Taas yh:ta leimataan…
Iltasanomissa kerrotaan, että Hjallis Harkimo ja Sauli Niinistö ovat perustaneet säätiön, joka auttaa suomalaisten yksinhuoltajien lapsia. Harkimo kertoo, että "Vaalien jälkeen puhuimme, miten huonosti suomalaisilla yksinhuoltajilla menee."
Voi pyhä sylvi... Eikö joku fiksu ihminen jo voisi lopettaa tätä yksinhuoltajien ainaista leimaamista? En suostu uskomaan, että meillä menisi sen huonommin kuin pariskunnillakaan, yhteiskunnan huomio on vaan suuntautunut yksinhuoltajiin omituisen vääristyneesti.
Olen varma, että pariskunnilla on esimerkiksi päihdeongelmia paljon enemmän kuin yksinhuoltajilla. Eivätkä yh:t ole välttämättä myöskään sen köyhempiä kuin muutkaan ihmiset. Itselläni on akateeminen koulutus ja hieno ura, velaton suuri asunto jne.
Eivätkö muuten Niinistö ja Harkimo ole itse yksinhuoltajia? Meneekö heillä huonosti? Vai ulkoistavatko he syrjäytymisen koskemaan vain _naispuolisia_ yksinhuoltajia? Taitavat myös heidän entiset puolisonsa, Tanja Saarela, Merikukka Forsius ja Leena Harkimo olla yksinhuoltajia. Meneekö heilläkin niin huonosti, että pitää oikein säätiö perustaa?
Tai ehkä miesten oma tuttavapiiri ei kuulu "muihin". Täytyyhän sitä aina olla jokin mystinen itselle tuntematon väestönosa, johon voi omat ennakkoluulonsa heijastaa.
Iltasanomissa kerrotaan, että Hjallis Harkimo ja Sauli Niinistö ovat perustaneet säätiön, joka auttaa suomalaisten yksinhuoltajien lapsia. Harkimo kertoo, että "Vaalien jälkeen puhuimme, miten huonosti suomalaisilla yksinhuoltajilla menee."
Voi pyhä sylvi... Eikö joku fiksu ihminen jo voisi lopettaa tätä yksinhuoltajien ainaista leimaamista? En suostu uskomaan, että meillä menisi sen huonommin kuin pariskunnillakaan, yhteiskunnan huomio on vaan suuntautunut yksinhuoltajiin omituisen vääristyneesti.
Olen varma, että pariskunnilla on esimerkiksi päihdeongelmia paljon enemmän kuin yksinhuoltajilla. Eivätkä yh:t ole välttämättä myöskään sen köyhempiä kuin muutkaan ihmiset. Itselläni on akateeminen koulutus ja hieno ura, velaton suuri asunto jne.
Eivätkö muuten Niinistö ja Harkimo ole itse yksinhuoltajia? Meneekö heillä huonosti? Vai ulkoistavatko he syrjäytymisen koskemaan vain _naispuolisia_ yksinhuoltajia? Taitavat myös heidän entiset puolisonsa, Tanja Saarela, Merikukka Forsius ja Leena Harkimo olla yksinhuoltajia. Meneekö heilläkin niin huonosti, että pitää oikein säätiö perustaa?
Tai ehkä miesten oma tuttavapiiri ei kuulu "muihin". Täytyyhän sitä aina olla jokin mystinen itselle tuntematon väestönosa, johon voi omat ennakkoluulonsa heijastaa.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Olen kahden lapsen alle 30-vuotias yh-äiti. Olen korkeasti koulutettu, hyvässä työssä ja asustellaan omakotitalossa hyvällä alueella. Rahaongelmia ei ole ja lapset ovat hyvin kasvatettuja ja "ongelmattomia" (toinen jo kouluikäinen).
Mutta tottahan toki minulla ON OLTAVA ongelmia, kun olenhan minä yksinhuoltaja! Näitä tapauksia on paljon. Sossutädit yrittävät tunkea väkisin kodinhoitoapua jne. Mikähän siinä on, että joillakin vaan on se asenne, että yksinhuoltaja ei voi jaksaa ja voida hyvin ja olla tyytyväinen elämäänsä???
Että niitä tapauksia on paljon, jotka ajattelevat, että ongelmia on pakko olla...
Itse olen 30 yh, en hyvä tuloinen, enkä korkeasti koulutettu, mutta työssäkäyvä ja omillani tulen toimeen. Kahden lapsen kanssa pärjännyt 8 vuotta suuremmitta ongelmitta. Mutta uskoisin, että valtaosalla yksinhuoltajista on ongelmia, enkä tarkoita vain rahallista puolta! Ongelmia voi olla monenlaisia joita ei rahalla aina ratkaista. Tunnen paljon yh äitejä ja muutaman isänkin. Joskus läheisiä sukulaisia ei ole, joten lastenhoito apua ei heru. Sellainenkin asia saattaa uuvuttaa, kun omaa aikaa ei ole. Lapset saattavat kärsiä jonkinlaisista mielenterveysongelmista, kun toinen vanhempi puuttuu, jotkut etävanhemmat kun hylkäävät lapsensa eron jälkeen ja tekevät elämästä muullakin lailla hankalaa.. Ettei se aina tarkoita sitä, että onko rahaa vai ei! Minusta se ei ole mittari hyvinvointiin!!!
Miten sosiaalitoimi sinusta osaisi olla huolissaan, jollei joku ulkopuolinen anna vinkkiä? Lasten päivähoito tai naapuri esimerkiksi.
Uskomatona! Onko sinullakin käynyt niin, että sosiaalitoimisto yritti tyrkyttää kotiapua, vaikket sitä itse mielestäsi tarvinnut!? Niin minullakin!
Se alkoi synnytyssairaalasta, josta järjestivät väen väkisin kotihoitajaa minulle ainoastaan siitä syystä, että olin saanut lapsen yksinhuoltajana. Sosiaalityöntekijä ramppasi luonani ja vakuutteli, kuinka minulla täytyy olla ongelmia, koska olen yh. Sanoin, että kiitos vain, mutta minulla ei ole mitään ongelmia ja etten tarvitse veronmaksajien kotihoitoapua, sillä minulla oli vahva tukiverkosto ystäviä ja sukulaisia jo valmiina. Sosiaalityöntekijä vaan väitti kivenkovaan, että kyllä minulla voi olla ongelmia, en vain itse tiedä niistä vielä!!! En päässyt sairaalasta kotiin, ennen kuin suostuin vastaanottamaan kotipalvelua kunnalta.
Kun tulin kotiin, ensi töikseni peruin sosiaalitoimiston kodinhoitajan tulon. Seurasi hillitön viestittely kotipalvelun henkilökunnan kanssa ja joku sieltä tunki meille vierailullekin vakuuttamaan minua siitä, että tarvitsin kotiapua. Kerroin, etten tarvinnut ja että sain joka päivä monta tuntia apua omalta lähiverkostoltani. Prosessi päätttyi vasta siihen, kun pyysin virastolta kirjallisesti kustannuslaskelmaa kodinhoitajan mahdollisista käynneistä. Ilmeni, että viikottainen kaksi tuntia olisi maksanut minulle kuukaudessa reippaasti yli 100 euroa! Jopa yksityiseltä yritykseltä olisin voinut ostaa lastenhoitopalveluita edullisemmin!
Itselläni tuo tapahtumaketju avasi silmät näkemään, että sosiaalityöhön tarvittaisiin ehdottomasti lisää ammattitaitoa ja asiantunemusta. Olisi paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat esim. kotiapua, mutteivat saa sitä. APuntarvetta nähdään siellä, missä sitä ei välttämättä ole, eikä huomata siellä, missä sitä olisi. Iäkäs sukulaiseni on pyytänyt itselleen kodinhoitajaa moneen otteeseen, mutta kunnalla ei kuulemma ole siihen resursseja, nyt hän ei enää sitten pärjääkään yksin kotona vaan joutuu palvelutaloon. Lapsiperheiden kotipalvelutkin on näköjään järjestetty sillä logiikalla, että niiden tarvitsijan oletetaan olevan automaattisesti myös toimeentulotukiasiakas, jolloin palvelun kustannus on laskennallinen: kaupunki laskuttaa yhdeltä luukulta ja maksaa toiselta.
Olen kaiken huipuksi itse ollut sosiaalialalla ja tekemässä huostaanottoja, ja minulla oli tätä ennen erittäin hyvä käsitys alasta. Mutta niinpä käsitys muuttui omien kokemusten myötä. Kovin montaa turhaa huostaanottoa en ole kyllä koskaan nähnyt, päinvastoin ongelmiin olisi pitänyt saada/antaa apua jo aikaisemmassa vaiheessa. Väitän silti, että yh:n suuri määrä huostaanotoissa ei kerro heidän pahemmista ongelmistaan vaan siitä, että väestöryhmä on ylikorostunut huomionkohteena. Apua tarvitsevia lapsia jää varmasti sen vuoksi enemmän huomaamatta kahden vanhemman perheissä.
Olisiko sinulla ja kumppaneilla tarpeen asenteen, elämänarvojen tarkastus.
Onko tosiaan niin vaikea asettua toisen asemaan. Mistä moinen yleinen välinpitämättömyys. Siksikö, että olet onnistunut hankkimaan itsellesi alennusmyynti sädekehän.
Jos sinulla on varaa leimata, miksei sitten muillakin. Kaikkilla ei ole koulutusta eikä hienoa uraa, joten...Onko tosiaan väärin, että osataan ottaa huomioon ne yhdenhuoltajan perheet, joissa ei tehdä arvovalintoja.
Että nyt vedetään sit jo herneet nenään siitä, että jollain menee hyvin?
Eipä taidettu oikeen ymmärtää ap:n pointtia... Hänhän nimenomaan parjasi YLEISTÄMISTÄ. KAIKILLA yksinhuoltajilla ei mene huonosti... Ja yhtälailla perheet, joissa on kaksi huoltajaa, tarvitsevat apua!
- eniten lasten huostaanottoja
- köyhin perhemuoto
- lastenhoito-ongelmia muita useammin
- työttömyyttä muita enemmän
- matalampi koulutustaso muihin naisiin nähden
- eniten lasten huostaanottoja. Missä huoltava isä?
- köyhin perhemuoto. Missä osallistuva isä?
- lastenhoito-ongelmia muita useammin. Missä osallistuva isä?
- työttömyyttä muita enemmän. Entä lasten isän työllisyystilanne?
- matalampi koulutustaso muihin naisiin nähden. Entä yh:n lasten isän koulutustaso?
Yksinhuoltajat ovat köyhempiä,kuin parisuhteessa elävät,koska yhden palkalla pitää elättää koko perhe,ei se elatusmaksu kata puolta kuluista.
Yksinhuoltajat tarvitsevat lastenhoitoapua,senhän sanoo järkikin,kun toista vanhempa ei ole,ei lapsia voi yksinkään jättää!! Jos sattuu vielä olemaan se toinen vanhempi sellainen ettei lapset voisi vähempää kiinnostaa,sitä suuremmalla syyllä.
Työttömyyteen en ota kantaa,kun olen ikäni töitä tehnyt,mutta veikkaisin maalaisjärjellä ajateltuna,että hoitopaikan saaminen ja työn kannattavuus voi olla vaikeaa.Kaikki eivät ole akateemisesti koulutettuja,vaikka julkisuudessa on paljon henkilöitä,jotka ovat yksinhuoltajia ja raha ei ole ongelma.
Huostaanotot,köyhyys jne ongelmat ovat yhteiskunnan ratkaistavissa jos tahtoa löytyisi.
Ennaltaehkäisy,helppo avun saaminen jne. ovat asioita joihin pitäisi kiinnittää huomiota,jotta saataisiin yksinhuoltajillekin tasavertainen elämä kaksinhuoltajiin nähden.
Juuri tuli tutkimus,jossa sanottiin,että yksinhuoltajien lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin kaksinhuoltajaperheen lapsetkin. Se on jopa etu,sillä huonosta riitaisasta parisuhteesta eroaminen tuo tasapainoa lapsen elämään.
tuolla tavalla. Valitan.
Yksinhuoltajan lapsi ei todellakaan pärjää yhtä hyvin kuin kaksinhuoltajan perheen lapset! Yksinhuoltajuus on RISKI lapsen kehitykselle.
Jos samoja ongelmia olisi sama prosentti myös kaksinhuoltajien perheissä, Suomi olisi ajatunut jo täyteen kaaokseen ja täydelliseen rahoituspulaan!
Onneksi meillä sentään vielä joku perhetyyppi tuottaa pääasiassa kunnon kansalaisia. On sityten kuka maksaa sun ja pilattujen kersojesi sairaseläkkeet ja elämisen - kohdusta hautaan.
Perheen muodostaa samassa taloudessa asuva vanhempi ja hänen lapsensa.
Mitä ajattelit kertoa kirjoituksellasi? Että kaikkeen syyllinen on etä - niinkö? Millähän perusteella?
Eikö yksinhuoltajuus kuitenkin ole asia, joka valitaan aina itse, leskiä lukuunottamatta?
Tämä varmaan poistetaan, mutta:
Muista tappaa itsesi ja lapsesi josko miehesi sinut jonain päivänä jättää...
yleensäkin tekemään, tosin itsensä säästäen, jotta voisvta jatkaa uuden "jättäjän" etsimistä....
Palstalla moneen kertaan esiintynyt fakta on se, että YH-ÄITI jättää, EI mies. Mies on se, josta tarvitsee päästä eroon ja siitä on pelkkää hyötyä yh-perheelle mitä kauempana mies on.
Kaksinaista on moraali moraalittomilla yksinhuoltajilla; kelkka kääntyy tiuhaan tahtiin aina sinne päin, jossa saa vapaasti hengittää, kunnes sekin tila tulee valehdeltua oman edun nimissä piloille...
Hohhoijaa luusereita.
Lapsena ollessani tutustuin ystävättären leski-isään , siis yksinhuoltajaan. Heikkolahjaiseen kirvesmieheen, jonka vaimo oli tehnyt itsemurhan (haa, ei siis tarvinnut "erota"!). Kyseinen sankari-isä käytti tytärtään seksuaalisesti hyväkseen...Tyttö aloitti rankan ryyppäämisen 13-vuotiaana.
Minä yh-äidin tytär suoritin kaksi korkeakoulututkintoa, työllistyin hyvin,pariuduin, ostin asunnon ja synnytin lapsen. Ja ihmettelen edelleen, miksi yh-Äitejä pidetään luusereina...Oman isäni tapasin monen vuoden jälkeen aikuisiällä. Hyvät ovat välimme nyt, vaikka isä ryyppäsikin säästötilini tyhjäksi ollessani 5-vuotias. Onneksi äitini ymmärsi suojella minua ajoissa eroamalla isästäni.
haluaisi vielä jatkaa. Onko se silloinkin oma valinta?
Kysyn vaan.
Yksinhuoltajuus ei synny eroamalla puolisosta, vaan ottamalla lapset YKSIN omalle vastuulle!
Miten puolison lähteminen yksinään synnyttää kenellekään yksinhuoltajuuden, jos hän sitä EI halua?
löytyy Suomesta vaikka kuinka paljon, mutta ei ole sankarimaista sanoa, että äitini oli/on luuseri. Saman sanominen isästä on suuri feministinen teko ;D
Suomessa ei naista saa arvostella äidin tehtävistään, vaikka tämä olisi siinä kuinka huono. Huoltajuus jakautuu edelleen tasa-arvon vastaisesti 90-10 äidille.
90% isistä ei tosiaankaan ole huonoja, mutta 90% äideistä on kritiikki kestämättömiä.
ja kirjoittaa nikillään vain, kuin tosimies *LOL*
mutta viestin kirjoittaja ei ollut mikaml.
Tässä maassa ei isältä vaadita mitään. Yh-ÄITEJÄ syyllistetään, eikä muisteta, että jossainhan se isäkin on. Vaan MISSÄ?
ja kun prosenteista tunnut tykkäävän, niin mitkähän mahtavat ola suhteet isien tekemissä hyväksikäyttötapauksissa...
Ohops,
ei siis riitä, että annoin isälleni anteeksi tilini tyhjentämisen ja viinasekoilut. Pitäis varmaan lahjoittaa hänelle oikein mitali, sillä kyllähän hän MIEHENÄ on oikeutettu käyttäytymään miten sattuu. On se niin häpeällistä olla yh:n lapsi!
Entä ne isät joilla olisi tahtoa olla huolehtiva isä omille lapsilleen, mutta katkeroitunut Yh- ÄITI ei anna edes mahdollisuutta olla isä lapsilleen.
kuin kaksinhuoltajan lapset,juuri tulleen tutkimuksen mukaan,jota et näemmä ole vaivautunut lukemaan. Asennevamma siis!!
Yksinhuoltajan lapset oppivat rahan arvon jo varhain ja osaavat huolehtia itsestään,joutuvathan olemaan itsenäisiä,ja sehän on vain positiivista. Huonosta parisuhteesta eroaminen tuo lapsen elämään tasapainoa ja rauhallisuutta,mitä riitaisa pariskunta ei voi lapselleen tarjota.
Yksinhuoltajuus on käytännön termi. Yhteishuoltajuus taas on huono vitsi;
1990-luvun kehno sosiaalipoliittinen tasapäistämiskeksintö, jonka epäonnistuneista seurauksista ei kukaan kanna vastuuta.
Yksinhuoltaja on henkilö, joka asuu samassa taloudessa alaikäisten ja myös 18v. täyttäneen lukiossa tai ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevan lapsensa kanssa, ainoana lähihuoltajana. Elatusmaksu ei kenestäkään yhteishuoltajaa tee, koska siinä tapauksessa elatustukea saavan "isättömän" lapsen asioista pitäisi olla päättämässä lähihuoltajan lisäksi valtion edustaja.
Oletko koskaan kuullut, että yksikään etävanhempi olisi pakosta joutunut yhteishuoltajaksi?
HEH HEH HEH HEH HEEH! 8D
Minä ainakin olen valinnut itse. Olisi vaan pitänyt valita jo aikaisemmin, kun sitä sukulaisten ja jopa sosiaalityöntekijöiden taholta suositeltiin. On ihanaa, kun ei tarvitse odottaa kännistä aviomiestä/isää reissuiltaan kotiin ja miettiä, kuinka pahalla tuulella se on. On ihanaa, kun voin käyttää rahani kuinka haluan, eikä mies ole pankkitiliäni tyhjentämässä. On myös ihanaa huomata, kuinka lapset voivat paremmin, kun äiti voi paremmin, koska ei ole valvonut yökausia sekopäistä isukkia peläten eikä hoitanut kolmatta AIKUISTA LASTA. Kaikenkaikkiaan olen valtavan ylpeä itsestäni sen takia, että minusta kuitenkin oli vastusta sekopää-exälleni ja sain pelastettua itseni ja lapseni.
(Miten ne muuten ovat vain mun?) olisivat menneet pilalle alkoholisti-pilleristi isää katselemalla ja siinä ilmapiirissä, joka suuresti kunnioitetussa kahden naimisissa olevan vanhemman perheessä oli. Äijä jatkakoon matkaansa ja koettakoon, josko vaikka kolmas avioliitto toden sanoisi. Niin ja ne kolmen eri naisen kanssa tehdyt lapset, joiden perään voi jälkikäteen itkeä ja valokuvia katsella, kun ei ajoissa kiinnostanut.
Jos mies lähtee lätkimään eikä halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Jos mies on päihdeongelmainen tai muuten kykenemätön hoitamaan lastaan. Siinä tilanteessa nainen on pakotettu yksinhuoltajaksi. Menee tietysti myös toisinpäin, nainen lähtee ja mies jää lasten kanssa, mutta yleisimmin se on kai että mies lähtee.
Nim. kokemusta on.
poliitikot pois laskuista,
laman jälkeen yhden lapsen yksinhuoltaja on menettänyt rahallisesti eniten (leikkaukset)
Kahden aikuisen lapseton pariskunta on saanut eniten. Rahallisesti yh on köyhä!
Muuten elämme rikasta elämää,lasten kanssa,köyhinä,mutta onnellisina.
itse en ainakaan valinnut tulla/joutua yksinholtajaksi, olin naimisissa ja ilman muuta oletin meidän elävän yhdessä perheenä. Mutta mies sitten yhtäkkiä päättikin häipyä 3 päivää ennen lapsen syntymää. Että tosiaan mistään minun valinnasta ei ollut kyse. Kaiken lisäksi mies ei aijo olla lapsensa kansa tekemisissä ja häipyy maasta joten mitään apua en häneltä saa.
sulle sieltä sairaalasta väkisin mukaan laittoi?
On Suomen lain vastaista pakottaa ottamaan lapsi, josta on päättänyt luopua!
Olikohan kommennti tarkoitettu minulle, kun kerroin synnytyssairaalassa ahdistelleista sosiaalityöntekijöistä?
- Lukija on nyt ymmärtänyt omituisesti väärin. Kuka sanoi, että olisin halunnut luopua lapsestani?? Lapseni oli erittäin toivottu ja pitkän yrittämisen tulos. Siksi juuri sen syntymässä ei ollut minkäänlaista ongelmaa, se oli valtava onnen päivä minulle, elämäni paras päivä suorastaan. Ainoastaan sairaalan sosiaalityöntekijä koki yksinhuoltajavanhemman ongelmaksi ja sitä en vieläkään voi ymmärtää.
jos äitisi olisi tuollainen?? HUH HUH
selibaatin kannalla,mietippä koko maailmaa,onko yksi yksinhuoltaja tässä maailmassa joku kaiken paha alku ja juuri.On sotia,nälänhätää,lapsia pahoinpidellään,käytetään lapsityövoimaa,on pedofiilejä (miehet) . Alappa parantamaan sitä maailmaa,jätä ahkerat äidit,jotka yksin ovat ottaneet kasvatusvastuun, rauhaan.
Minänosta miehille hattua, että ovat hyvällä asialla, kun yhteiskunta ei siihen pysty. Minä olen valmis ottamaan apua vastaan, jos sitä saan. Olen ollut kauan yh, välillä työtön ja välillä töissä, ja tiukkaa on. Mies maksaa minimin elareissa, eikä mitkään hintojen orotukset näy hänen maksuissaan.
Äidit uhraavat ajan, rahat ja jopa itsensä lasten vuoksi.
Niitä lapsia "teit" niin varmasti TIESIT, että ne vie ajan ja rahat. Ei pitäisi tehdä lapsia, jollei niistä yksin pysty huolehtimaan, koska ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Anteeksi nyt vaan. En vaan ymmärrä näitä yh-äitejä, kun rypee omassa itsesäälissään. Tosin ymmärrän, kun joka tuutista sitä toitotetaan, että yh-äideillä on ongelmia...
Ei heitäkuulu yksin huoltaa.
koskaan väsynyt sinua hoitaessaan,valvoessaan yöt kun olit sairaana,väsyikö silloin kun olit murrosikäinen ? Ei me äidit kaadeta väsymystä lasten niskaan,mutta kun väsyttää siitä pitää puhua ja hakea vertaistukea juu nou ???
Siksi olet väärällä palstalla,täällä ei kaivata mollaajia vaan vertaistukea.
Mitä se tarkoittaa sitä et voi koskaan ymmärtää joten me äidit kyllä ymmärrämme,sinuakin,koska sydämmemme on avara ja siihen mahtuu kaikki maailman lapset!!! Me emme ryve missään säälissä,olemme oikeasti ylpeitä itsestämme tehdessämme kahden ihmisen asiat kodissamme ja se on tärkeää työtä,jota ei näemmä muutamat arvosta!
Mutta kuten sanoin, ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Isä voi vaikka kuolla ja sit on pärjättävä yksin! Tai mies voi lähteä toisen matkaan ja unohtaa koko lapset. Ei tässä maailmassa voi missään asiassa toiseen täysin luottaa. Siksipä kantsisi jo ennen lastentekoa pohtia pystyykö niistä yksin huolehtimaan.
mutta olen itse kahden lapsen yh-äiti...
Onko se sitten mun vika, jos miehellä ei ole varaa maksaa elatusapua? Pitäisikö kieltäytyä kunnan maksamasta tuesta? Lapsilisää saavat kaikki, lastenhoidontukeakin jokainen, joka hoitaa alle 3-vuotiasta kotona. Eli kaikki lapsia tehneet ovat loisia. Mikseivät rikkaat kieltäydy lapsilisästä, kun kerran muutenkin tulevat toimeen? Ja kun eivät kieltäydy, miksi mun pitäisi?
Koko ajan me elimme mun rahoillani, kun yhdessä miehen kanssa vielä olimme, joten mun tilanteeni on ainakin vain parantunut nyt kun ei enää tarvitse äijän ryyppäämistä, taksilla-ajelua, tietokoneita, autoja ym. maksella. On se muuten luottotiedot menettäneellä aika yksinkertaista elämää, kun voi hoidattaa itseään vaikka missä lääkärillä huoletta kun eivät laskut vaivaa päätä. Ja vielä kun löytää jonkun yhtä tyhmän kuin minä olin, saa puhelinliittymät, netit, autot ym. käyttöönsä tuosta vain. Mut onneksi sitä voi viisastua ja olen nyt onnellinen yh.
"laina" miehelle,joka ei pysty maksamaan elatusmaksua omista lapsistaan. Se peritään häneltä takaisin jos ja kun hänellä on rahaa.
Se ei ole yh:n saamaa tukea,vaan etän saamaa tukea,koska hän ei muuten pysty maksamaan elatusta omille lapsilleen.
Kerros tämä MikaMl:lle vai mikä lienee...
Mitenhän tämänkin saan käännettyä yh:n viaksi ja tueksi?
"elatustuki on kunnan maksama "laina" miehelle,joka ei pysty maksamaan elatusmaksua omista lapsistaan. Se peritään häneltä takaisin jos ja kun hänellä on rahaa.
Se ei ole yh:n saamaa tukea,vaan etän saamaa tukea,koska hän ei muuten pysty maksamaan elatusta omille lapsilleen. "
Kunnan maksama elatustuki ei ole laina, jos elatusvelvollisella on voimassa oleva elatussopimus, jonka mukaan ei tarvitse elatuksia maksaa. Tähän on syynä elatuskyvyn (todellinen) puute. Joten sitä ei takaisin peritä.
Jos elatussopimus on tehty (tai on jätetty tekemättä kokonaan) ja elatusvelvollinen jättää sopimuksen mukaisen rahan maksamatta, kunta huolehtii elatuksesta ja TÄLLÖIN perii sen elatusvelvolliselta takaisin, jos saa perittyä. Nämäkin velat vanhenevat, jos niitä ei saada perittyä ajoissa.
tai joku muu kauhea luonnonmullistus.
Kaikkeen sitä pitää varautua.............
Siksi pitäisi pohtia,josko sitä täällä maailmassa voi ollenkaan elääkään,olisiko ollut paras jäädä syntymättä.
Hei kamoon ! KAIKKEEN EI VOI VARAUTUA , eikä pidäkään,kyllä meidän vielä pitää luottaa toiseen ihmiseen ja huomiseen. Jos tilanne vaatii,onneksi olemme hyvinvointivaltiossa,missä kaikista pidetään huolta,kustakin vuorollaan.Kaikki tulemme myös vanhoiksi,voimme vammautua jne. Positiivisuutta!!
Säätiö kaiketi perustetaan oikeille yksinhuoltajille. Eli siis sellaisille, joiden puoliso on kuollut.
Omasta syystään epäonnistuneet ovat sitten eri asia. Heille tuskin säätiöitä perustetaan. Luuseri yh:t saavat elättää itse itsensä.
Jos aviopuoliso ottaa hengen toiselta ja jää yksinhuoltajaksi, se on hyväksyttävämpi tapa, kuin erota normaalisti?
Siinä hengen ottamisella on usein kovat seuraukset. Joutuu vielä Hämeenlinnan vankilaan
pitkäksi aikaa. Ei missään nimessä oikea tapa.
Leskeys odottamatta on aina hirvittävää ja silloin pitää auttaa.
Alkuperäinen syy yksinhuoltajuuteen on kuitenkin itse suoritettu väärä puolison valinta.Poislukien tietenkin tahaton leskeys.
kuin jonkun puolison väärä valinta?
Lähde vaikka lenkille raittiiseen ilmaan,niin tulet hämmästymään.
tuo "väärä puoliso"-valinta... äidiksi ja isäksi kasvetaan! odotuksen aikana tai sitten kun lapsi on syntynyt. mites kun meillä näin, että yhdessä lapsi haluttiin ja mieskin tiesi millasen vastuun tuo kun lähipiirissä vauvoja. minä kasvoin äidiksi, hän ei kasvanut isäksi... muuttui oikein kapinalliseksi ja kyllästyin hoitamaan aikuista lasta. pistin ukon pihalle. elää nyt uudelleen nuoruuttaan. kyllä lastaan tapaa useinkin, mutta oman aikataulunsa mukaan. jos bileet tulossa, ni ei ota vaik olis sovittu isi-viikonloppu... mutta joustoa ei löydy toisinpäin, jos ite tahtoisin johonkin mennä...
Vastaan kun kysytään.
Mistä naistenlehdistä luit sen isäksi kasvamisen ?
Kapinallisuus miehellä ei ole mitään uutta. Kyllä näin tapahtui jo seurusteluaikoina.
Siihen varmaan itsekin ihastuit.
Ei äidin ja vaimon tappanut mies pääse Hämeenlinnaan. Tappokuolema on aika usein odottamaton.
Eli, on parempi, että äiti ottaa lapsensa ja lähtee, ennen kuin kuolema kolkuttaa, eikö niin?
Mitä mieltä olet tahallisesta lapsettomuudesta? Minusta se on tietoinen ja yhteiskuntavastainen valinta elää itsekkäästi yksin. Tai pelkoa jatkaa geenejänsä, koska epäröi niiden terveyttä. vai oliisko kyse siitä, ettei mies pääse jatkamaan sukusolujaan?
murheita? kysyn !
muutos voi tapahtua myöhemmin,paljon myöhemmin.
Oletko varma ettei oma isäsi käynyt vieraissa??
Mikä sinua edes kiinnostaa yksinhuoltajissa noin kovasti, että jaksat kommentoida? Ja aika vähän lisäännyttäisiin, jos vain sellasen kanssa lapsia tehtäis joka ois valmiiks isällinen... Tai jotain :)
Aikamoisia ihmistuntijoita ja psykologeja pitäisi äitein olla, että "valitsisivat oikaet isät" lapsilleen. Joku voi vaikuttaa hyvältä ja tunnettu pitemmän aikaa ja sit häipyykin. Miten tuon voi kääntää yh-äidin syyksi... Ja miljoona muutakin esimerkkiä. Itse en syyllistä isiä enkä äitejä erosta. Ei kukaan ulkop. voi täysin tuntea tai tietää tapausta. Ihan henk. kohtanen asia. Eikä tee kenestäkään huonoa vanhempaa, jos on yh...
Lapsilla menee paremmin nyt kun olemme eronneet. Poika saa koulusta hyviä numeroita (joutui isäkin sen toteamaan).. ja tyttö viihtyy päiväkodissa. Iloisia ja auttavaisia lapsia. Ei enää isän ryyppäämistä, aamukrapuloita, katoamisia, riitelyä... nyt lapset saavat isästäänkin "parhaat palat" siis jaksaa olla heidän kanssaan viikonlopun ilman tenuttamista, jota ei yhdessäolo aikana pystynyt tekemään.