Arka walesi

Moi!

Teidän kannattaa vaan harjoitella tosi ahkerasti erilaisia koiraasi pelottavia tilanteita. Käytä lenkillä ihmispaljouden keskellä, keskustassa, markettien parkkipaikoilla jne. Ja ota mukaan joku koiran lempilelu, joku josta se tykkää yli kaiken (vinku, pallo...). Hyvästä käyttäytymisestä palkitset sitten koirasi kivalla leikillä.
Tärkeää olisi, että koirasi saisi positiivisia kokemuksia pelottavistakin tilanteista.

Anna vaikka makupaloja ohikulkeville ihmisille, jotka haluavat pysähtyä silittämään koiraasi. Pyydä heitä kyykistymään ja olemaan rauhallisesti, jolloin koira saisi itse tulla hakemaan makupalan vieraan kädestä kunhan on siihen valmis, uteliaisuus voittaa varmasti!

Se ei varmaankaan murise taukoamatta, ilman että vetäisi edes henkeä välissä. Joten heti kun tulee hiljainen hetki, niin palkkaat. Myös naksutinkoulutusta voit kokeilla, mutta se pitää ensin opettaa koiralle ennen kuin voit ottaa sen käyttöösi "ongelmatilanteisiin".

Koirasi murisee, koska se pelkää. Ja se pelkää, koska ei tiedä kuinka tulisi ko. tilanteessa käyttäytyä. Tarkkaile myös omaa toimintaasi näissä tilanteissa. Saatat yllättävästi löytää jotain, millä ruokit koirasi pelkoa.

Meillä 2,5 vuotias walesipoika, jonka kanssa on saanut päänsä puhki miettiä mistä narusta milloinkin vetäisisi. Jos teilläpäin on spanielikerho tai vastaava, niin sieltä vaan apua ja vinkkejä hakemaan.

Elämä walesiuroksen kanssa ei ole aina ihan yksinkertaista! ;)

Rapsutuksia koirallesi!

Meillä kohta vuoden vanha walesineiti ja ihan pikkupentuna se oli todella arka ja ujo. Kauheasti olisi halunnut mennä tervehtimään ihmisiä, mutta ei uskaltanut. Tänä päivänä se on kuin eri koira - rakastaa ihmisiä ja haluaisi moikata jokaisen vastaantulijan.
Muuta neuvoa en osaa antaa kuin saman kuin edellinen vastaaja - viekää koiraa paikkoihin joissa on paljon ihmisiä ja yrittäkää tehdä ihmisten kohtaamisesta kiva juttu; nameja mukaan ja kovasti kehuja kun tutustuu rohkeasti uuteen ihmiseen!

Walesin luonnekuvauksessahan kerrotaankin, että se on rotu joka haluaa olla kaikessa mukana mitä kotona tapahtuu. Se siis seuraa joka paikkaan ja aina. ;) Meillä ihan sama juttu. Kun nousee sohvalta, lähtee neiti sipsuttelemaan perään - kun menee vessaan, sama juttu jne. jne. Alkuun se vaikutti oudolta, mutta nyt se jo tuntuisi tosi oudolta jos se kynsien rapina ei kuuluisikaan perästä kun johonkin menee. ;)) Olenpa kuullut jopa waleseista jotka istuvat isäntäväen kanssa saunanlauteillakin muina miehinä!

Meillä oli toisinpäin: otimme 3-vuotiaan kiertolaisuroksen, joka pelkäsi kaikkia erinäköisiä koiria (ei omaa rotuaan), jo chihuahua sai pissit alle. Nyt reilun vuoden kuluttua koira on täysin eri koira, todella loistavan sosiaalinen yksilö. Eli itsetuntokysymys. Parhaiten selviää kun ei tee numeroa pelosta eikä ala hyssytellä heti kun pelkää. Antaa koiran huomata, ettei mitään tapahdu vaikka vieraita ympärillä onkin. Kutsu kotiisi ihmisiä, jos mahdollista älkääkä kiinnittäkö koiraan mitään huomiota. Seidätyshoitoa vähitellen.

kuin aiemmatkin, eli rohkeasti vaan ihmisten ilmoille! Ihmisvilinään kannattaa kuitenkin soluttautua pikkuhiljaa, jottei sietokyky ylity ja pentu mene täysin paniikkiin. Kierrelkää ensin kauempana ja lähestykää sitä mukaa, että koira pysyy rauhallisena. Anna koiralle aikaa huomata, ettei vaaraa ole mutta älä vaan alkako hyssyttelemään tai maanittelemaan millään tavoin(syliin ottaminen on ehkä pahin virhe, mitä voi tehdä). Olkaa vain itse rauhallisia ja edetkää hitaasti mutta määrätietoisesti.

Ja walesit on todellakin varsinaisia perskärpäsiä. Menet sitten vessaan, suihkuun taikka saunaan, niin koskaan et joudu olemaan yksin vaan aina on punavalkoinen seuralainen saattamassa. : )