Punainen huone, punainen kuningatar.
Olen peiton alla.
Niin kova kirkas; sattuu-niin-paljon-että-itkettää-valo.
Valo työntää sormensa päähäni, kuuma musta punainen jäätävä tanko suoraan aivoistani varpaisiin.
Jos liikun....
En liiku.
Aika muuttuu eläväksi.
Kuolleeksi eläväksi.
Kuin väsynyt leikkikaveri puiston reunalla se odottaa ja odottaa.
Puisto.
Tuo mieleeni muistoja jotka työntävät hetkeksi syrjään mielessäni heiluvat hulluuden seitit, sieluni nousee haukkaamaan happea pinnalle ennenkuin raivoni ja surini räjähtävät muodostaen turvallisen, sakean ja pimeän hulluuden.
Valo pitää ääntä, jos osaa kuunnella.
Kuin heinäsirkat, ampiaiset ja tuhatkunta aplooraajaa olisivat perustaneet bändin.
Valo vääntyilee ja kääntyilee ympäri mielessäni, voin melkein nähdnä sen.
Sisälläni, mustana kuihtuneena, raiskattuna.
Punainen huone, punainen kuningatar.
Olen peiton alla.
Juuri nyt ei enää itketä, muistanko edes miten?
KATSON KÄTTÄNI, SEN VERISET TYNGÄT NAURATTAVAT MINUA JA SAAVAT SAPEN NOuSEMAAN KURKKUUN.
Huuto pääni sisällä menettee merkityksensä sen edes ehtimättä sieluni huulille.
Punainen huone, punainen kuningatar.
valeltuani itsen omalla verelläni, tunnen itseni taas ehjäksi.
Jos joku nyt rakastaa minua?
Nauran mielessäni niin kovaa että korviin sattuu.
Hullua, eikö?
Aika muuttuu pian ikuisuudeksi.
Punainen huone, punainen kuningatar.
Ikuisuus on pitkä aika..
Olen peiton alla.
Niin kova kirkas; sattuu-niin-paljon-että-itkettää-valo.
Valo työntää sormensa päähäni, kuuma musta punainen jäätävä tanko suoraan aivoistani varpaisiin.
Jos liikun....
En liiku.
Aika muuttuu eläväksi.
Kuolleeksi eläväksi.
Kuin väsynyt leikkikaveri puiston reunalla se odottaa ja odottaa.
Puisto.
Tuo mieleeni muistoja jotka työntävät hetkeksi syrjään mielessäni heiluvat hulluuden seitit, sieluni nousee haukkaamaan happea pinnalle ennenkuin raivoni ja surini räjähtävät muodostaen turvallisen, sakean ja pimeän hulluuden.
Valo pitää ääntä, jos osaa kuunnella.
Kuin heinäsirkat, ampiaiset ja tuhatkunta aplooraajaa olisivat perustaneet bändin.
Valo vääntyilee ja kääntyilee ympäri mielessäni, voin melkein nähdnä sen.
Sisälläni, mustana kuihtuneena, raiskattuna.
Punainen huone, punainen kuningatar.
Olen peiton alla.
Juuri nyt ei enää itketä, muistanko edes miten?
KATSON KÄTTÄNI, SEN VERISET TYNGÄT NAURATTAVAT MINUA JA SAAVAT SAPEN NOuSEMAAN KURKKUUN.
Huuto pääni sisällä menettee merkityksensä sen edes ehtimättä sieluni huulille.
Punainen huone, punainen kuningatar.
valeltuani itsen omalla verelläni, tunnen itseni taas ehjäksi.
Jos joku nyt rakastaa minua?
Nauran mielessäni niin kovaa että korviin sattuu.
Hullua, eikö?
Aika muuttuu pian ikuisuudeksi.
Punainen huone, punainen kuningatar.
Ikuisuus on pitkä aika..
Vastaukset 3
Vanhimmat
paska runojlia.
En kertaakaan tähän mennessä ole viitsinyt edes kommentoida tämän sivun tekeleitä (en kyllä kovin usein ole tätä katsonutkaan), mutta tuossa on sitä jotain... ei järkeä vaan pyhää hulluutta! Pidin siitä, minä kaiken kokenut kyyninen vanha pieru!
En ole missään tekemisissä kirjankustannuksen kanssa, mutta tiedän että ehkä joka sadas tarjottu runo painetaan, eikä niillä Suomessa kukaan paljon tienaa, mutta ehkä tämä onkin juuri se sadas?
Mukavaa että pidit. Tuskinpa vaan kustantamot tästä välittää, mutta aina on hyvä toivoa.. :)