Miten teistä tuli Animen ystäviä?

innostuin itse veljen mangaharrastuksesta ja mkr:n alkamisesta.
sääli.voisivat hankkia pari sarjaa edes lisää(jotain vähän dragonball z:aa laadukkaampaa)vaan tuskin siitäkään tulee mitään..

Joskus iihan pienenä kun näki hopeanuolet!! On muuten piru hyviä viäki!

Olinhan pienenä jo kaikkea tullut nähneeksi, mutta sitten tuossa, kun tv´stä löysin YuGiOh´n!!! Woow, olihan se aivan mahtavaa ;). Sittenmmin olen jo kyllästynyt Yugin juoneen- jee, pelataan korttia!!! ;). Mutta siitä se taisi lähteä.

Myös velisen kautta tuli animea kattohtuu, joskus kun MKR oli loppunut broidi innostui lataamaan netista jotain Rurouni Kenshiniä ja Evangelionia yms.. Niin siinä sivusta seurailin ^^
Varmaan todellinen innostus tuli kun oltiin Amerikassa käymässä niin sieltä seurailin Yu-Gi-Ohia ja jotain muuda :P

Ihan tarkalleen en tarinaa muista, mutta innostus animen tyylisiin piirrettyihin alkoi jo ihan pienenä Hopeanuolta katsellessa. Muistaakseeni kävin aina Tampereella ollessani läheisessä videoliikkeessä lainaamassa mm. Candy Candyä, Super Perhettä jne.

Varsinainen anime tietoisuus alkoi joskus viisi-kuusi vuotta sitten kun serkulla ollessani hän näytti minulle Saber Marionette J:tä. Koska piirrustyyli oli kiehtova niin katselin sen. Sinä aikana kun olin käymässä katselimme sarjan n. kolme kertaa läpi, vaikka moni juttu jäi epäselväksi englannin taitamattomuuden takia (serkku niitä asioita aina selvitteli). Innostuneena sitten haettiin sarjasta tietoa ja törmättiin termiin anime ja manga. Vierailu aikana ehdittiin katsoa vielä pari jaksoa Sailor Moonia jota löytyi netistä silloin helposti.

Innostus laantui joksikin aikaa, kun täällä animea ei ollut saatavilla (ja serkkuni asui vielä siihen aikaan ruotsissa). Pariin vuoteen Ruotsissa ei käyty (he kävivät täällä), mutta sitten viimein yläasteelle siirtyessäni aloin kysellä asiaa ihan tosissaan, ja sieltä löytyi heppu joka omisti monta sarjaa. Niin hän sitten poltti minulle Neon Genesis Evangelionin. Puolen vuoden ajan hän sponssasi minulle animea, kunnes sain oman laajakaista, ja siitä lähtien se on ollut erittäin kovassa käytössä.

No, pienenä katsottiin Hopeanuolet sun muut, ja yksinkertaisesti (äidin mukaan, itse en hirveästi muista) rakastin sitä piirros tyyliä, niitä kaikkia värejä ja tapahtumia. (dubbaukset hirveitä, mutta mitä n. viisivuotias niistä älyää, kuhan on Suomea) Siis, katselin niitä vanhoja anime videoita, mutta sitten kun niitä ei enää löytynyt mistään, tuli monen vuoden tauko.
Sit yks kaunis päivä kun oli sairaana, tuli katsottua yksi Candy Candy video. Muistu taas mieleen nää niin ihanat(no jaa) vanhat sarjat. Ja sit varmaan kun taas jaksoin kunnolla kiinnostua kun katsoin Magic Knight Rayearthin telkusta. Pokemonista en ikinä kiinnostunut...
Nyt etsin nettiä läpi ja kiroan konettani kun se ei jaksa ladata animea. Tällä hetkellä Samurai X leffa on tulossa postilaatikkooni ja kaverin luo olen matkalla katsomaan itselleni ensimmäistä kunnollista anime elokuvaa (voiko OAV:it lukea elokuviksi?): Rayearth OAV:ia... ^_^'

Joskus 93-94 näin ensimmäisen anime-pätkäni joka oli Ranman ykköskausi. Mitään hopeanuolia tai robotechejä yms. en ole nähnyt ollenkaan. Kaveri oli tilannut muita sarjoja suoraan fansubbereilta VHS:nä (siihen aikaan niitä ei niin vaan netin kautta lumpattukkaan.) joista katselin parhaimmat. Innostuimpa itsekkin nauhojen tilailuun.

Tämmöinen on siis oma tarinani. Kiinnostus animea kohtaan on kuitenkin hivenen pitempi lähinnä pelien/piirrostyylin takia.

Akira mangoja luettuani lainasin kirjastosta Akiran animena. Siitähän se sitten lähti, sen jälkeen tuli Ghost in the Shell ym.

Kirjastosta joskus -96 lainattu Maison Ikkoku onnistui koukuttamaan mangaan, ja olisiko Miyazakin "Näkymätön ystävä" piirretty tullut vielä samoihin aikoihin telkkarista.

Lapsena tuli katottua paljon piirrettyjä Sky Channelilta, joka näkyi täällä silloin ilmaikseksi. Suurin osa niistä oli amerikkalaisia, mutta joukossa oli joku japanilainenkin, josta silloin en tykännyt erilaisen piirrosjäljen vuoksi. Niin se mieli muuttuu! (Vaikka tykkään jenkkipiirretyistä kyllä vieläkin.)

Oma alkoi digimonin fanittamisesta, ja kun isoveli itse innostuttuaan tuttavillamme hän osti db nro. 13:sta. Luin itsekkin ja pidin siitä todella paljon. Olin sitten vuosikausia kyseisen sarjan fani, ennen kuin tutustuin fma:han. Se oli kolmisen vuotta suosikkini animena, ja sitten tuli mangaversio. Tämän jälkeen ja juuri tällä hetkellä suosikkina on Bleach.
Ainiin, olin ihan unohtaa, että toljotin joka aamu tarha-ja eskari-ikäisenä transformerssia! Fanitus muita kohtaan taisi sittenkin lähteä siitä, kun sain kuulla sen olevan anime :) Nyt ikää meikäläisellä melkeen 13 vuotta, ja ensimmäisen animejaksoni katsoin alle neljän vanhan. että pitkän linjan fani täällä!

Ahh. woi niitä aikoja.
Pienempänä kawerini pakotti minut katsomaan Hopeanuolta ja Gingaa. En tykännyt yhtään 8D
Joulukuussa 2008 olin sillä samaisella kawerilla. Hän sanoi lähtewänsä syömään ja jätti minut huoneeseensa. Hän jätti Naruton pyörimään ja siitä se sitten lähti. Eli kiitos kawerille

Ensimmäiset animet olivat tietysti Poke ja Digimon, mutta itestäni tuli otaku vasta 5 vuotta sitten, kun pikkuveljen kaveri toi poltettuja Naruto jaksoja meille lainaan. Siitähä sitte alko sen kattominen youtubesta (silloin kun sieltä vielä oli hyvä kattoa animea) englantilaisin subein (englannin taito on itellä ja veikalla molemmilla ollu aina 10 :D, joten ei tuottanu hankaluuksia). Nykyään oma makuni on "hienostunut" ja katson valikoivasti ja aika vähän animea, mutta kun alan katsoa, katson yleensä koko sarjan putkeen :D (25 ja 50 jaksoisia sarjoja, yli 100-jaksoisten katsominen tuntuu työltä ja tarina yleensä junnaa vain paikallaan). Manganluku on jäänyt vähälle rahallisten ongelmien takia ja netistä selaaminen on silmiä särkevää. Mutta musta onkin tullut hinku visual novel ja eroge fani. Seitsemää merta selaamalla on tullut hankittua hyvä läjä molempia jeh jeh :D.


Loliconin kokemuksia

Hopeanuolta tuli kakruna kateltua ja hiukan myöhemmin pokemonia jonkun aikaa, mutta noita en vielä silloin edes kai tiedostanut "animeksi" ajattelin niitä ihan vain piirrettyinä. Neon genesis evangelioniakin tuli joskus katseltua ennen nukkumaan menoa kun sitä vielä tuli subilta(?) ja sitten myös full metal alchemistia katsoin muutamia jaksoja. Kuitenkin varsinaisesti ainoa sarja jota olen jaksanut seurata enemmänkin kuin muutaman jakson on ollut one piece. En tiedä miksi, mutta jostain syystä pidän tuosta sarjasta.. varmaankin siksi että se on hyvinkin koominen.

itse tuli pienenä katsottua noita ekoja digimoneja ja muumeja (nehän on animea ^^) ja nyt ehkä pari vuotta sitten tuli katseltua noita narutoja ja tuli mieleen et hitto kai niitä vois helpommin ladata kun tuijottaa you tubesta! no lähdinpähän sitten hakemaan netistä latauslinkkejä ja törmäsin (ilmeisesti dattabayo,vai kuka se nyt oli) ja siinä samassa oli sitten lataus linkkejä bleachiin ja päätin käydä tsekkaamassa että mikä hitto se sellainen on(you tube kutsui.. :'D ) ja nykyään olen aivan koukussa siihen! olen oikeasti ruvennut kiinnostumaan japanista ylipäätänsä ja kieltäkin olen jonkun verran opetellut, eli siis kiitän nyt Tite Kuboa aivan loistavasta animesta (ja kiitänpä vielä Hayao Miyazakiakin ihanista elokuvista joita tuli niitäkin tuijotettua pitkään!)!!!

Rixu-chan on happy! :3
ありがとうございました！

Miun eka anime tais olla Ginga nagareboshi gin ( hopeanuoli ), sen katsoin joskus pikkasena ja siitä se sitten lähti, vuosien vieriessä sitä on tultu katsottua satoja sarjoja, ihan genren laidasta laitaan :), ja jos englannin kielitaito on tallella niin löytyyhän noita fan subittuja sarjoja netistä kaikkine tuotantokausineen, eikä tarvitse turhautua tähän meitin Tv:n tarjonnan pienuuteen :)

pienenä katoin hopeanuolta ja myöhemmin weediä joka kertoo sen pennustaan ja siitä aloitin kattoo kaikenlaisia animeita :))

Pokémonista ja muumista alkoi. Huom. Muumit eivät ole kyllä varsinaista animea. Tiedän, että japanissa kaikki animaatiot ovat animea, mutta... Jos nyt ymmärätte mitä tarkoitan.

No pienenä alotin Hopeanuolesta mutta en sillon oikeen tajunnu et se on animee ja sitte katoin Pokémonia ja Digimonia ja Muumeja ja sitten ku kaverini oli pelailemassa Älypäässä Organisaatio XIII yhteisövisaa ni siinä vasta niiku heräs toi kiinnostus eli heräs noin 2 vuotta sitten... Eli siis Nuolta tuli katottuu ku olin 5 v. ja kiinnostuin 10-vuotiaan sillee et aijaa et Japanist tulee animet :D mut sit vast niiku pari kuukautta sitten tajusin vast kui paljon oon puhunu et pitäs alkaa cossaamaan ja pitäs kattoo kaiken maailman animet ja lukee mangat :))) Kyllä olen saanu kunnon anime-elämyksen jo vaikka oonki 12 v.

Se lähti kyllä ihan lapsuudesta saakka, kun olin jotain kolmen niin muut lapset leikki autoilla, ja minä pokemoneilla. Sitäkin ennen on tullut muumeja katstua. Ihan kolmen vuotiaasta asti oon pokemonia kattonut, sitten jotain 9 vanhana törmäsin AMVihin youtubessa. Siellä Oli Azumanga Daioh AMV. Ajattelin että näytti ihan mielen kiintoiselta niin päätin katsoa sarjan ja siitä se sitten jähti, nyt olen jotain kolmentaista.

Sain käsiini semmoisia mangoja kuin Akira, Silent Möbius, Xenon, Mai - The Psychic Girl ja muutamia muita.
Itse Animesta en pitkään oikein välittänyt, VHS rumba ei innostanut ja sarjatkin olivat vielä vähän kökön oloisia. Anime sarjoja en edelleenkään himoitse ellen jostain poistokorista halvalla löydä. Enemmän kiinnostaa täyspitkät animeleffat, niitä ei tartte ruveta keräämään koko sarjaa ja sisältökin on kunnianhimoisemmin tehtyä.

Mun eka Anime-sarja tais olla...Digimon?
Olin ihan HULLUNA siihen silloin pienempänä : DD
Pokemonia en oo oiken kunnolla ikinä kattonut, mutta oli sitä aina välillä hauska seurata...Ja sitten kuulin Hopeanuolesta, minkä seurauksena aloin kattomaan sitä, mutta mun äiti oli ihan kauhuissaan siitä sarjasta aluks, koska olin silloin viellä aika pieni x ))
Sitten tuli Anime-leffat, Kissojen valtakunta jne...
Ja sitten monen vuoden tauko x ))
Sitten, kun olin jossain välissä rohkaistunut(?) ostamaan mun ekan manga kirjan (Pika-Aikuinen osa 2...) niin Animeekin rupesin seuraamaan taas : DD
Ja sitten mun "eka" Anime sarja hirveen pitkän tauon jälkeen oli Fruits Basket : ))
Siihen hullaannuin ihan täysin ja siitä se sitten lähtikin...
Nyt on tullut katottua monia sarjoja, mm.D.N.Angelia, Narutoa, School Rumblea, Love Hinaa, Shugo Charaa, Basiliskia, NaNaa, One Pieceä, Bleachia, Mermaid Melody Pichi Pichi Pitchiä jne...
Oon aikamoinen Shojo-fani edelleen : DD
Mut oon kyllä huomannut, että mua on alkanut kiinnostaa Shounen-sarjat enemmän...
Niinkun mun tän hetkinen suosikki sarja, josta oon pitänyt jo puoli vuotta:
FullMetal Alchemist

Se tais lähtee School Rumblesta. Ajattelin seuraavaks kattoo NGE:n.

näin vaan yksinkertaisesti meidän rakkaan youtuben ansiosta tutustuin.

Niin ja Muumihan on kanssa anime.

No, pienenä katsoi digimonia, pokémonia ja tietysti muumeja. Digimonia katson yhä.

Monta monta vuotta taukoa.....

n. vuosi sitten aloin katsoa chibli elokuvia ja niistähän se sitten syttyi. Animesta se meni sitten j-rockiin ja japanin kieleen (:

pienenä olin kova pokemon ja digimon fani

Pienenä katsoin viidakkokirjan,hopeanuolen, erämaan kutsun jne, mutta en silloin tiennyt niiden olevan animea. Sitten katsoin ensimmäisiä pokemon jaksoja ja muutama digimon jaksoja. ( Enkä edelleen tiennyt niiden olevat animea.) Aluksi "inhosin" animea, mutta sitten kun kerran asuntolassa tylsyyden vuoksi aloin katsomaan erään kaverin kanssa fullmetall alchemistiä subilta ensin satunnaisesti.Mitä enemmän sitä katsoin, sitä enemmän siitä kiinnoistuin. Sitten kaveri ehdotti narutoa, mutta en alussa uskonut sen olevan hyvä ollenkaan. Sitten kerran tylsyyttäni aloin katsomaan narutoja ja siitähän se anime/manga innostus vasta lähtikin xD

No eka alotin Beybladella ja Pokemoneilla 9-vuotiaana. Sitten kattoin Bakugania ja aloin 10-ikäisenä miettiä että oiskohan mitää muuta ja siitä se sitte lähti. Tuli kattottuu lukematon määrä eri leffoi ja kaikkee japanin kielellä ja joskus enkuks. Suomeksi ei oo löytynyt kun näitä pienempien animeohjelmia.

...

Itselläni alkoi aika vasta, kun FINtv:stä etsin jotain japanilaista elokuvaa, ja eksyin anime-osastolle. Päätin ihan kokeeksi katsoa yhden Rozen Maidenin, ja siitä lähti tämä anime-villitys kunnolla käyntiin. Nuorempana katsoin Pokemonit, muumit jne. ja Digimoniakin tuli katsottua, niitä aivan ensimmäisiä jaksoja, koska kun uudet hahmot ja muut tulivat niin jäi kaikki parhaat hahmot jälkeen :

Pienenä tuli katottuu aina Pokemonii, mut sillon en tienny animesta mitään... Ja sit joskus kun katoin serkkujen luona Hopeanuolta ekan kerran

Olin 11v. ku pisti kaupassa silmään et onko tuossa kirjassa kannet väärinpäin:D
No tämä ihme kirja jotenki tarttu matkaan. Tarina oli hyvä ja ku huomasin et samanlaisia on muitaki hyllyssä niin kokeilin niitä ja jäin pahasti koukkuun. Anime tuli vähän myöhemmin ku ei ollu konetta käytössä. Ensimmäinen mangani on Time Stranger Kyoko osa 1. Nyt 8v. myöhemmin hyllystä löytyy melkein 50 eri sarjaa. Voi sanoa et se päivä muutti elämän:)

Tietty pienenä katoin digimonia, pokemonia ja hopeanuolta, erityisesti jälkimmäiseen rakastuin. Digimon ei niin iskenyt, syynä ehkä agapio racing teamin suomidubbiraiskaukset mutta ei siitä sen enenpää. Ostin myös Weedin animena silloin kun se tuli mutten jostain syystä pitänyt. Hopeanuoli jäi silti aina sydämiini. En edelleenkään kyllä tiennyt mikä anime oli. Sen jälkeen, aloin n 2-3 luokalla ostamaan tokyo mew mewiä mangana, joka ajoi mut jossain vaiheessa katsomaan youtubesta Aisuteamin dubbaamia helsinki new new & ranma½ jaksoja ja sitä kautta ihan oikeisiin animejaksoihin. Ja kuitenkin opin vasta joskus 5. luokalla mangan ja animen eron ja silleen. Nykyään katson vain lähinnä hetaliaa ja black butleria animena, vaikka luen muita mangasarjojakin. Oon aina kuitenki ollut enemmän kirja- kuin televisioihmisiä, joten manga on minulle sinäänsä tärkeämpää kuin anime, vaikka molemmista sikapaljon tykkään. (: