On todella surullista lukea kokemuksianne sosiaalityöntekijöistä ja heidän tekemistään virheistään. Olen itse alan opiskelija, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsen erottaminen biologisesta perheestään ei ole lapsen edun mukaista, jos perheen olot eivät vaaranna lapsen kehitystä. Jos perheessä ei siis esiinny esimerkiksi perheväkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, tulisi perhettä tukea niin, että lapsi saisi olla kotona vanhempiensa kanssa. Avohuollon tukipalvelut ovat juuri tätä varten, mutta ilmeisesti niitä ei osata hyödyntää oikealla tavalla.
Mistä siis johtuu, että huostaanottoja tehdään aivan olemattomista syistä? Huostaanotoista päättävät sosiaalityöntekijät eivät itse hyödy näistä päätöksistä, ja lisäksi kunnan talous heikentyy jo yhdenkin huostaanoton myötä, sillä huostaanotto on todella kallis ratkaisu. Ainoa rahallisesti hyötyvä asianomainen on sijoituspaikan tarjoava taho, kuten esimerkiksi perhekoti. Näissä "perhekodeissa" ei läheskään aina ole ammattitaitoisia työntekijöitä, eikä perhekotien valvonta ole missään suhteessa riittävää. Mitä siis pyörii sosiaalityöntekijöiden päässä, jos lapsen tulevaisuus uhrataan erottamalla hänet perheestään ja viemällä hänet usein jopa PALJON pahempaan paikkaan, kuin oma koti? (esim. väkivaltaiseen perhekotiin)
En väitä, että jokainen huostaanotto olisi turha tai väärä, mutta teidän kirjoituksienne perusteella tätä sattuu aivan liian usein. Lastensuojelun sosiaalityön tavoitteena on nimenomaan LAPSEN ETU. Miten sosiaalityöntekijä voi muutamalla tapaamisella tietää, että on lapsen parhaaksi erottaa hänet perheestään? Entä jos onkin lapsen edun mukaista sijoittaa hänet pois kotoaan, ymmärtävätkö vanhemmat tällöin tilanteen lapsen kannalta? Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita, varsinkin kun päteviä sosiaalityöntekijöitä ei saada kunnalliselle puolelle huonojen palkkojen ja raskaan sekä kiireisen työn vuoksi (resurssipulan takia yksi ihminen tekee monen ihmisen työt). Monen lapsen tulevaisuudesta päättää siis täysin epäpätevä työntekijä, jolla ei välttämättä ole mitään tietoa esimerkiksi huostaanoton kriteereistä ja prosessin kulusta saatika alan koulutuksesta.
Onko kukaan saanut oikeudenmukaista kohtelua esimerkiksi lastensuojelun puolella? Tai onko väärät päätökset oikaistu? Onko yksikään sosiaalityöntekijä tehnyt mitään hyvää tämän yhteiskunnan ja lastemme puolesta? Alan jo puntaroida alan vaihtoa, sillä ymmärtääkseni sosiaalityöntekijät vain pilaavat ihmisten elämän. Toisaalta, jos saisin tulevaisuudessa pelastettua edes yhden lapsen perhehelvetiltä, en olisi väärällä alalla.
Kaikille siis lienee jo selvää, että sosiaalityön tilanne on maassamme hyvin heikko epäpätevien työntekijöiden sekä työntekijäpulan takia. Olisiko silti jotain tehtävissä, vai luovummeko toivosta?
Mistä siis johtuu, että huostaanottoja tehdään aivan olemattomista syistä? Huostaanotoista päättävät sosiaalityöntekijät eivät itse hyödy näistä päätöksistä, ja lisäksi kunnan talous heikentyy jo yhdenkin huostaanoton myötä, sillä huostaanotto on todella kallis ratkaisu. Ainoa rahallisesti hyötyvä asianomainen on sijoituspaikan tarjoava taho, kuten esimerkiksi perhekoti. Näissä "perhekodeissa" ei läheskään aina ole ammattitaitoisia työntekijöitä, eikä perhekotien valvonta ole missään suhteessa riittävää. Mitä siis pyörii sosiaalityöntekijöiden päässä, jos lapsen tulevaisuus uhrataan erottamalla hänet perheestään ja viemällä hänet usein jopa PALJON pahempaan paikkaan, kuin oma koti? (esim. väkivaltaiseen perhekotiin)
En väitä, että jokainen huostaanotto olisi turha tai väärä, mutta teidän kirjoituksienne perusteella tätä sattuu aivan liian usein. Lastensuojelun sosiaalityön tavoitteena on nimenomaan LAPSEN ETU. Miten sosiaalityöntekijä voi muutamalla tapaamisella tietää, että on lapsen parhaaksi erottaa hänet perheestään? Entä jos onkin lapsen edun mukaista sijoittaa hänet pois kotoaan, ymmärtävätkö vanhemmat tällöin tilanteen lapsen kannalta? Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita, varsinkin kun päteviä sosiaalityöntekijöitä ei saada kunnalliselle puolelle huonojen palkkojen ja raskaan sekä kiireisen työn vuoksi (resurssipulan takia yksi ihminen tekee monen ihmisen työt). Monen lapsen tulevaisuudesta päättää siis täysin epäpätevä työntekijä, jolla ei välttämättä ole mitään tietoa esimerkiksi huostaanoton kriteereistä ja prosessin kulusta saatika alan koulutuksesta.
Onko kukaan saanut oikeudenmukaista kohtelua esimerkiksi lastensuojelun puolella? Tai onko väärät päätökset oikaistu? Onko yksikään sosiaalityöntekijä tehnyt mitään hyvää tämän yhteiskunnan ja lastemme puolesta? Alan jo puntaroida alan vaihtoa, sillä ymmärtääkseni sosiaalityöntekijät vain pilaavat ihmisten elämän. Toisaalta, jos saisin tulevaisuudessa pelastettua edes yhden lapsen perhehelvetiltä, en olisi väärällä alalla.
Kaikille siis lienee jo selvää, että sosiaalityön tilanne on maassamme hyvin heikko epäpätevien työntekijöiden sekä työntekijäpulan takia. Olisiko silti jotain tehtävissä, vai luovummeko toivosta?
Vastaukset 41
Vanhimmat
kiirreellisesti! Esim. aloittettaisiin siitä että, nämä huostaanotot jotka ovat vastentahtoisia niin tutkittaisiin uudelleen ja tiukemmalla kammalla! Jotta selviäisi oliko todellakin syytä tehdä huostaanotto aloite edes alkuun ja se että ne joissa on tapahtunnut selkeät virheet niin purettaisiin huostaanotot ilman jatko rujansseja ja kyttäämisiä! Niin pääsevät sitten lapset ja vanhemmat jatkamaan normaalia elämäänsä. Mutta jos todellista apua esim. lasten neurologiset tutkimukset olisivat tarpeen niin siinä tultaisiin auttamaan jotta ei lasten tarvitsisi koulunkäynti vaikeuksista kärsiä! Ja että nimen omaan lapset ja vanhemmat saisivat sitä aitoa oikeaa tukemista ja apua! Opettajille taas lisä koulutusta jotta eivät niin hanakasti lastensuojeluilmoituksia tekisi vaan auttaisivat vanhempia löytämään ongelmiin ratkaisuja!
tiukan seulan läpi, jopa liiankin tiukan.
Huolenilmaisun tekemisen jälkeen tulee voimaton tunne, kun mitään ei tapahdu ja lapsi kärsii.
Tuli sellainenkin mieleen, että joutuuhan hoitovirheestä vastuussa oleva lääkärikin vastaamaan teoistaan. Miksi ei siis väärin perustein toiminut sosiaalityöntekijä? Valtiolla tai kunnalla pitäisi olla jokin tietty taho, jonne virheistä voisi ilmoittaa, ja jossa niihin myös puututtaisiin. Ehkä tälläinen kannustaisi kuntia palkaamaan oikeasti päteviä sosiaalityöntekijöitä, eikä esimerkiksi sosionomeja tai peruskoulupohjalla työskenteleviä ammattitaidottomia ihmisiä, joita valitettavasti löytyy kuntien palkkalistoilta liikaakin. Ammattitaidon avulla näitä virheitä saataisiin ainakin vähennettyä.
Eihän sosiaalityötä (tai en minä ainakaan halua) tehdä ihmisten kiusaksi, vaan nimenomaan auttamiseksi. Jokaisessa koulussakin pitäisi toimia koulukuraattori (koulutukseltaan muuten sosiaalityöntekijä), joka puuttuu oppilaiden ongelmiin ja pyrkii kaikinkeinoin auttamaan. Ja tuskin kovin monessa tilanteessa se huostaanotto on oikeasti viimesijaisin ja paras vaihtoehto, niin kuin laissa siitä mainitaan.
Ihmetyttää kyllä tuo opettajien toiminta, miten helposti he lastensuojeluilmoituksen toisinaan tekevät. Pitää kuitenkin muistaa myös se, että joskus pienestäkin aavistuksesta liikkeelle lähtenyt huoli saattaa pelastaa lapsen elämän, mikäli kotiolot ovat todella huonot. Asialla on kuitenkin se kääntöpuoli, että turhat ilmoitukset pahimmillaan pilaavat perheiden elämän, jos kohdalle vielä sattuu epäpätevä tai muuten työhönsä kyllästynyt lastensuojeluviranomainen. Lastensuojeluilmoitus ei muuten käynnistä vielä lastensuojeluasiakkuutta, vaan asiakkuus syntyy vasta sen jälkeen, jos sosiaalityöntekijän mielestä tilanne vaatii jatkotoimenpiteitä. Tähänkin kuitenkin tarvitaan perustelut, eikä asiakkuutta käynnistetä mielivaltaisesti. (tai näin sen kuuluisi mennä)
ilmiselviä faktoja eli aivan älyvapaita hsottoja tehdään ja paljon. Ja sitten toisaalta ei.....J
on tosissaan pieniä, kehitystä vakavasti vaarantavissa olosuhteissa elävä lapsi ilmentää sitä ulospäin (muutamaa poikkeuksesta lukuunottamatta).
tuska ja huoli, mitä vanhemmat kokevat kun lapsi on tekaistuin syin otettu huostaan ja sijoitettu perhekotiin, jossa harrastetaan sekä fyysistä- että henkistä väkivaltaa. Sanoin kuvaamaton on myös se voimattomuuden tunne, kun epätoivoisesti yrität saada lastensuojeluviranomaisia uskomaan sijoituspaikan mädännäisyyden ja sen kuinka lapsi siellä kärsii. Onneksi näitä tapauksia on alettu tutkimaan ja valvontaa toivottavasti tiukennetaan, liian paljon on kuitenkin alalla huseeraamassa pelkkiä kassakoneen kilisyttäjiä, joille lasten etu ei merkitse yhtään mitään.
Jos vain kerrot minulle kuinka monta painavaa huostaanottoa syytä löydät, niin kerro ihmeessä se minullekkin!
Huostaanotonperusteet
1. Äidin kyvyttömyys ymmärtää vastuullista vanhemmuutta, joka on ilmennyt perushoidon ja rajojen antamisen puutteena, erilaisina pidempiaikaisina ongelmina ja lapsen erilaisina pidempiaikaisina oireiluina.
2. Avohuollon tukitoimenpiteinä on käytetty viime vuosina taloudellista tukemista, perhetyötä (2002-2004). Kaikilla lapsilla on ollut perheneuvola käyntejä ja lapsilla on ollut käyntejä (19997-2004) . Lastensuojeluasiakkuuden ajan perhettä on yritetty tukea sosiaalityön keinoin: keskustelut, kotikäynnit, verkostokokoukset.
3. Huostaanotto ja sijoitus antavat lapselle mahdollisuuden tasapainoiseen ja turvalliseen perhe- elämään, vastuulliseen vanhemmuuteen mm. koulunkäynnin tukemisessa ja muussa lapsen tarvitsemassa erityistuessa.
TÄSSÄ MUUTAMA ESIMERKKI! Näistä huostaanotto syistä!
Perhetyöntekijän lausunnosta ja sosiaalitoimen lausunnosta.
( Tämä on perhetyöntekijän väärentämä asiakirja alkuperäisestä asiakirjasta! Erikoista kun oli aivan alku ja loppu osan jättänyt kirjoittamasta, Hallinto-oikeiden lausunnossa!)
Tämän jonka perhetyöntekijä väärensi niin se menee näin alusta loppuun:
Väärennös:
Ensimmäinen kontakti perhetyön toimesta perheeseen tapahtui 28.2.2002, jolloin pojat lähtivät perhetyöntekijän järjestämälle pilkkiretkelle. Ensivaikutelma pojista oli se että he olivat hiljaisia ja nälkäisiä. Vaatetus oli osin puutteellista, mutta meillä oli mukana antaa lisävaatetusta. Tämän retken päädyttyä saatoin pojat kotiin ja jäin odottamaan äidintuloa. Äiti tuli jonkin ajan kuluttua silloisen mies ystävänsä kanssa. Juttelimme retkestä, perhetyöstä ja siitä miten perhetyö voisi olla apuna ja mukana heidän perheessään. Yksi osa perhetyötä olisi esim. järjestää pojille vapaa-ajan toimintaa. Äiti hyväksyi tämän ajatuksen ja pääsimme sopimaan jo seuraavasta käynnistä, joka oli käynti uimahallissa.
Asiakaskertomus 01.03.2002/ Sosiaalityöntekijä (pass.)
Alkuperäinen paperi on kirjoitettu näin:
" Perhetyöntekijä kertoo, että poikien pilkkiretki oli onnistunut hyvin mukana muitakin poikia. Pojat olivat olleet erittäin tyytyväisiä päiväänsä ja saalistakin oli saatu. perhetyöntekijä oli vienyt pojat kotiin ja vanhin poika oli tarjoutunut keittämään kahvit. Äidin kanssa oli alustavasti sovittu mm. uimahallikäynnistä. äiti käy ATK-kurssia, joka loppuu huhtikuussa. Tilaisuuden tullen perhetyöntekijä aikoo ottaa puheeksi voisiko hän auttaa esim. kotitöissä, mutta annetaan perheen totutella käynteihin ensin rauhassa."
Tässä on kouluterveydenhoitajan lausunnosta.
Reipas, välitön poika. Kasvaa hyvin, paino norm. Soitettu sos.toimeen sosiaalityöntekijälle ja ilmoitettu pojan heikosta oikean silmän näöstä ja tiedusteltu kuka veisi poikaa silmälääkärille. Perhetyöntekijä hoitaa asiaa. ( No, johan nyt on! Minkä ihmeen takia terveydenhoitaja nyt sos.toimeen soittaa pojan huonosta näöstä ja sitä että kuka veisi pojan silmälääkärille!? Eikös terveydenhoitajan olisi pitänyt minulle soittaa ja ilmoittaa asiasta, jotta minä olisin vienyt pojan henkilökohtaisesti silmälääkäriin! Tässähän on minut sivuutettu kokonaan!
reipas poika, joka kasvaa hyvin ja paino on normaali. Koulu ruoka maistuu, kotona niukasti. Väsynyt poika. (Johan kumma että, terveydenhoitaja tietäisi että kotona olisi niukasti ruokaa!? Miten ihmeessä sitten reipas poika joka kasvaa hyvin ja paino normaali? Jos poika kerran vain päivässä syö koulussa? ja miten nämä asiat sopivat samaan aikaan yhteen??“reipas poika,” ja “Väsynyt poika. “)
…………Ja sitten vielä perheneuvolan lausunnosta.
Perheneuvolassa ei ole ollut mahdollista selvittää poikien omaa käsitystä tai mielipiteitä heitä koskevissa lastensuojelutoimenpiteistä. ( Niin kuinka sitten perheneuvola voi varmin sanoin olettaa, että asiat ovat niin kuin mainitseekin?)
Lasten omia ajatuksia sijoitukseen johtaneista syistä tulisi voida käydä läpi yhdessä heidän kanssaan. ( Niin olisi pitänyt, mutta missään ei näy että näin olisi tapahtunut!)
Pojan ongelmien syinä olivat kuitenkin selkeät puutteet kasvatusolosuhteissa ja vanhemmuudessa, jotka ongelmat eivät olleet korjaantuneet avohuollon tukitoimista huolimatta. (Kuinka perheneuvola voi olla näin varma asiasta vaikka ei ole asiaa tutkinut perusteellisesti?)
Miksi puutteet lasten huolen pidossa tai kodin muut olosuhteet eivät ole kohentuneet, jos tukea on viimeisen kahden kolmen vuoden aikana tarjottu enemmän kuin aikaisemmin.
(Todellakin hyvä kysymys ja vielä itse kysyykin! Vaikka oli maininnut tietävänsä syyt! " Pojan ongelmien syinä olivat kuitenkin selkeät puutteet kasvatusolosuhteissa ja vanhemmuudessa".
Näihin konkreettisiin havaintoihin ja yhteistyökokemuksiin äidin kanssa voivat perhetyöntekijät antaa arvionsa. ( Kuinka tällainen perhetyöntekijä joka törkeällä tavalla väärentää asiapapereita?)
Tekstistäki käy ilmi, että olet todellakin kokenut vääryyttä sosiaalipuolen toimesta, sillä sinua ei ole kuultu tarpeeksi eikä perhe-elämäänne ole tutkittu riittävästi ainakaan kirjoituksesi perusteella. Minkä ikäinen lapsi oli, kun hänet otettiin huostaan? Sijoitettiinko hänet laitokseen, perhekotiin vai yksityiseen kotiin? Entä jatkosuunnitelmat? Onko niitä tehty? Nämä kaikki seikat vaikuttavat menneisiin sekä tuleviin päätöksiin lapsen elämän suhteen.
Huostaanottoperusteeksi todellakin riittää vanhemman kyvyttömyys hoitaa lastaan, mikä on luonnollisestikin ymmärrettävää. On tietenkin tapauskohtaista, miten tämä kyvyttömyys määritellään. Mikä on mielestäsi suurin heikkoutesi vanhempana? Olisiko sille jotain tehtävissä? Mitkä ovat vastaavasti parhaita puoliasi? Voisiko niitä vahvistaa jotenkin lapsen hyvinvoinnin parantamiseksi? Aina on tärkeää miettiä elämää myös lapsen kannalta, mitä väsyneet vanhemmat eivät aina huomaa tehdä. Sinun tapauksessasi esimerkiksi terveydenhoitajan touhuama silmälääri pojallesi on kuitenkin erittäin törkeää varpaillesi astumista, ainakin minun mielestäni. Mitä lapsesi on mieltä tästä kaikesta? Oletko omasta mielestäni riittävän hyvä vanhempi lapsellesi? Jos olet, suosittelen taistelemaan oikeuksienne puolesta. Tsemppiä!
Joihinkin kysymyksiisi. Lapset olivat 14v 12v ja 10v kun heidät huostaaanotettiin. Heidät sijoitettiin sijaisperheeseen joka aikaisemmin oli toiminnut tukiperheenä.Jatkosuunnitelamat eivät juuri muuttuneet siitä mitä olivat jo kotona olon aikana ja tänäpäivänä yhä samat, paitsi että lasten tilanne huononi, huononemistaan koko ajan mitä olivat sijaisperheessä.Tilanne alkoi mennä jo heti alkuun siihen että lapset olisi pitännyt huostaanottaa sijaisperheeltä mutta mitään eitapahtunnut kolmen vuoden aikana, kunnes sitten kun sij.perheen isä teki vaimostaan "sij.äidistä insesti rikosilmoituksen ja se erikoista että minä olin tehnyt jo n.2 vuotta aiemmin saman ilmoituksen mutta, se ei mennyt läpi joten saa nähdä meneekö nyt tuo sij.perheen tekemä! Lapset on nyt siirretty perhekotiin.Siellä onneksi on asiallisia hoitajia.Minä kun lähdin alunperin puuttumaan lasteni koulukiusaamisiin, niin siitä lähti nämä huostaanotto jutut! Lapset olivat ennen huostaan ottoa jo aikalailla omatoimisia joten työtä heidän kanssaan ei tarvinnut tehdä enää niin paljon kuin silloin olivat ihan pieniä, joten lapset omalla läsnä olollaan antoivat minulle voimia jaksaa heidän kanssa tehdä kaiken laista, niinkuin nytkin jaksan taistella heidän puolestaan.Koulussakin tuolloin juoksin kuin töissä konsanaan ja vaatimassa puuttumista tuohon koulukiusaamiseen koska se on yksi seikka joka vaikuttaa vahvasti koulunkäynnin suoriutumiseen ja voimia käydä koulua kunnolla.Olen hyvin aktiivinen ihminen,ollen itse jo kokennut vaikka mitä pXXXaa elämäni aikana joten voimistun aina vastoin käynneistä! Lasten kanssa keskusteliin aktiivisesti jo siitä asti kun olivat pieniä ja yhä keskustelemme hyvin monenlaisista kuiten heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja olen valmis kannustamaan heitä ja auttamaan tarvittaessa,kuiten paljon muitakin asioita ja minulla on aina ollut lapsille aikaa. Mielestäni olen hyvä äiti lapsilleni, ja lapset tulevat minun kanssa mukavasti toimeen ja me ratkomme lasten murheet ja ilot yhdessä, niin minun mielestäni elän lasten ehdoilla ja teitenkin opastamalla ja ohjaamalla oikealle tielle niin katson, että se on äidin velvollisuus ja niinkuin monet muutkin asiat joilla autetaan lasta pärjäämään ja oppimaan aina uusia asioita.Äidin velvollisuus on olla lapsen tukipilari johon nojata, hakea vaikeisiin asioihin apua tai ilotsemaan asioista, tehdä asioita yhdessä ym. Lapset kokivat suurena vääryytenä ja joksikin rangaistukseksi. Eivät edes tänäpäivänä tiedä huostaanoton syytä edes ja eivät ymmärrä miksei huostaanotto purkua ei saa, vaikka he ovat sitä mieltä että kotona on hyvä olla ja asua. Taistelen omien lasteni ja muidenkin puolesta!
Uskomatonta, mitä olette saaneet kestää! En tiedä tietenkään todellisia kotiolojanne, mutta kertomasi perusteella lasten paikka olisi ehdottomasti kotona. Onneksi saat kuitenkin olla heidän elämässään mukana, vaikka lapset onkin viety kotoa pois. Nyt kun uusi lastensuojelulaki astui tammikuussa voimaan, suosittelisin ottamaan yhteyttä ylemmille tahoille ja vaatimaan huostaanoton purkamista. Uudessa laissa korostetaan nimenomaan lapsen oman äänen kuulemista, mikä teidän tilanteessa saattaisi saada rattaat liikkeelle. Eikös olekin kummallista, miten pienistä ja normaaleista arkipäivän ongelmista keksitään syitä huostaanottoon, mutta sijaisperheissä näitä ongelmia ei nähdä, vaikka ne olisivat kuinka suuria! Voimia koko perheelleenne ja onnea tulevaisuudelle!
Kiitos! Tarkoitukseni on kyllä viedä asiaa pian eteen päin. Ja kuin myös sinulle onnea ammatin valintaan, on se nyt sitten tämä jota opiskelet tai mahdollisesti harkitset jotain muuta! Kannattaa todellakin punnita, missä työssä mahd.pitkään voisi olla! Onnea vielä kerran! Ja enköhän minä vielä selviä, kun olen selvinnyt tähänkin päivään asti ja olen todellakin onnellinen, siitä kun lapsetkin yrittävät selviytyä ja jaksavat kärsivällisesti odottaa tulevaa päätöstä. Toivon hartaasti hyvin käyvän, mutta ei sitä aina tiedä... Tulen sitten kertomaan kuinka kävi, kun sen aika koittaa. =)
kuin "kyvyttömyyttä vanhemmuuteen", ei se kaiken järjen mukaan pitäisi olla mikään huostaanottoperuste.
Jos nyt tosiaan löytyy sellaisia vanhempia, jotka eivät ymmärrä, mitä lapsen perushoitoon kuuluu, niin sen ymmärryksen opettaminen tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin huostaanotto. Tarvittava ohjaus voitaisiin antaa täälläkin puhutuissa perhekuntoutuskeskuksissa. Näistä muutaman viikon kursseista on saatu hyviä tuloksia mm. Vantaalla.
suurelta osin valtion tasausrahaston toimintaan v. 1999 - 2006.
Valtio on maksanut kunnille noin 75 % kuntien ilmoittamista kuluista (oikein eduskunnassa ihmeteltiin tätä kuntien kuittitehtailua huostaanottoihin liittyvässä maksurumbassa).
Jotainhan tässä tulee varmaan jo tänä vuonna tapahtumaan, kun kunnissa aletaan laskemaan huostaanottojen kunnille aiheuttamia todellisia kustannuksia, ilman tätä jo lakannutta ja osalle kuntia jopa tuottoisaakin tasausrahastoa.
Mikä on suunta huostaanottojen suhteen,
siitä on varmaan palaveerattu jo kuntainliiton palavereissa....
kun puhutaan on tosi kaukana mitä lapseni yhdessä perhekodissa jo joutunut kärsimään.Vuodesta toiseen jatkuva ikävä ja kaipaus lapsella ja äidillä soskukin sen tietää ja myöntää ettei syytä huostassa pitämiselle ole muttei pureta.
Tämä on paljon pahempi kun vankilatuomio ja rangaistuksena lapsi tätä pitääkin.
mulle laitettiin huostaanottouhka (jota itse en tiennyt) vaan kuulin ulkopuolelta syynä liian pitkät työpäiv't 7.30-17.00 , kieltämättä pitkä mutta kyseessä oli pätkätyö(3 kk) ja rahan tarve suuri (olimme muuttaneet ja tarvittiin kaikenlaista) Lapet 5- ja 7-v (iltapäivähoito). Uhkaan ennen olin yhdessä palaverissa avioeroon (ja lasten asioihin liittyen). Eli näin.
jäljillä tuossa ihmettelyssäsi.
Jos sinulla on jäänyt lukematta sunnuntai-Hesari 13.1, niin tuosta alempaa 'Paula Risikko' -alkavassa ketjussa käsitellään sitä. Muutamat haastatellut sosiaalityöntekijät kertovat tilanteesta ja myös Risikolta on pyydetty vastauksia muutamiin kysymyksiin. Tilanne lastensuojelussa on aivan uskomaton!
Lehdissä puhuttu avohuollon tuki on suurelta osin ja monessa kunnassa jopa täysin puppua. Jos ministeritasolta myönnetään tällä palstalla tiedetty asia, että ei ole varaa muka tukiin, mutta huostaanottoihin on, on tilanne täysin järkeä vailla. Ja artikkelissa joku sossu myöntää, miten häntäkin on ohjeistettu kieltäytymään tuista.
Sen lisäksi lastensuojelun pitäisi hoitaa vielä toisten hallinnonalojen puutteet, kuten koulun ja terveydenhoidon. Jos joku jotain mukamas tukea onnistuu saamaankin, on perhetyöntekijöiden kanssa kahvittelua 1-2:een kertaa kuussa. Heidän ammattitaitonsa tai persoonansa voi olla hyvinkin sopimaton kyseiseen tehtävään.
Ja sitten ne oikeasti apua tarvitsevat lapset jäävät monesti täysin heitteille...
Mutta kyllä puutteita löytyy aiheellisistakin huostaanotoista. Lain noudattaminen ei aina ole niin nuponuukaa, huostan purkamisen eteen ei tehdä yhtään mitään. Ja sijoituspaikat voivat olla ihan mitä tahansa, sijoitettujen lasten oloista ei kukaan tunnu olevan pahemmin kiinnostunut.
Jotain kai kertoo sekin, että englantilaisessa vertailussa Suomen sijoituspaikat jäivät alle Englannin minimitason.
Olen lukenut kyseisen Hesarin artikkelin, ja se on myös kiertänyt opiskelukavereideni kesken tuskaisten huokausten kanssa. Masentavaa..! :(
Avohuollon palvelut ovat todellakin monessa kunnassa aivan olemattomia, joten huostaanotto nähdään ainoana vaihtoehtona. Tiedän kuitenkin yhden kunnan, jossa avohuollon palvelut toimivat kohtuullisen hyvin. Olen keskustellut lastensuojelun asiakkaiden kanssa (niin lasten kuin heidän vanhempiensakin) näistä palveluista ja niiden toimivuudesta. Kaikki antoivat pelkkää hyvää palautetta ja he myös toivoivat palveluiden jatkuvan. Yllätys yllätys, kunta kuitenkin keskeytti ehkä jopa tärkeimmän lastensuojelun palvelun tästä kunnasta ainakin toistaiseksi. Jatkosta ei ole tietoa. Lieneekö taas raha syynä..? Kuitenkin, jo tämä yksi palvelu ehti lyhyen toimintansa aikana pelastaa perheitä ja esti ainakin muutaman lapsen huostaanoton. En viitsi tarkemmin näin yleisesti palvelusta kertoa, mutta pointti on se, että avohuolto voi todellakin olla parempi vaihtoehto kuin huostaanotto, jos se toteutetaan asiakkaan lähtökohdista.
Huostan purkaminenkin on mielenkiintoinen juttu. Laissahan sanotaan, että jokaisen huostaanoton tavoite on kuitenkin palauttaa lapsi takaisin biologisille vanhemmilleen heti, kun kotiolot saadaan jälleen parannettua. Puhumattakaan hetkellisistä sijoituksista... Ilmeisesti nämä epäpätevät lastensuojelun työntekijät eivät ole ymmärtäneet huostaanoton todellista kulkua ja tavoitetta. Moni on myös valitellut yhteydenpidon kieltämisestä huostaanoton jälkeen, mitä ei todellakaan saa tehdä ilman pätevää syytä. Ja perhekotien oloista näkyi muuten viime vuoden puolella faktaa Silminnäkijässä nimellä Ojasta allikkoon. Ei ollut häävit olot lapsosilla. Ohjelmassa päiviteltiin myös sitä, että ravintoloitakin vahditaan ja tarkkaillaan PALJON enemmän kuin perhekoteja. Että sellasta.
ja perheiden yhdistämiset ovat unohtuneet täysin tarkoituksella.Ei auta vaikka myöntävät ettei syytä enään huostaanottoon ole,siitä huolimatta ei pureta,eikä edes puhuta aikomuksestakaan.Siihen yhdittynä epäpätevät työntekijät,niin hyvin menee.
maksaa huostaanoton kustannukset, kun taas lastensuojelun tukitoimet joutuu kunta maksamaan itse. Näin ollen on halvempaa tehdä huostaanotto kuin yrittää tukea lapsen kotona olemista.
Huostaanottoja tehdään hyvin sattumanvaraisesti. Esim kouluvaikeuksien vuoksi otetaan kouluikäisiä huostaan hyvistäkin kodeista, mutta ei oteta pois esimerkiksi juoppojen ja narkomaanien lapsia, jotka todella kärsivät kotioloistaan.
Valtio EI todellekaan maksa huostaanoton kustannuksia, vaan huostaanotot huomioidaan kertoimen avulla kunnan saamissa valtionavuissa, eikä se summa ensinnäkään suoraan sellaisenaan tule sosiaalitoimen talousarvioon ja toiseksi mitenkään kata huostaanotosta ulevia kustannuksia.
että huostaanottokertoimen laskemiseen pitää olla kunta-alan ammattilainen ja nimenomaan sieltä rahoituspuolelta. Muuten ei ole ensinnäkään kaikkia tarvittavia tietoja käytössä sen laskemiseen.
Uudet maksantaperusteet ovat niin kimurantteja, että ei ole sellaista henkilöä löytynyt vielä, joka olisi osannut tyhjentävästi vastata siihen, kuka mitäkin maksaa.
Mutta se asia on kiistaton, että ennen uusien laskentaperusteiden käyttöönottoa kitkerää kritiikkiä aiheutti nimenomaan se, että kunta saa avustusta huostaanottojen määrän mukaan, joten oltiin aivan oikeassa kun pelättiin huostaanottojen määrän jatkuvasti kasvavan.
tai matti meikäläinen pystyi laskemaan kunkin kunnan saaman rahallisen avun huostaanottoihin. Tilanne on siis toinen nyt.
Maksutavasta on olemassa lakikin, jonka kuka tahansa voi hakea Finlexista ja laskea näitä oikein sydämensä kyllyydestä.
Mutta oli niin tai näin, en usko mitään järkevää selitystä tähän tolkuttomaan tilanteeseen löytyvän sieltäkään.
Esitit yhden erittäin tärkeä kysymyksen ja se oli:
"
Huostaanotoista päättävät sosiaalityöntekijät eivät itse hyödy näistä päätöksistä, ja lisäksi kunnan talous heikentyy jo yhdenkin huostaanoton myötä, sillä huostaanotto on todella kallis ratkaisu. Ainoa rahallisesti hyötyvä asianomainen on sijoituspaikan tarjoava taho, kuten esimerkiksi perhekoti.
"
Tämä yhdistettynä epäpätevyyden varjolla alipalkattuihin sosiaalityöntekijöihin antaa selvän vastauksen kysymykseesi.
Vastaus: Korruptio, tai ennemminkin piilokorruptio. Kun näyttää siltä, että henkilö tekee järjenvastaisen, ja jotain toista henkilöä hyödyttävän ratkaisun siitä itse mitään hyötymättä, niin kyseessä on korruptio, (eli hän hyötyy vaikkei sitä näy). Korruption muotoja on paljon, mutta yhteistä niille kaikille on se, ettei niitä näe, eikä kukaan muka hyödy mitään. Follow the money, sieltä se löytyy vastaus kysymykseesi. Meillä Suomessa ei muka ole korruptiota lainkaan, kun sitä ei haluta löytää eikä sitä tunnisteta. Lapsiasioissa korruptio on jotain niin rumaa, ettei sitä kukaan tavispoliisi edes halua kohdata. Kannattaa katsoa kytkennät sijoittajan ja sitoituspaikkojen välillä. Uskon, että tämä on yksi syy, miksi pätevät sosiaalityöntekijät eivät edes halua noin saatuneelle alalle. Kunnon palkkaa nauttivaa on sitäpaitsi vaikea korruptoida, mutta pikkupalkkaista virkavallankäyttäjää taas tosi helppo, varsinkin, jos hän on hiukka yksinkertainen.
sijoittajan ja sijoituspaikkojen välillä pitäisi pikimmiten tutkia.
Nii-in, rahahan se kaiken ratkaisee. Harmi kun se työntyy tällekin alalle ja suurimmat kärsijät ovat avuttomat lapset.
Parhaillaan yritän itsekin hahmottaa tulevaisuuttani tässä korruptoituneessa maailmassa. Liitynkö huonomaineisten sosiaalityöntekijöiden joukkoon vai keskeytänkö opinnot ja vaihdan alaa..? Vai suoritanko ahkerasti ylemmän korkeakoulututkinnon, mutta en mene töihin kunnalliselle puolelle, missä eniten apua tarvittaisiin. Halu auttaa on suuri, mutta ihmisten kirjoitusten perusteella muutun työni vuoksi itsekin kamalaksi sossutyranniksi, joka haluaa vain pilata ihmisten elämän. Missäköhän vaiheessa tämä sitten tapahtuisi? Kyllä opiskelupiireissä vielä ollaan täysijärkisiä ja oikeasti halutaan toisille ihmisille - niin lapsille kuin aikuisillekin - vain parasta, mutta ilmeisesti halut muuttuvat ajan myötä. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko nämä väärintoimivat sosiaalityöntekijät nuoria vai vanhoja, koulutettuja vai kouluttamattomia tai onko havaittavissa aluellisia eroja. Jännä on sekin, että näitä palstoja lukiessa ymmärtää, että JOKAINEN sosiaalityöntekijä on läpeensä PAHA. Harmi.
sossuja, jotka olivat avuksi. En enää tiedä. mitä ajattelen, kun olen nyt n 2 vuoden jälkeen lukenut heidän kirjauksiaan asiakaspapereistani. Valehtelijoita. Vielä näillä kirjauksilla ei sinällään mitään merkitystä. Itse en pystyisi työssä enkä henkiklökohtaisessa elämässä olemaan noin kiero.
siis lastensuojelunpuolelta iältään n. 25-35vuotias ja sama juttu toisenkin kun toimivat aina kahdestaan. Mutta se tavallinen sosiaalityöntekijä joka aivan ensimmäisenä aloitti niin oli joku 25- 30vuotias. Koulutuksista en ole varma mutta, aika kokemattoman oloisia ovat ja yksin alkoi lukea lakikirjaa, vasta kun toin muutamia laki pykäliä esille. Jätin hänet yksin huoneeseensa opiskelemaan lakia, mutta ei tainnut kai sitten ymmärtää lukemaansa tai muuten ei halunnut sitä sittemmin noudattaa.
kirjoittavat vanhemmat joilla on huonot kokemukset
takanaan ja kieroudella jatketaan.Vähempi vissiin
hyvät kokemukset saaneita kirjoittelee.
Kun lasta pidetään vuosia vuosossa sijaisperheessä
ja siirretään seuraavaan ei siinä ole kun valta raivo ja viha siitä toiminnasta.
Helppo pelleillä toisen lapsilla ja valtaansa näyttää.
Ei kaikki sossun työntekijät ole niin kamalia,mulla ainakin ihan hyvä kokemus yhdestä järkevästä työntekijästä,harmi vaan,että sekin työntekijä sitten vaihtui!!
"Avohuollon tukipalvelut ovat juuri tätä varten, mutta ilmeisesti niitä ei osata hyödyntää oikealla tavalla."
Kysyn vaan, että mitkä avohuollon tukitoimet? Se on huostaanotto tai hylkääminen, siis lastensuojelun toimintavaihtoehdot. Asiaan tuntuisi liittyvän yleinen kuntatalouden piirre, jos olet apua pyytämässä / tarvitset, niin loppuvuodesta et saa, koska budjetit on ylitetty.
En ole sinisilmäinen vaan optimistinen! Liian monessa kunnassa lastensuojelun toimintavaihtoehdot ovat juuri sanomasi huostaanotto tai hylkääminen. On kuitenkin paikkoja, joissa avohuolto toimii ja vieläpä todella hyvin. Esimerkiksi kotipalvelu löytyy monesta kunnasta. Se voi helpottaa perheiden vaikeaa tilannetta, jos vanhemmat kärsivät masennuksesta, voimattomuudesta tai muusta vastaavasta, mikä heikentää lastenhoitokykyä ja arjessa selviytymistä. Joissakin kunnissa on myös ns. "lepopaikkoja". Näihin voivat joko lapset tai koko perhe mennä ihan vain muutamaksi päiväksi, tai useammaksi viikoksi kerrallaan. Tällaisissa paikoissa ammattilaiset auttavat ratkomaan perheen ongelmia tai esimerkiksi hoitavat lapsia, jotta vanhemmat (tai toinen heistä) saa kerätä omia voimiaan arjen selviytymistä varten. Valitettavasti tällaisia kodinomaisia lämminhenkisiä ja oikeasti rentouttavia paikkoja on vielä aika harvassa.
Avohuollon tukipalveluihin luokitellaan myös taloudellinen tukeminen, joka voi kohdistua esimerkiksi lapsen harrastuksiin. Jotkut kunnat järjestävät myös matkoja väsyneille perheille, mikä voi tuoda ehkä hetkellistä helpotusta.
Ongelmana avohuollon toimissa on kuitenkin tarjonta sekä vastaanotto. Sosiaalityöntekijät eivät jostain syystä kerro asiakkaille erilaisista vaihtoehdoista, joiden avulla perheen elämä helpottuisi, eikä esim. huostaanottoon tarvitsisi turvautua. Yksi asiakas "lepolassa" sanoikin, että sinne pääseminen oli kovan työn takana, mutta paperisota ja sosiaalityöntekijän ylipuhuminen oli ehdottomasti kannattavaa.
Tämä joidenkin sosiaalityöntekijöiden inhottava asenne aiheuttaa myös sen, että ihmiset eivät uskalla ottaa vastaan tarjottua apua (esim. huostaanotto pelon takia). Esimerkiksi perheneuvonnassa moni ei uskalla paljastaa todellisia ongelmiaan, joten niihin on siten myös mahdotonta puuttua. Huonojen tuloksien myötä näitä palveluita ei sitten välttämättä haluta suositella ihmisille. Olemme siis pahassa kierteessä.
ainekin pysymään kaukana soskuista.
asenteen takia apua ei haeta siinä vaiheessa, kun avohuolto vielä riittäisi apukeinoksi. Onko parempi kituuttaa ilman apua niin pitkään, että ongelmat syvenevät vakaviksi ja huostaanotto tms on ainoa vaihtoehto..?
Minä en kuitenkaan oman järkyttävän kokemukseni perusteella suosittele kenellekään menemistä lastensuojeluun. Paikallisessa "lastensuojelussa" ainakin osaamattomuus oli ihan nolla. Ja jos tulee asiaa oikeussaliin, niin sinä et voi olla yhtään varma mitä ne sossun tädit siellä puhuu. Se että vannotaan vala oikeudessa ja silti puhutaan ihan valheita, niin kai se kertoo ihmisestä jotain?
LS on viranomaistaho ja ainakin meidän tapauksessa he tiesivät itse toimineensa väärin ja käänsivät asiat siten, että itse pääsisivät vastuusta.
Apua kuuluu tietenkin hakea, kun siltä tuntuu, mutta jostain muualta. Itse suosittelen seurakuntaa, se ei kuitenkaan ehkä kaikille käy.
avuksesi huostaanoton, niin ei sekään pitkälle auta! Tosiaan mieluummin ilman apua, kuin se että lapset huostaanotetaan!
Valitettavaa, että sinun ja monen muunkin kokemukset lastensuojelusta ovat suorastaaan kauheat. Pitää kuitenkin muistaa, että on olemassa myös oikeasti päteviä ja mukavia sosiaalityöntekijöitä, joiden tavoitteena ei ole aiheuttaa kärsimystä. Pääasia kuitenkin on, että apua haetaan ja saadaan. Mukavaa, että olet löytänyt itsellesi sopivan apua tarjoavan tahon. Toivottavasti muutkin osaavat ja kykenevät etsimään apua eri paikoista, jos oma sosiaalityöntekijä sattuu olemaan oikea paholainen. Jotenkin nämä ammattitaidottomat kieroilijat pitäisi muuten saada vastuuseen teoistaan ja vaihtamaan alaa... Itse kun vaivalla yritän hankkia sos.työn koulutusta, en tulevaisuudessa halua työskennellä epäpätevien valehtelijoiden kanssa, saatika päästää heitä asiakkaiden lähelle...
Sehän se tässä yhteiskunnassa mättääkin! Seuraillaan nyt tilannetta, tuoko uusi lastensuojelulaki mitään muutoksia huostaanottojen suhteen, vai jatkuuko samanlainen "kaikki tai ei mitään"-meininki. Huostaanotto kun ei oikeastaan ole apukeino, vaan viimesijaisin pakkotoimenpide, jos mikään muu ei auta. Eihän se näin tietenkään käytännössä toimi.
Toivotan sinulle onnea tulevassa työssäsi. Minulla on sellainen käsitys, että lastensuojelutyö kunnassa on paljolti sellaista, kuinka lastensuojelun päällikkö näkee (ja arvostaa) asiat. Jos päällikkö ajattelee omaa uraansa ja johtaa yksikköään kuin yritystä, numeroiden perusteella, niin silloin työstä puuttuu sielu - ja silloin se pahimmillaan täysin vastuutonta.
Niin, minä en saa enää apua, rahat loppuivat yksityiselle ja kuntaa ei asia kiinnosta (ls-päällikköä). Lapsi on tavallaan heitteillä ja joka kerta kun lähellä tapahtuu jotain, niin pelkään huonoja uutisia.
ja tavoitella siinä vaiheessa, kun on avun tarvis.
Tämä nykyisenlainen lastensuojelu on tullut hyvin pian tiensä päähän.
Mitä enemmän näistä epäkohdista, laittomuukista ja epäasiallisuuksista jne
puhutaan ja tuodaan julkisuuteen
sitä nopeammin muutos tulee tapahtumaan.
ilmoittamaan huolistaan.
lastensuojelijoiden huolimalli on vain silmälumetta sille
SELITYKSELLE MAAN RAJOJEN ULKOPUIOLELLE
miksi Suomessa on niin huomattavan
suuret lastensuojelun avohuollon ja huostaanoton luvut,
joita ihan ihmetellään YK:sakin asti.
Melkein kymmenen vuotta Suomessa ovat kunnat saaneet RAHASTAA valtiota
näillä lastensuojelun huostaanoton kustannuksillaan
(ns. kuittitehtailu, pääasiahan on ollut kunnissa lastensuojelussa vain siinä,
kunhan vain lastensuojelun asiakkuus on johtanut lapsen tai nuoren huostaanottoon!).
Lastensuojelun asiakkaiksi ovat joutuneet
kaikki lapsiperheet, jotka ovat vahingossakaan erehtyneet kunnista apua taikka neuvoa taikka tukea lapselleen, perheelleen pyytää tai anoa.
Sosiaalihuollosta on "sujuvasti" (ja laittomasti) ohjattu lastensuojeluun asiakkaiksi
- kotipalvelua pyytäneet
- vammaispalveluita pyytäneet
- harraste yms. toimeentuloon liittyvää ja lapsilleen sitä anoneet
- asunto yms. vaikeuksien vuoksi apua tarvinneet perheet
- terveydenhuoltoon hakeutuneet lapsiperheet
- perheneuvolan asiakasperheet
- kouluvaikeuksissa (koulukiusaaminen, erityisoppilaat jne) olevat lapsiperheet
JA
NIIN
EDELLEEEN
YK:n Lasten Oikeuksien komitealle pitäisi jonkun suomalaisen lapsiasiain järjestön
tehdä selvitys
ohi näiden virallisten selvitysten
kuinka tässä maassa kuntatasolla
lasten ja nuorten asioita viranomaisten taholta hoidetaan ja on hoidettu!
Lisäksi vielä kaupantekijäisiksi selvitys samaiselle taholle
suomalaisista lastensuojeluviranomaisista
joista tällä hetkellä jopa 60 - 70 %
ovat epäpätevia tekemään ja hoitamaan
tätä vaativaa ja hyvinkin arkaluontoisiin ja ihmisten yksityisasioihinkin puuttuvaa ja käsittelevää työtä.
(YK:N Lasten Oikeuksien komitean moitteissa nimenomaan nostettiin esille se
kuinka epätasa-arvoista viranomaisten kohtelu lapsia ja nuoria koskevissa viranomaisasioissa
eri puolilla maatamme on
ja miten tätä paikallistason kuntatoimintaa kehoitettiin samaisessa raportissa
valtionkin taholta valvomaan ja seuraamaan)
Herätystä, paheksuntaa ja painostusta,
maan rajojen ulkopuolelta,
kun asioihin ei haluta itse tässä omassa maassa puuttua ja tarttua.........