EROON???!!!!! Siinä mun kysymys. Olen joo yh-äiti kahdelle lapselle, molemmilla eri isät.
Vaikka mulla ihana miesystävä nyt, jota tosin näen harvoin sattuneista syistä, joita tähän en erittele. Silti mä en ymmärrä itseäni miten olen katkeroitunut tällä tapaa, vaikka valinta yksinhuoltajuudesta oli yksin minun oma ja alkuun olinkin tyytyväinen ja ylpeä itseeni.
Nyt vaan jotenkin kun suht rankkaa arki ajoittain lapsien kanssa yksin, niin huomaan olevani jumalattoman katkera!!! Joojoo, saarnaukset sikseen että ite valintas tehnyt olet, sen tiedän ja sen hyväksyn ja kyse ei ole että rakastaisin kumpaakaan lapsien isää, vaan jotenkin tuntuu, että enimäkseen olen vihainen itselleni, että annoin niiden sikojen tehdä mulle mitä tekivätkin. Lapsiani kuitenkin rakastan, niistä en luopuisi, vaikka hetkellisiä tuntemuksia asiasta tuleekin, että parempi olisi ilman lapsia. En sitten tiedä. Eli muita vastaavassa tilanteessa olevia/olleita, helpottaako katkeruus koskaan!!??
Vaikka mulla ihana miesystävä nyt, jota tosin näen harvoin sattuneista syistä, joita tähän en erittele. Silti mä en ymmärrä itseäni miten olen katkeroitunut tällä tapaa, vaikka valinta yksinhuoltajuudesta oli yksin minun oma ja alkuun olinkin tyytyväinen ja ylpeä itseeni.
Nyt vaan jotenkin kun suht rankkaa arki ajoittain lapsien kanssa yksin, niin huomaan olevani jumalattoman katkera!!! Joojoo, saarnaukset sikseen että ite valintas tehnyt olet, sen tiedän ja sen hyväksyn ja kyse ei ole että rakastaisin kumpaakaan lapsien isää, vaan jotenkin tuntuu, että enimäkseen olen vihainen itselleni, että annoin niiden sikojen tehdä mulle mitä tekivätkin. Lapsiani kuitenkin rakastan, niistä en luopuisi, vaikka hetkellisiä tuntemuksia asiasta tuleekin, että parempi olisi ilman lapsia. En sitten tiedä. Eli muita vastaavassa tilanteessa olevia/olleita, helpottaako katkeruus koskaan!!??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olin aikoinani katkera lähinnä siitä, että nyt minustakin tulee yh äiti, vaikka vannoin, että sellaista ei tule tapahtumaan. Kun sitten huomasin, että elämästä tuli niin paljon parempaa ja annoin vanhojen ikävien asioiden unohtua, katkeruuskin meni. Prosessi kesti ehkä vuoden, jonka jälkeen en ollut enää pettynyt tilanteeseen vaan siitä hyvin tyytyväinen.
Katkeruutta aiheuttaa minusta tai minulle omien mielikuvien ja suunnitelmien rikkoutuminen ja tavallaan alentunut sosiaalinen asema. Kun kääntää oman ajtusmaailmansa niin katkeruus häipyy.
Alku oli vaikeaa ja katkeraa. Sitten noin vuoden jälkeen asiat alkoivat sujumaan. Nyt jäkikäteen ajateltuna asia on ollu parempi näin. LAsteni isän kanssa ollessa oli kyllä omakotitalot ja hienot autot, mutta eron jälkeen olimme lasten kanssa tyhjän päällä. Nyt itse velaton, mutta mies velkojensa kanssa kusessa.. Omaa elämää olen pystynyt luomaan siihen suuntaan, kun olen halunnut. NIIN ja eikä ole tarvinnut enää pelätä toisia naisia jne..Aluksi se sattui ja mietinkin monta kertaa palatakko takaisin, mutta onneksi kärsin tietyn ajan. Nyt tunteet miestäkin kohtaan laimentuneen/kuolleet ja hänen tousunhsa ovat nykyään minulle merkityksettömiä.