Reuma ja ammatti

minä sairastuin myöskin reumaan n. 15 vuotta sitten. Silloin työikää oli jäljellä vielä n. 35 vuotta, joten ilmoitin ilomielin halukkuuteni uudelleenkoulutukseen. Olin myös hoitoalalla ja se vaihtoehto oli kyllä aivan mahdoton yhtälö. Pari vuotta meni, ennenkuin sain sopivan lääkityksen, joka lopultakin puri reumaan. Nyt uudelleenkoulutettuna sain töitä toimistoalalta ja olen todella tyytyväinen. Vaikka olen pitkät päivät "koneella", samanlaisia rasituskipuja ei tule kuin edellisessä ammatissa. Ehdottomasti kannattaa harkita uutta ammattia...

Uudelleenkoulutus on ehdottomasti paras vaihtoehto olipa mistä reumatyypistä hyvänsä kyse.

Työskentelen hoitoalalla ja siihen opiskelin täysin tietoisena sairaudestani. Hoitoalallakin on monenlaisia töitä, joissa kaikissa ei tarvitse nostaa tai siirtää. Itse valmistuin juuri toimintaterapeutiksi ja hyvin olen voinut työni tehdä. Ainoastaan jokin neurologinen paikka voisi olla sellainen, joka rasittaisi niveliä liikaa pyörätuoli- yms. avustamisissa.

Jos oma ala tuntuu mielekkäältä ja siitä nauttii, niin mielestäni kannattaa miettiä ensin voiko työtä keventää tai työyksikköä esim. vaihtaa. Ainahan se ei toki ole mahdollista valitettavasti... Mutta aina voi yrittää :)

Tää ala on mun ominta alaa, siitä olen ihan varma. Pitääkin ottaa yhteyttä lähimpään amk:uun ja kysellä onko minun mahdollista soveltaa harjoitteluja sairauteen sopivaksi. Sosiaalipuolelta esimiestehtävät voisivat olla sopivia. Kuntoutussuunnittelu kiinnostaa myös.

Kiitos paljon teille! Musta tuntuu aina vain paljon paremmalta henkisesti kun tiedän, että musta on vielä tälle alalle töihin. Pitää vain löytää ja soveltaa.

Myös työvoimatoimistosta voi työnantaja hakea avustusta vajaakuntoisen työolosuhteiden parantamiseen. Ei tarvitse olla uusi työntekijä tai pysyvä työpaikka. Seuraava teksti on mollin sivulta:

Työolosuhteiden järjestelytuki

Työolosuhteiden järjestelytuella voidaan korvata vajaakuntoisen henkilön tarvitsemia välineitä yms. tai työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtäviä muutoksia, jotka ovat välttämättömiä vajaakuntoisen työnteon kannalta. Tuella voidaan korvata myös toisen työntekijän antama apu vajaakuntoisen henkilön työssä selviytymisen parantamiseksi. Lisätietoa oikealla olevasta linkistä Kuntoutussuunnittelu auttaa työllistymisessä ja koulutuksen haussa.

Hyvin yksilöllistä taitaa olla joka tapaukset. Minä taas puolestani teen muuta työtä kun ammattini on, koska tykkään tästä työstä enemmän. Ja se on siivous työtä, ja siitä täytyy tosissaa tykätä että sitä työkseen tekee :)
Kyllä minä olen ainaki tähän asti selviytynyt työssäni yhen ainutta sairasloma päivää. Tulee valittua kaikista ergonomisemmat työskentely tavat, ja kehiteltyä niitä jopa lisää. Uskon siihen myös jos paikallee jää ni antaa myös mahdollisuuden paikkojen kipeytyä. Minä puolestaan lähden lenkille vaikka polvi temppuilisi ekan kilometrin...sen jälkee helpottaa. Ja polvikivut onki jäänneet kokonaan pois säännöllisten lenkkejen jälkeen.
Mutta jokainen tapaus on niin henkilökohtainen, minä myöskin mietin siltä kantilta etten anna sairauden säädellä elämääni. Niin pitkälle kun pystyn, ni käännän selkäni sille..ja teen työkseni sitä mitä HALUAN.

Minä olen reuman tähden kahdesti uudelleen koulutettu. Ekakerran alle 20 vuotiaana keskeytyi sen ajan ammatillinen valmius. 24 vuotiaana valmistuin uuteen kevyempään ammattiin.
42 vuotiaana en halunnut jäädä työkyvyttömyyseläkke, pyysin ammatillista kuntoutusta ja sain sen.

Työskentelen myös hoitoalalla vanhusten parissa. Ammattiin lähdin opiskelemaan,vaikka vahva reuma epäilys oli jo silloin. Silloin ei kuitenkaan oireet olleet näin pahat. Osastollani ei ole täysin vuodepotilaita, mutta fyysisesti raskasta työni on myös. Olen pärjännyt hyvin, vaikka mm.lannerangassa muutoksia on. Säännöllinen liikunta auttaa jaksamaan ja hyvät työkengät. Sairaslomilla reuman takia en ole monia päiviä joutunut olemaan. Alkuun pelkäsin miten työnantaja suhtautuu sairauteeni, itse kuitenkin myöhemmin kerroin ja suhtautuminen oli hyvä. Nyt vuoden ollut vakkarina. Lääkärini puhui jossain vaiheessa, että kannattaisi miettiä uutta alaa, mutta tunnen olevani oikeassa työssä nyt. Lääkärini totesi sitten, että ole niin pitkään töissä alalla kun tuntuu että pystyt tekemään, nyt 4vuotta takana. Jaksaminen riippuu varmasti, kuinka paha reuma on. Elän vain päivä kerrallaan, enkä vielä ole miettinyt vaihtoehtoja, vaikka toisaalta olisi hyvä rueta orientoitumaan, ettei välttämättä eläkeikään jaksa tätä työtä tehdä, varsinkin kun olen vielä nuori.

Samansuuntaisia mietteitä.. Olen "jo" 46vuotias, ja saamassa nivelreumadiagnoosia. Olen sairaanhoitaja, vuodeosastolla työssä. Näyttää siltä, etten mitä todennäköisimmin voi siinä tehtävässä jatkaa, koska työ sisältää paljon nostoja, kyykistymisiä, kiertoja, nivelten päällä oloa.
En itse luota kipeisiin niveliini, käsien ote saattaa pettää, samoin kyykystä ylösnousu vihlasta niin, että on hetki pyyhittävä hikeä otsalta.

Potilaat eivät ymmärrä, että heidän helläksi kädenpuristukseksi tarkoittama ote sattuu, eikä sitä voi heille periaatteessa edes kertoa; hoitajan pitää olla niin ehjä ja vahva, että heikompi voi tarttua. Ja jos osoittautuu, että hoitaja on heikompi potilastaan, niin ammatillisesti pätevä hoitaja joutuu pohtimaan omaa kykeneväisyyttään.

Asia on vasta hyvin uusi, vaikka kivun kanssa olen elänytkin, joten olen vielä pohdintavaiheessa. Kaikki on vielä avoinna, mutta aavistukset muutoksista on ihan realistisia.