Mitä olette mieltä, onko 29-vuotias ahkerasti bilettävä opiskelijapiireissä roikkuva tyttö/nainen jo säälittävä? Missä iässä biletys ja opiskelu muuttuu epäkypsyydeksi ja naurettavan näköiseksi? Onko se maaginen raja 30 vaiko mikä...? Olen itse just 29-vuotias nainen ja havahtunut siihen, että onko se paras biletysikä jo aikaa sitten mennyt. Ja silti olisi menohaluja, koska ns. menokautta ei mulla ole koskaan juuri ollut, muuta kuin lyhyitä pätkiä. Pitäskö tässä jo rauhottua ja asettua aloilleen vaiko eikö..
Ikäkriisi
Diana78
3438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eiköhän se biletysikä lopu kaikilla eri vaiheissa. Ei saa ajatella että heti 30 täytettyä täytyy ottaa puikot käteen ja rupea neulomaan. Jos sinulla on menohalua niin siitä vaan! =) Minun 48 vuotias äitikin käy joskus tyttöystävien kanssa ulkona, ei sen takia että sillä on vielä biletysikä vaan se on hänen luonne. Jotkut kiinnostuvat teatterista, jotkut golfista ja jotkut vaan pitävät hauskaa iästä ja rypyistä huolimatta =)
Jos tyylisi on edelleen sama kuin "silloin joskus" - niin olisi aika hiukan himmailla.
Näitä 80-luvulle juuttuneita bilehileitä, jotka eivät millään usko olevansa keski-ikäisiä, tulee vieläkin useinvastaan kaupungilla. Väki luulee olevansa niin nuorta coolia, mutta kun se keskustan klubi vaihtuu lähiön kapakkaan niin silloin on out.
Etenkin keväällä lähiöistä punnertaa keskustan terasseille maailmanmiehiä ja -naisia vanhoissa rotseissaan ja farkkushortseissaan. Joskus näky säälittävä, useimmiten koominen.
Toinen seikka on tietysti se että jos pyörit opiskelijapiireissä mutta itse olet jo koulut käynyt ja melkein ammattiisi leipääntynyt, niin et enää todellakaan ole mikään opiskelija.
Mitenkä ne opiskelijat sinuun suhtautuvat? Ottavatko mukaan messiin vai koittavatko tyrkkiä sinua kauemmas / paeta sivuovesta?
Tyylini ei varmaankaan ole sama kuin "silloin joskus", enkä ole juuttunut 80-luvulle, herran kiitos, koska olin 80-luvulla ala-asteella ja pukeuduin vaaleanpunaiseen! :)
Toivottavasti minua ei lueta keski-ikäiseksikään, olen 29-vuotias. Millonkas se keski-ikä sitten alkaa, 30-, 40-, vai 50-vuotiaana? Odotan, että jossain vaiheessa olisin rauhoittunut ja perustanut perheen ja olisin pullantuoksuinen äiti. Olen myös sitä mieltä, että lähiökapakka on ehdottoman out.
Ongelmani on se, etten ole vieläkään opiskellut itselleni ammattia. Kaksi yliopistopaikkaa minulla kylläkin on, mutten tiedä onko kumpikaan minulle se oikea. Haluaisin vielä vaihtaa alaa, mutta minua hirvittää se, miten tällainen "täti" otetaan vastaan. Lisäksi suren "menetettyä nuoruutta", eli vakiinnuin liian aikaisin ehkä väärän miehen kanssa, ja parikymppisen menovuodet jäivät minulta menemättä suurelta osin. Eli, yrittääkö olla kuin normaali (kohta) kolmekymppinen, vai metsästääkö menetettyä nuoruutta?