vain soittaa miehelle?? Että kukasne syt aloittaakaan sen nyksä-exä sodan?
Siis, pitäisikö minun alkaa kertoa jollekin 5-vuotiaalle hänen alkoholisti yms. isovanhemmistaan? Tuskinpa, hänen ei tarvitse lapsuudessaan miettiä mitään tuollaisia asioita sukulaisistaan.
Ilmeisesti kukaan ei edes viitsi lukea mitä kirjoitan. Hoetaan vain alkoholistikertomuksia. Yhden kerran vielä: voi sanoa lapselle, että isovanhemmat elävät, mutta on tullut vaikka riitaa (joka on lapselle ihan tuttu juttu) ja että ei olla tekemisissä. EI tarvitse valehdella että he ovat kuolleet!
Melissa on oikeassa: vastuu on äidillä. Ja sitten, kun lapsi on iso ja tulee minulta kysymään, mikset edes sinä kertonut, minun on pakko sanoa: äitisi vuoksi.
Ja siinä vaiheessa kaikki tämän ketjun syyttävät sormet kääntyvät jälleen minuun: KATKERA NYKSÄ SYYTTÄÄ ÄITIÄ!
;)
katkera! Sinun ei tarvitse syyttää edes äitiä siinä vaiheessa kun ja jos lapsi saa jossain vaiheessa tietää. Sanot vain, ettei ole minun asiani kertoa.Kysy äidiltäsi. Kukaan ei tasan syyllistä sinua asiasta joka sinulle ei koskaan ole edes kuulunut! Voi vittu näitä nyksiä mitä idiootteja tosiaan.
ei se tarkoita äidin syyllistämistä, jos lapselle joskus aikuisempana vastaa, että jätti itse kertomatta asiasta hänen äidin vuoksi. Koska niinhän asia on ja se on totuus? Joten mitä syyttelemistä tuossa on?
Ja itse mietin eilen juuri samaa, että jos äidin ja hänen vanhempiensa huonot välit johtuvat jostain typerästä mitättömästä riidasta,niin on kyllä mielestäni väärin vain sellaisen takia pimittää lapsen isovanhemmat häneltä itseltään. Omassa suvussani tuli kauhea monta monta vuotta kestänyt riita kalaverkoista ja toinen osapuoli haukkui toista osapuolta minullekin vuosikaudet ja yritti etten pitäisi omista isovanhemmistani ja olisi heidän luonaan. No, itse pidin pintani enkä uskonut moista pötypuhetta ja olen erittäin tyytyväinen siitä. Olisin menettänyt TODELLA paljon jos en olisi voinut olla kummankin osapuolen kanssa tekemisissä lapsuusaikanani. Ja sellainen toisten mollaaminen jatkuvasti lapselle, se on mielestäni kamalaa ajattelemattomuutta lasta kohtaan kyllä ja se tuntuu lapsesta pahalta. Ja kaikki eivät jaksa olla huomioimatta niitä.
Oikeasti elämä on aika lyhyt siihen, että kannattaisi hulluna riidellä joka asiasta ja viedä riidat vielä sukupolvissa eteenpäinkin. Ymmärrän jos kyse on jostain asiasta, joka oikeasti voisi olla vaaraksi tai ei hyväksi lapselle, niin sitten pidetään erossa omista läheisistä sukulaisista. Mutta jos ei, niin mitä järkeä? Kyllähän se sitten on aika itsekäs päätös ihmiseltä. Kyllä lapsikin osaa muodostaa mielipiteensä tykkääkö jostakusta vai ei, varsinkin tuollainen kouluikäinen. Omat isovanhempani eivät olleet äidilleni ihan niin kunnon vanhempia, mutta minulle ovat olleet todella hyvät isovanhemmat. Äitiäni painaa tietynlainen katkeruus, mutta on silti aina antanut minulle ja vanhemilleen mahdollisuuden viettää aika keskenään, ja olisin mielestäni menettänyt paljon, jos näin ei olisi ollut.
Kyllä nyksällä on aina täysi oikeus puuttua kaikkiin perheen asioihin, hän on miehensä vaimo ja sillä selvä.Entinen on aina entinen.Näin toimitaan ainakin meidän perheessä ja hyvin on sujunut.
kuulua perheeseen, joten miksi puuttua hänen asioihinsa?
Miksi lapsi sinulle olisi vihainen? Asiahan on puhtaasti äidin oma ja henkilökohtainen valinta, mihin ei kenelläkään muulla ole juuri sanomista.
Jokaisella on oikeus tehdä omia valintojaan ja vaikka et olisikaan samaa mieltä, ei ole sinun tehtäväsi arvostella saati torpedoida toisen ratkaisua. Lapsen äidillä on valintaansa varmasti syynsä, sellaisiakin jota ei ole muille välttämättä kertonut.
ja arvostelee toisten toimia. Jos joku puuttuis hänen asiohin niin johan melu syntyisi. Kenenkään henkilökohtaiset asiat ja ratkaisut ei kuulu muille. On törkeää edes kuvitella moista.
Kertokaa nyt ihmeessä syitä te, jotka kakkatatte totuuden pimittämistä. MIKSI pitää valehdella lapselle??? Miksei voi kertoa sukujuuria totuudenmukaisesti?
Kysymys ei olekaan pelkästään totuuden pimittämisestä, vaan siitä, että siihen päätökseen on oikeus, ja seuraukset kantaa, lapsen omalla äidillä, ei miehen uudella kumppanilla. Kun kysymys on nimen omaan äidin omista vanhemmista.
Mielestäni.
mielestäni. Tämä on puhtaasti äidin asia.
oli myös kirjata uusi kumppani lapsen isäksi siihen sukupuuhun. Kun vähän silloin tällöin huijaa, ei tarvitse selitellä menneisyyttään, puida eroja eikä muutakaan. Fasadi on tärkein.
Paitsi silloin, kun se romahtaa.
Keksinkin ratkaisun aloitusongelmaani: printtaan tämän ketjun ja isken lapsen luettavaksi, jos alkaa kysellä turhia. Siinäpä on monenlaisen v*tunhokijaäidin tekstiä. Kyllä putoavat suomut silmiltä.
Sulla on kyllä pahoja ongelmia nyt. Anna äidin selvittää itse asiansa aikanaan. Uskallappa printata tämä, niin saat lapselle vielä pahemman mielen.
Kirjoitat tänne mitä mieleen juolahtaa, ja vasta nyt luit, mitä törkyä tulikaan tökityksi. Eikö näytäkin pahalta?
Uskallap(p)a printata – millä rahkeilla minua uhkailet? Minusta tästä ketjusta käy todella hyvin selville, miksen kerro lapselle asioiden oikeaa laitaa. Totta on, että äidin asiat eivät ole minun murheeni, mutta lapsen ovat.
Ja lukiessaan (toivottavasti jo aikuinen) lapsi näkee, minä vuonna minä näitä asioita olen jo pohtinut, minkätasoista tekstiä sain vastineeksi ja miksi päätin pitää suuni kiinni.
Ja millä rahkeilla sinä puutut lapsen äidin asioihin?Et ole sukuakaan äidille, etkä lapselle. Pikkasen pitäs olla jotain rajaa...
jota asia oikeasti koskee eli lapsen äitiä. Ei täällä kukaan varmasti valehtelua kannata, mutta kun tässä on nyt kysymyksessä täysin muun kuin alkuperäisen kirjoittajan valhe. Kukin kantakoon oman perhetaakkansa.
kanssa ja jos yhdessä päädytte kertomaan niin ok. Sinuna en salaa seläntakana kertoisi asiaa. Entäs jos ukki on ollut vaikka vankilassa tai ihan mitä tahansa. Joskus tieto todella lisää tuskaa. Luulen että jos aikuisena saa tietää niin isovanhemmat ovat kuitenkin kaukaisempia kuin omat vanhemmat. Minä miettisin asiaa lapsen kannalta. Lapsi tulee tietenkin myöhemmin saamaan asian selville, varsinkin jos oikea äiti ehtii kuolla ensin.
No eikö kellään niin varmalla kommentoijalla ole mitään sanottavaa isovanhemmista?? On ihan mahdollista, että oma lapseni joskus saa päähänsä jotain yhtä typerää ja ilmoittaa mun olevan jo haudassa. Tuntuisiko kivalta? Mielestäni ei ole olennaisinta, ketä syytetään, kun paljastuu. Olennaisinta on, onko lapsella oikeus isovanhempiinsa, kaikkiin tukeviin ihmissuhteisiin lapsena. Vähemmän se isona merkitsee, lapsena minä ainakin heikoimmilla olin.
Ne pedot ja linnatapaukset on ehkä poikkeus, jonka ymmärrän. Mutta nykyään kyllä valehdellaan pienemmistäkin syistä. Mitä väliä isovanhemmilla, kun toisten mielestä isääkään ei tarvita.