Olen käynyt vuoden päivät kirjoittajapiirissä ja siellä kuulemma monet pitempään. Masennun taas kun luin ne samat tylsät jutut, mitä ihmiset pykää uskollisesti "kotitehtävinä" ihan kuin jotain peruskoulun läksyjä. Itse yritän päästä kirjoittajana eteenpäin ja ylittää itseni kerran toisensa jälkeen, toki se ei aina onnistu, mutta miksi ihmeessä siellä muuten kävisin.
Sitten luen kerta toisensa jälkeen siitä, miten makaronolaatikko kypsyin vähän liikaa tai saunavesi oli kylmää. Ilman että näillä detaljeilla on mitään sen kummempaa merkitystä, joka puoltaisi niiden kirjoittamista paperille.
Keskustelua! Onko vastaavia kokemuksia?
Pakko laittaa loppukaneetti. Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin "parempi" kuin muut, mutta kun minulla on harraste, haluan kehittyä siinä ja siksi nuo tylsät jutut ottaa päästä. Se, ettei kaikki ilmeisesti halua, riittää kun läksyt tehdään.
Sitten luen kerta toisensa jälkeen siitä, miten makaronolaatikko kypsyin vähän liikaa tai saunavesi oli kylmää. Ilman että näillä detaljeilla on mitään sen kummempaa merkitystä, joka puoltaisi niiden kirjoittamista paperille.
Keskustelua! Onko vastaavia kokemuksia?
Pakko laittaa loppukaneetti. Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin "parempi" kuin muut, mutta kun minulla on harraste, haluan kehittyä siinä ja siksi nuo tylsät jutut ottaa päästä. Se, ettei kaikki ilmeisesti halua, riittää kun läksyt tehdään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
noissa tehtävissä. Itse en ole ollut kirjoittajapiirissä mutta olen käynyt etäkursseja. Koin ongelmaksi noi tehtävät, että kirjoita tiettyä tekniikkaa käyttäen tai tietystä aiheesta joka on liian tarkkaan rajattu. Minusta siinä ei olekaan kysymys oikeasta kirjoittamisesta vaan koulutehtävistä. Kirjoittamista ei pitäisi edes opettaa tuolla tavalla, koska se ei minusta kehitä ketään.
Kirjoittamisessa aiheet pitäisi antaa todella väljästi. Yleensäkin pitäisi pyrkiä kehittämään kirjoittajaa eikä tuottamaan jostain aiheesta tietyllä tekniikalla tekstejä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että useimmista kirjoittajakoulutuksista ei ole mitään hyötyä. Ellei siellä sitten voi solmia jotain kontakteja vaikka kustantajiin, mutta se on sitten ihan toinen juttu.
tai mikä kirjoitustyyli on lähinnä sellaista, jollaiseksi kehittymistä tavoittelet?
Olen joskus käynyt kansalaisopiston kursseilla. Mielestäni siellä naamatusten ei kehdata sanoa ilmiselvistä asioista, esimerkiksi tylsyydestä, mitäänsanomattomuudesta. Toisaalta jonkun mielestä kiinnostava on toisen mielestä tylsä.
Laadukkaampaa tekstiä minäkin opettelen kirjoittamaan. Mielestäni teksti jolla onnistun kuvaamaan tapahtuneet mahdollisimman tarkasti, on sitä mitä tavoittelen. Olen kirjoittanut samasta aiheesta jo kahdeksan vuotta, enkä luovu siitä
Pakko täsmentää: tehtävät annetaan väljästi, esim. aiheista ainnetaan vain ehdotelmia eikä edes niissä tarvi pysytellä. Tehtävänannot ovet myös ok eli niissä harjoitellaan tiettyjä ihan perusteltuja asioita.
Ongemna on mielestäni siinä, että huolimatta tehtävänannosta ihmiset kirjoittavat sitä yhtäsamaa, jota he ovat aina kirjoittaneet. Ulkokohtaista kuvausta bussissa istumisesta, ruuanlaitosta tai parisuhteesta.
Mielelläni minä siellä käyn ja tapaan kirjoittavia ihmisiä, mutta en kehity siellä. Kommentoin mielelläni muiden tekstejä, joskaan en koskaan oikein kehtaa sanoa mitä ajattelen elikkä: miksi ihmeessä tämä on kirjoitettu? Vainko läpsyjen tekemistä varten?
Ja toisaalta: en saa palautetta, joka kehittäisi minua. En edes ohjaajalta. Minusta ohjaajan pitäisi olla ankarampi, haukkua minut vaikka maan rakoon ja sanoa että tää ja tää pois ja tää ei toimi. Mutta sellaista ei koskaan tapahdy.
En halua minäkään olla ylimielinen uuden oppimisen suhteen yms.... Kuitenkin on niin, että valtaosa kirjoittajapiirien tuotoksista kun on linjaa "aurinko paistoi ihanien männynrunkojen lomasta, kastehelmet kirpoilivat aamunurmikolla".
Toki se on kivaa, että ihmisille järjestetään opetusta ja voi kehittyä ja harrastaa. Mutta se, että saako siitä sitten irti sitä, mitä itse haluaa, on toinen juttu.
sitä mieltä, että sinut pitäisi haukkua maan rakoon. Se olisi aika paha, koska haukkumalla ei kukaan kehity.
Mitä enemmän kirjoittaa sitä enemmän kehittyy. Se on ihan fakta. Eli sinunkin kannattaa kirjoittajapiirin lisäksi kirjoittaa muuta, jos ehdit siis.
Voisihan se olla jopa lohduttavaa, että muut kirjoittaa tylsästi. Toisaalta selitys voi olla että ihmisillä on niin pajon tekemistä, että eivät panosta noihin tehtäviin. Jos ei käytä aikaa niin tylsäähän siitä tulee.
joiden kirjoittajien kannattaisi ruveta maalaamaan, koska he vellovat yksitoikkoisissa yksityiskohdissa ärsytykseen asti. Kirjoittaja ei ole maalari, vaikka todellisuutta peilaakin.
Juu. Tuttua juttua.
Minulle kävi aikoinaan niin, että mentyäni kirjoittajapiiriin sanoin teksteistä suoraan mielipiteeni aluksi, kunnes huomasin, että eihän se ole lainkaan korrektia käytöstä. Niinpä opin sitten jo seuraavalla kerrallla hymistelemään kuorossa, sillä niinhän se yhdessä olo saman pöydän äärellä menettelee, jotakuinkin.
Kirjoittajapiireissä ilman naamaria on siis aivan toiset kujeet kuin täällä Kirjailijanalut palstalla.
Kirjoittamiseni on ainakin saanut oikein hyvää puhtia siitä, että olen kirjoittajapiirissä tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut lukea heidän tekstejään, keskustellut yhdessä heidän kanssaan kirjoittamisesta ym.ym.
Ja kyllä olen sitä mieltä, että jo se, että jaksaa käydä jossakin näyttäytymässä säännöllisesti naamakkain muiden kirjoittajien kanssa niin siinäkin on oma opetusosuutensa.
Ja sitten vielä sekin hyöty osallistumisesta, että saa aina nivaskan kaikentasoisia tekstejä sieltä mukaansa. Tekstithän ovat oiva mahdollisuus onkia uutta ja erilaista kirjoittamisen tasolla,
sillä mikäpä sen avartavampaa, kun... "aurinko paistoi ihanien männynrunkojen lomasta, kastehelmet kirpoilivat aamunurmikolla"... siitähän voi sitten vääntää juttua eteenpäin vaikka kuinka samalla tyylillä. Useinhan erilaisuuden kokeileminen tuokin hedelmällisiä aatoksia ja inspiraatoja omaan tyyliin.
Omaa kirjoittamistani seuranneena olen huomannut, että on aikoja, jolloin ei tapahdu oikein mitään kehitystä, mutta sitten tulee sellaisia syklejä, että kehitys (siis omasta mielestäni) oikein poukkoilee ja rynnistelee.
Ja mitä enemmän olen kirjoittanut sitä helpompaa kirjoittaminen on, siis sillä tavalla, että pystyy vääntämään jutun vaikkapa yhdestä sanasta, ja nopeasti ilman, että jäisi liikaa mietiskelemään, vaan antaa tekstin tulla kun on tullakseen ja karsinnat ja leikkaukset on sitten aikanaan se oma juttunsa.
¤
Nyt sitten loppuun tähän viskaan aloittajalle:
Olisi mukava, jos laittaisit tänne muutaman pätkän tekstejäsi. Olisi meilläkin täällä sitten pureskeltavaa ja mietiskeltävää, että läpsyjenkö takia olet ne kirjoittanut... jään odottelemaan mielenkiinnolla, jospa sitten vaikka täältä pesee... kritiiiiikkkk... sillä täällähän meillä kaikilla on jonkinlainen naamari, että voidaan nettiavaruuteen sinkaista vaikka mitä ilman että täytyy käsirysyä ja varpaille astumista harrastaa, isketään vaan raakasti... ja peseskellään sitten taas käsiä ihan rauhassa... kunhan saadaan ensin lyödä, piiskata ja haukkua...
wufff !
¤
Ps. Luin tän nyt, ja huomaan, että tää on ihan skitsoa. Mutta armoa, mun shakespearemuusani on lähtenyt ties minne... voih, tule jo takaisin... ooh odotan... tää talviterä ei tästä muuten... nyyyyyyyyyhhhhhhhhhh !
Koska olen kirjoittanut asiasta näinkin julkisesti, en tietenkään voi laittaa tänne mitään tekstejäni kirjoittajapiiristä, kaikkihan tunnistaisivat minut heti, tiedettäisiin kuka olen ja mistäpäin Suomea.
Tähdennän vielä, ettei tässä ole tarkoitus minkäänlaista "oikeutta" hakea, siis kuka kirjoittaa oikein ja kuka väärin. Oikeata ja väärää kun nyt ei ole muutenkaan.
Halusin ja haluan vain keskustella näitten kirjoittajapiirien erilaisesta merkityksestä eri ihmisille.
laittaa jotain, mitä olet kurssin ulkopuolelle kirjoittanut.
Vastaavasti voit kirjoittaa toisella nikillä mitä kurssille olet kirjoittanut ja pyydät arvostelemaan.
Sinänsä ymmärrän, itse olin kirjoituskurssilla jokin aika siten ja kaikki muuy, paitsi minä oli kirjoittaneet päiväkirja tyyppistä kirjoitusta.
Tosin, yksi niistä oli suhteellisen hyvä, koska aika oli sioitettu 1800 luvulle.
Minä kun en hirveästi pidä päiväkirjoista.
...tyhjää parempi monille.
Ei sellainen "hyvälle" kirjoittajalle olekaan omiaan.
(En jaksa nyt selittää, mitä hyvä tuossa tarkoittaa, ne ymmärtävät, joiden on tarkoituskin.)
Mitä sitten suosittelet, jos haluaa tavata kirjoittavia ihmisiä ja myös palautetta? Ei ainoastaan netistä, vaan ihan livenä.
Miksi haluat yhteyttä muihin kirjoittajiin ja palautetta? Istu ja kirjoita. Prosentti inspiraatiota, 99 prosenttia perspiraatiota ja vahvat istumalihakset. Muista kuitenkin taukojumppa kerran tunnissa.
Palautetta voit hankkia vanhanaikaisesti kirjoittamalla Nyyrikkiin lemmenlurituksia ja paikallislehteen reportaasheja kotikylän hirvipeijaisista ja naapurin mummon virkkaamasta erityisen suuritöisestä sängynpeitteestä.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka puurtavat mitä sitten puurtavatkin pitkiä aikoja ilman minkään sortin palautetta.
sinulle tuossa edellä. Kirjoita paikallislehteen, pyydä palautetta lukijoilta.
Olen kuullut, että jotkut (ainakin yhden haastattelun muistan) ovat saaneet ensimmäisen kirjansa julkaistua, kun tulivat valituksi viikon pituiselle kirjoitusleirille, jossa sai joka päivä henkilökohtaista palautetta kustantajan edustajalta (mikä on 'editor' suomeksi?). Kirjasta tuli hyvä ja se julkaistiin ja se voitti jopa jonkin palkinnonkin. Nyt kirjoittajalla on jo kolmas teos työn alla.
Harrastelijaryhmistä en tiedä, onko niistä apua. Siellä tuskin kukaan panee parastaan - miksi antaisi ideoita toisille? Ja toisten arvostelussa voi olla ongelmia. Sitä joko yrittää olla liian kohtelias, tai yrittää vaikuttaa älykkäältä, ja ruotii repivästi ja sekavasti.
Ehkä parasta on vain kirjoittaa itse, ja saada palaute sitten, kun kirja, tai mikä kirjoitus se nyt sitten onkin, on valmis.
Jos on tarve olla toisten kirjoittamista ajattelevien kanssa, saattaa joskus olla motiivina se, että haluaa vahvistaa omaa kuvaansa itsestään kirjoittajana. Sen sijaan, että kirjoittaisi. Kirjoittaminen on yksinäinen tapahtuma. Tulokset ovat sitten joukkotapahtuma, jos yksinäinen puurtaminen on ollut hedelmällistä.
Tämän aamun Hesarissa kerrottiin jostain Hesarin taloustoimittajasta, joka voitti tämänvuotisen Joenpolvi-novellikilpailun.
Hän korosti siinä haastattelussa palautteen merkitystä, puhui palautteesta nimenomaan toisilta kirjoittavilta ihmisiltä.
Mitä muuten tuohon mainitsemaasi kurssiin tuli, niin pyrin sinne vuonna jotain, 2000-luvun alussa. En päässyt, tekstini oli kuulemma liian viihteellistä.