http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lastensuojelulaki-on-ilmiantolaki(54119).ece
Linkin artikkeli on täyttä asiaa, siitä lyhyt poiminta:
"Tuomitsemisen ydin, eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan sosiaaliviranomaisen asiakirjoista sosiaalitoimen näkemystä tukevat seikat. Kun muuta yhteiskuntaa puhuttaa sosiaalityöntekijöiden heikko koulutustaso, hallinto-oikeuksissa heitä pidetään asiantuntijoina. "
Näinhän se on aina ollut ja tulee nykyisenkin lain myötä olemaan.
Eli kun kunnalla ei ole tarjota perheelle sitä todella auttavaa palvelua, tehdään huostaanotto miten ontuvin perustein tahansa.
Laman jälkeen lasten oppimisen ongelmat kouluissa ovat lisääntyneet kasvaneiden luokkakokojen ja virkojen vähentämisen myötä. Kouluongelmista johtaa oikea kiitotie lastensuojelun asiakkuuteen. Ongelmat johtavat pinnailuun ja lisääntyneisiin poissaoloihin, ja johan alkaa olla kelvoton vanhemmuus taas toteennäytetty.
Kun lapsi saadaan psykiatrian yksikössä vielä leimatuksi vaikka väärin perustein psykiatriseksi potilaaksi, on huostaanoton vaara jo hyvin lähellä. Miksi jotkut psykiatrit vieläkin kieltävät perheeltä lapsen laajan neurologisen arvion? Se on lapselta oikean avun estämistä liian monessa tapauksessa.
Lastensuojelussa tiedetään varsin hyvin, että heillä ei ole mahdollisuutta paikata oikean kotiavun, kouluelämän tai terveydenhuollon puutteita ja niin aletaan etsiä perheestä huostaperusteita vaikka tikulla kaivaen.
Nurinkurisinta tilanteessa on se, että huostaanotto ei mitenkään paranna lapsen tilannetta, monesti päinvastoin. Mutta onhan lastensuojelun tietysti jotain tehtävä, kun pallo heille on heitetty!
Ja siitä päivästä eteenpäin sossun mitä epämääräisimmät heitot ovat Jumalan sanaa asiakaskirjauksissa hallinnollisia oikeuksia myöten. Niitä ei ole koskaan asetettu kyseenalaisiksi ei lautakunnissa, eikä hallinto-oikeuksissa. Ei olla asetettu ennen, eikä tulla koskaan asettamaankaan.
Linkin artikkeli on täyttä asiaa, siitä lyhyt poiminta:
"Tuomitsemisen ydin, eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan sosiaaliviranomaisen asiakirjoista sosiaalitoimen näkemystä tukevat seikat. Kun muuta yhteiskuntaa puhuttaa sosiaalityöntekijöiden heikko koulutustaso, hallinto-oikeuksissa heitä pidetään asiantuntijoina. "
Näinhän se on aina ollut ja tulee nykyisenkin lain myötä olemaan.
Eli kun kunnalla ei ole tarjota perheelle sitä todella auttavaa palvelua, tehdään huostaanotto miten ontuvin perustein tahansa.
Laman jälkeen lasten oppimisen ongelmat kouluissa ovat lisääntyneet kasvaneiden luokkakokojen ja virkojen vähentämisen myötä. Kouluongelmista johtaa oikea kiitotie lastensuojelun asiakkuuteen. Ongelmat johtavat pinnailuun ja lisääntyneisiin poissaoloihin, ja johan alkaa olla kelvoton vanhemmuus taas toteennäytetty.
Kun lapsi saadaan psykiatrian yksikössä vielä leimatuksi vaikka väärin perustein psykiatriseksi potilaaksi, on huostaanoton vaara jo hyvin lähellä. Miksi jotkut psykiatrit vieläkin kieltävät perheeltä lapsen laajan neurologisen arvion? Se on lapselta oikean avun estämistä liian monessa tapauksessa.
Lastensuojelussa tiedetään varsin hyvin, että heillä ei ole mahdollisuutta paikata oikean kotiavun, kouluelämän tai terveydenhuollon puutteita ja niin aletaan etsiä perheestä huostaperusteita vaikka tikulla kaivaen.
Nurinkurisinta tilanteessa on se, että huostaanotto ei mitenkään paranna lapsen tilannetta, monesti päinvastoin. Mutta onhan lastensuojelun tietysti jotain tehtävä, kun pallo heille on heitetty!
Ja siitä päivästä eteenpäin sossun mitä epämääräisimmät heitot ovat Jumalan sanaa asiakaskirjauksissa hallinnollisia oikeuksia myöten. Niitä ei ole koskaan asetettu kyseenalaisiksi ei lautakunnissa, eikä hallinto-oikeuksissa. Ei olla asetettu ennen, eikä tulla koskaan asettamaankaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Hallinto-oikeudessa näyttö on käännetty yleisen oikeustajun vastaisesti väärinpäin. Kansalaisen tulee todistaa viranomaisen menetelleen väärin, mikä järjestelmänä on ymmärrettävästi käsittämätön. Lastensuojelulain uudistaminen olisi vaatinut laajapohjaista oikeudenkäyntimenettelyn pohdintaa. "
Rikosoikeuden puolella ei tällainen tulisi kysymykseenkään! Ei siellä henkilön tarvitse todistaa epäilyä vääräksi, vaan tuomio langetetaan todisteiden perusteella. Jos todisteita ei ole, henkilö vapautetaan syytteestä.
Sen takia huostaanottoja ei pitäisi tehdä muuta kuin sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole epäilyn häivää perheen huonoista kasvuolosuhteista. Lastensuojelun harmaan huolen alueella ei olisi ikinä pitänyt tapahtua yhden ainoaa huostaanottoa! Eikä myöskään paikkaamaan muiden hallinnonalojen rahattomuutta tai kyvyttömyyttä hoitaa omia tehtäviään.