Meillä on 6 kk ikäinen vauva. Kovasti olen puntaroinut plussia ja miinuksia, yrittäisimmekö nyt sisarusta vai odottaisimmeko pari vuotta. Itselläni jonkun verran korkeakoulu-tutkinnosta käymättä. Mieheni olisi valmis toiseen lapseen, myös minä sitä kyllä haluaisin. Kovasti tässä nyt mietin, kävisinkö nyt koulun loppuun ja sitten täytyisi kyllä hetki olla työelämässäkin, vai yrittäisimmekö toista vauvaa, ja koulua sitten sen verran pois alta, ennen äitiyslomaa(jos siis tulisin raskaaksi). Mieheni on hyvätuloinen, pärjäisimme pienelläkin äitiystuella. Muuten toisen vauvan saaminen saattaisi venyä niin pitkälle että lapsille tulisi jo enemmän ikäeroa. Jos en raskautuisikaan heti niin saattasin jopa ehtiä käymään kouluni loppuun, vaikka vauvaa jo yrittäisimmekin. Oletteko samassa tilanteessa? Onko teillä lapsia isolla/pienellä ikäerolla. Kertokaa plussia ja miinuksia, elämäntilanteitanne? Olisin kiitollinen vastauksista...T:toinen-vauvakuume
Tässä pohdimme
josko pikkukakkosta...
10781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ollu vauvan syntymästä asti, mut aina ku pari päivää oottaa ennen päätöstä ehtii mulla ainaki se miäli muuttua moneen kertaan :)
..että kun molemmat sitä haluamme niin pitäisikö vaan ryhtyä "tuumasta toimeen" =)Meilläkin ollut jo hetkisen kuume, mutta nyt se alkaa tuntua vähän jo järkevämmältä suunnitelmalta. Elämän ei kuitenkaan tarvi olla liian suunniteltua, näin on ollut hyvä mennä eteenpäin,..pitäisikö vaan rohkeasti kuunnella sisäistä ääntään=)
Ehdit kyllä sitä koulua käymään ja työkokemusta hankkimaan myöhemminkin mutta lapsia ei enää kovin "myöhään" tehdäkään. Nyt kannattaa "takoa kun rauta on kuuma"...ettei vaan käy niin että pikkukakkosta ei ala kuulumaankaan. Onnea yritykseen ja luota vain vaistoosi;)
Ensimmäinen lapsi jää "vähemmälle".. Vaikka ei tarkotuksella sitä tekisikään niin väistämättä näin kuitenkin käy koska pieni vauva vaatii niin paljon huomiota. Minusta on parempi että esikoinen on jo hiukan vanhempi ja ymmärtää enempi. Tällöin voi ottaa esikoista mukaan vauvanhoitoonkin.. Kaverilla tuli aika peräkkäin lapsoset ja ennen pikkukakkosta keksimme aina mukavaa puuhastelua lasten ehdoilla ja kävimme vaikka missä, mutta kun pienempi syntyi niin menot väheni huomattavasti koska kahden pienen lapsen kanssa ei enää niin vaan lähdettykkään! Nyt siis isompi lapsistakin jää paljosta paitsi! Tämäkin tosin ihan ihmisestä kiinni!
Meillä lapsilla ikäeroa 3,5v mikä on liian iso. Isompi toki osaa jo odottaa vuoroaan kun esim.imetän pienempää, mutta turhautuu kun esim.pihalta joudutaan lähtemään liian aikaisin (rintamaito ei vauvaa pidä tyytyväisenä kovin kauaa). Esikoinen myös tarvitsee kovasti kaveria ja turhautuu kun vauva (4kk) ei tietenkään osaa vielä mitään.
Jos nyt olisi tilanne toinen, tekisin lapset pienemmällä ikäerolla, ehkä noin pari vuotta olisi hyvä. Esikoisen sain kesken opiskelujen ja opinnot suoritin loppuun kun jo odotin toista. Työelämään ehtii myöhemminkin, olen sitä mieltä että lapsista kannattaa nauttia ja niitä kannattaa hankkia, koska niitä se onni tulee, töitä ehtii tehdä kuitenkin koko loppuelämän.
niin meillä olisi juuri tuo sama tilanne edessä,tai sitten yrittäisimme toista nyt. Nyt imetän vielä, joten vauvan tuleminen saattaisi kuitenkin vielä kestää, vaikka voihan se toki tulla vaikka ensiyrittämälläkin. Juuri sitäkin olen miettinyt että voihan olla että vauva ei ole edes tullakseen..tai siinä voi mennä kauan. Eikös se ole niin että kroppakin on vastaanottavaisempi uudelle raskaudelle kun edellisestä ei ole kauan aikaa.
Kun minun tyttäreni oli 4kk sain kauheen vauvakuumeen, miehen kanssa pohdittiin ja päädyttiin siihen että pikku kakkonen saa tulla...Tulin kun tulinkin heti raskaaksi mutta ikävä kyllä tämä pikkuinen tuli aivan liian aikasin että olis elämään pystynyt...Vauvan kuoltua päätimme mieheni kanssa että jos raskaus alkaa niin saa alkaa ja meidän yllätykseski tulin heti raskaaksi...Tyttäreni ei kerennyt kun täyttää 1v ja 6kk kun meidän pikku kakkonen syntyi hiukan etuajassa, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja elämä jatkui onnelisesti...Kun sitten poikamme oli vuoden ikäinen alettiin keskustelemaan siitä että onko lapsiluku valmis vai tehdäänkö vielä yksi ja sen jälkeen piuhat poikki..No tultiin aika nopeesti siihen tulokseen että kolmas saa tulla vaikka onkin tiheetä tahtia ( mutta olispa lapsista seuraa ja ei tarvitse sitä vaippa showta enää käydä läpi myöhemässä vaiheessa)..Me jätettiin ehkäsy pois kun poika oli 1v ja 6kk, tulin heti raskaaksi ja yllätys,yllätys meille tuli kaksoset...Elikkä kun minun tuplat syntyi niin minun tyttö oli 3v ja 8kk poika vasta täyttänyt 2v ja sitten pienet kaksospojat=)..Rankkaa on välillä ollut mutta en vaihtais mistään hinnasta aikaa takas! Nyt kaksoset ovat jo 1v ja alkaa helpottaa...Minä itse tykkään että jos lapsia tekee enemmän niin ne kannattaa tehdä peräkkäin, sillä tavalla lapset saavat toisistaan seuraa ja ei oikein kenenkään tarvitse olla yksin!
Jos ikää on jo enempi, ymmärrän tuon aiemman "takokaa nyt kun rauta on kuumaa" kommentin. Jos kuitenkin olette vielä nuoria, kannattaisi miettiä tuota koulun käyntiä loppuun ja sen työpaikan hankkimista ensin - lähinnä itsesi takia.
Nyt tulee ikävää tekstiä, mutta realistista jos mietitään tilastoja:
Vaikka miehesi on hyvätuloinen ja elämä nyt hymyilee, voi tilanne muuttua äkkiä. Jos mies sairastuu tai mikä valitettavan yleistä, tulee ero lähivuosien aikana, olet sitten tyhjän päällä. Kahden lapsen vastavalmistuneena yksinhuoltajana sinun voi olla todella vaikeaa löytää vakituista työpaikkaa - työnantajalle et ole mikään loistoresurssi. Niin kurjaa kun se onkin, kannattaisi miettiä erilaisia elämävaihtoehtoja ennen kun laittaa itse itsensä liemeen ajattelemattomuuttaan.
Itse olen naimissa, esikoinen on noin vuoden ja elämä on hyvin. En siis kirjoita katkeria sanoja. Olen kuitenkin ennen lapsen saamista pyrkinyt varmistamaan, että pärjään, jos miehelleni ja minulle tulee ero. On opinnot takana ja vakituinen työ, asuntolainaa maksettu jo sopivasti pois.
Mieti nyt siis vähän omaakin etuasi, vaikka kuume onkin teillä korkealla. Mikset nauttisi esikoisestasi nyt jonkin aikaa ja suorittaisi opintosi pois. Kun saat vakituisen työn ja olet töissä esim pari vuotta, on sinulla jo aivan eri lähtökohdat jäädä kotiin hoitamaan toista lasta.
Jos siis mietit kaikki eri suunnat, mihin elämä voi johdattaa (realistisesti) eliminoi ne huonoimmat vaihtoehdot ja tee päätökset myös osittain järkisyin, ei vaan fiiliksellä.
Vielä vaikeampaa se työpaikan löytäminen on parisuhteessa olevalle lapsettomalle naiselle...
...että se on työnantajalle etu jos nuori nainen ja jo lapset tehnyt.lisäksi kaikki ovat joskus vastavalmistuneita...ei se sitten vaikuta onko lapsia 1 vai 2.