Muistui taas mieleen meidän poikain touhut.
Olimme kylämme nuorisoseuran tansseissa ja yöllä poikaporukassa tulimme kotinn päin.
Tulimme erään talon heinäpellon kohdalla kun huomasimme,että isännällä ja emännällä oli jäänyt kesken yhden heinäsaran heinät seipäille laittamatta.
No me siinä poikain kanssa päätettiin,että tehdäänpä heille pieni yllätys,ryhdyimme työhön ja pistimme nuo loput heinät seipäille, siinä pari kolme tuntia vierähti.
Oli talon emäntä ja isäntä(lapsia heillä ei ollut) aamulla katsoneet pellolle toisenkin kerran kun kaikki heinät olikin jo seipäillä.
Niin että ei sitä poikasena aina ilkeyttä tehty.
Olimme kylämme nuorisoseuran tansseissa ja yöllä poikaporukassa tulimme kotinn päin.
Tulimme erään talon heinäpellon kohdalla kun huomasimme,että isännällä ja emännällä oli jäänyt kesken yhden heinäsaran heinät seipäille laittamatta.
No me siinä poikain kanssa päätettiin,että tehdäänpä heille pieni yllätys,ryhdyimme työhön ja pistimme nuo loput heinät seipäille, siinä pari kolme tuntia vierähti.
Oli talon emäntä ja isäntä(lapsia heillä ei ollut) aamulla katsoneet pellolle toisenkin kerran kun kaikki heinät olikin jo seipäillä.
Niin että ei sitä poikasena aina ilkeyttä tehty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ne kolttoset silloin kaikki olleet pelkästään negatiivisia. Tuossa tempauksessa olis oppimista nykypäivän ihmisillekin.
Toisen auttaminen ilman pyyntöä ja ilman rahallista korvausta herättää varmasti myönteisiä tunnereaktioita.
Itse en muista kohdallani näitä positiivisia tarinoita. Mutta joitain kolttosia kuitenkin.
Erään kerran keksimme täyttää tyhjiä viinapulloja vedellä, ja sitten laitoimme ne pahvilaatikkoon ja veimme maantien varteen. Itse menimme läheiseen pusikkoon katsomaan kuinka ohikiitävät autoilijat reagoivat kyseiseen pakettiin. Eikä siinä mennyt yleensä kovin kauan, kun joku jo pysähtyi autonsa laatikon luo, avasi sen, ja havaittuaan täysiä viinapulloja, ottivat laatikon mukaansa kuvitellen tehneensä todellisen löydön.
Me pojat puskassa nauroimme mahat kippuralla, kun kuvittelimme miltä löydön tehneen naama näyttää kun hän huomaa aarteensa todellisen arvon:D:D
tuli mieleeni tapaus, joka sattui ollessani
ehkä viiden vanha.
Yksi siskoistani tuli sulhasensa kanssa
kotiin maalle käymään. Noin kymmenen kilometrin
päässä oli latotanssit. Oli kesä kauneimmillaan
ja he halusivat lainata veljeni polkupyörää.
Velimies ei olisi millään halunnut lainata
pyöräänsä ja lopulta sitten suostui kuitenkin.
Nuoripari lähti ajelemaan kemupaikalle.
No jostain kumman syystä pienen ajan kuluttua
he tulivat takaisin. Hirveä pärpätys siitä,
että sulholle oli tullut vaikeuksia, kun
satula oli melkein irti ja ei ainuttakaan
työkalua heillä mukana.
Veli käytti tilaisuuden hyväksi ja häippäsi
omille menoilleen. Oli vaan salaa piilossa ruuvannut satulan takaisin kiinni.
Siskon sulhanen piti aika kovaa pärpätystä,
kun "perhekalleuksille" meinasi käydä huonosti.:)
Muistui tuosta Reksan jutusta: Olimme kaverini kanssa usein kaivarissa 60-luvun alussa ja sattui sitten kerran taas kun silloin pultsareita reikkui siellä, että yksi makasi auringossa lähellä rantaa ketareet oikosena. Kaverini otti tikun nenään löysää koiran jätöstä ja laittoi spurgun käteen(toinen käsi oli pään alla) ja minä kutitin pitkällä heinällä nenän alustaa. Spurguhan siitä hieromaan nenää ja heräsi... ja meitä vietiin.
Hauskaa oli