Onko teillä samanikäisiänne kumppaneina vai miten toimii jos ikäeroa enempi? Itse seurustelen nuoremman kanssa ja ihan ok toiminut.
Ikäeroja
Marella 2
313817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mää olen sitä mieltä että ikä sivuseikka jos asiat muuten hyvin rullaa. Miksi miettiä ja murehtia turhaan. Ollaan tyytyväisiä hetkeen.
Minulla ja mun rakkaalla ikäeroa on 12v, hienosti on kohta vuoden toiminut :). Oikeastihan ikä on vain numeroita, meillä ainakin näin. Ihan tasavertaisia olemme :). Olen se nuorempi osapuoli, mutta toki aikuisia jo kumpikin.
monellakin korvien välissä oleva "tukos" Mielestäni ikään ei kannata liiaksi tuijottaa, se kuinka muuten ollaan samoilla aaltopituuksilla ja jutut rullaa yhdessä on tärkeämpää. Itselläni on juuri tänään puolivuotis "juhlapäivä" suhteessa joka on 15 vuotta nuorempi :)Ollaan tiiviisti oltu yhdessä ja hyvin on mennyt. Pientä säätöä välillä, mutta sehän kuuluu elämään ja on normaalia kahden ihmisen välillä. Rakkaus ja PUHUMINEN vie monen myrskyn yli,oli sitten minkä ikäisiä kumppaneita tahansa. Ikäerolla tai ilman :)
Ollaan synnytty saman päivänä ja minuutilleen samaan aikaan, niin ei tarvitse ajatella ikäeroasioita. Tämä kai se olisi se ihannetilanne niiden mielestä, joilla ikä on "tukoksena" korvien välissä.
No te varmaan olette aika symbioosissa..
Se oli vain parodiaa näille, jotka jaksavat mussuttaa toistenkin ikäeroista ikään kuin se haittaisi heitä. Itse en ole parisuhteessa ollenkaan.
minkä sitä mahtaa keneen menee ihastumaan/rakastumaan. jokainen tietää itse parhaiten omat asiansa.
Ikäero voi myös vaikuttaa suhteeseen negatiivisesti. Ei pitäisi olla aina näissä kommenteissakaan niin "oikeassa".
Niin, ihmissuhteisiin ryhtymisissä on AINA riskinsä. Kuten elämässä yleensä. Elämäkin päättyy huonosti, koska me kuollaan kuitenkin joskus, ehkä hyvinkin tuskallisesti. Miksi siis ottaa riskiä että kävisi lopuksi niin onnettomasti, kun voi jättää myös elämättä?
Niin, turha etukäteen synkistely ei auta ketään ;). Elämä on elettäväksi eikä pelättäväksi.
Ikä on tosiaankin vain numeroita. Meillä on ikäeroa 22 vuotta ja ei tunnu missään. Ollaan tietenkin aikuisia ihmisiä kumpikin. :)
Kyllä niihin vuosiin yleensä sisältyy jotain, joka muokkaa ja kasvattaa. Minä uskon ja toivon olevani kymmenien vuosien kuluttua enemmän kuin nyt, ja viimein kuollessani kauneimmillani.
Toki (pari)suhde silti voi toimia, oli sitten ikä- tai vaikka kulttuuriero. Tässä maailmassa eletään samaankin aikaan niin erilaisia kohtaloita, että kun kaksi muukalaista tapaa, voivat kokemukset olla aivan eri planeetoilta vaikka synttäri olisi samana vuonna!
Ja sitten yleistetään, mutta suurinpiirtein näin olen huomannut: Olen 27. Minua viisi vuotta vanhempi mies onkin nuorempi. Kymmenen vuotta vanhempi herra alkaa olla samanikäinen... Kymmenen, viisitoista vuotta vanhempi nainen on juuri sen verran vanhempi, viisaampi ja ihanampi -
Musta on tuntunut, että puolet vähemmänkin on jo liikaa.
olen itse lähes 40 vuotias ja tässä iässä on hyvä pelata ajatusleikkejä siitä, mitä merkitystä ikäeroilla on. Aluksi voisin sanoa, että tuo /- 10 vuotta on ihan ok ikäero, mutta kyllä ne rajat tulevat vastaan viimeistään kun eroa on /- 20 vuotta.
Miksi en siis seurustelisi nuoren 18-20 v naisen kanssa:
- hän etsii vielä itseään
- asuu pahimmassa tapauksessa vanhempien luona
- miettii minne lähtisi opiskelemaan
- miettii mistä saisi rahat uusiin vaatteisiin
- ei tuloja, joten ei varaa yhtään mihinkään
Miksi en taasen seurustelisi kypsän 60-65 v naisen kanssa:
- lienee jo eläkkeellä ja silloin olisi tylsää itse käydä vielä töissä
- pula-ajan lapsi, jolle opetettiin, että kaikki pitää säästää
- lienee säästöjä, joita ei raaski käyttää, vaan säästää aina pahan päivän varalle
- takuuvarmasti joku kissa lemmikkinä, jota ei voi jättää yksin kotiin
Tosin, jos joutuisin kovan paikan eteen ja olisi pakko valita, niin valitsisin tuon 60 v naisen, koska hänen perässään jaksaisin vielä juosta ja puhettakin ymmärtäisin paremmin;-)
Mutta jos ihan vakavasti puhutaan, niin itse asetan "ikärajat" sillä perusteella, että en halua seurustella henkilön kanssa, joka voisi ikänsä puolesta olla joko äitini tai tyttäreni...
Juuri näin. Samaa mieltä, minäkin valitsisin sen vanhemman:)
Entäpä miksi minä kolmikymppinen en ehkä suostuisi suhteesi sinun ikäisesi 40-vuotiaan kanssa? Siksi, koska kirjoituksesi perusteella olette käsittämättömän stereotyyppisesti ajattelevia!
Toivottavasti tekstisi on pikemminkin kärjistävä kuin ihan aitoja mielipiteitäsi esittelevä. Kuis on?
Mielipiteitä maailmaan mahtuu ja se on hyvä asia. Oman kokemukseni mukaan ikäerolla voi olla merkitystä tai sitten ei, ihmisistä se riippuu. Mun mielestä ikäerolla on merkitystä pitkässä suhteessa, ihastuessa ei niinkään. Sillä on iso vaikutus ihmiseen millaisessa ympäristössä on alkuelämänsä elänyt ja se ympäristö ja tunneilmasto on erilainen eri aikakausina. Varsinkin meillä varttuneemmilla on nuoruus ollut aikalailla erilainen kuin esim. nykyisillä kolmekymppisillä.
Itsellä suhde loppui vähän yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ja osasyynä todella oli ikäeron aiheuttama erilaisuus. Nykyään elän taas pitkässä suhteessa, mutta nyt ikäeroa on vain neljä vuotta ja se ei tunnu miltään.
Olisi kiva kuulla mielipiteitä henkilöiltä, jotka ovat olleet pitkään ( siis useita vuosia ) yhdessä, vaikka ikäeroa on 10 vuotta tai enemmän.
Ihan ok pointteja sulla, entä sitten jos nainen on esim 24, voi edelleen opiskella ja olla rahapula? ja miksi pitää muuten ajatella toisen raha-asioita jos molemmilla on oma talous?
Mua hiukan häiritsee tuo, tuntuu ehkä jopa hiukan laskelmoivalta. Sitäpaitsi rahanpuutetta voi olla iästä riippumatta.
Ja sitten vanhemmista 60 . Mulla on useita yli kyseisen iän ylittänyttä kollegaa, ovat muuten aika reippaita naisia, ja monesti virkeämpiä kuin esim minä joka olen alle 50. Huh kuinka ne jaksaa!
Ja tuosta pula-ajan lapsi-jutusta en sano mitään...tai sanonkin, tuo nyt on pelkkää leimaamista ja ennakkoluuloa.
Ja kissoja, niitä nyt hyysää nuoremmat ja vanhemmat lepakot; melkein kaikki, koirista puhumattakaan, välillä tuntuu kuin ne 4 -jalkaiset ois tärkeempiä kuin 2-jalkanen kumppani...tää oli provo!
ps, mä ottaisin kyllä nuoremman, sitä vois kouluttaa...:) ja sitten kun oisin eläkkeellä, saisin olla rauhassa kotona tai matkustella, kun tää pikku rouva ois töissä.
Kauniisti:
"Kyllä niihin vuosiin yleensä sisältyy jotain, joka muokkaa ja kasvattaa. Minä uskon ja toivon olevani kymmenien vuosien kuluttua enemmän kuin nyt, ja viimein kuollessani kauneimmillani."
Ja viisaasti:
"Toki (pari)suhde silti voi toimia, oli sitten ikä- tai vaikka kulttuuriero. Tässä maailmassa eletään samaankin aikaan niin erilaisia kohtaloita, että kun kaksi muukalaista tapaa, voivat kokemukset olla aivan eri planeetoilta vaikka synttäri olisi samana vuonna!"
Olet siis 27 nyt - huh, mitä oletkaan sitten lopulta...! Hyvää jatkoa!!!
Jos olisit lukenut viestin huolellisesti, niin olisit huomannut, että se viimeinen lause piti sisällään varsinaisen mielipiteeni asiasta.
Toki olen huomannut myös aikaisemmin, että keskusteluissa ei ole sopivaa sanoa mitään konkreettista, vaan pitäisi vaan höpöttää jotain yleistä ilman mitään perusteita. Eikä missään nimessä saisi sanoa, että pitää tietyn ikäisistä tai näköisistä naisista. Mä vaan satun pitämään kypsemmistä ja henkisesti vahvoista naisista, varsinkin jos ovat fiksuja. Olen omassa elämässäni siinä vaiheessa, että olen jo löytänyt itseni ja haluan keskittyä nauttimaan elämästä. En vaan jaksa kuunnella jahkailuja siitä mitä elämä voisi olla.
Nuoren naisen kuuluu etsiä itseään ja kokeilla eri asioita, olla ja ihmetellä maailmaa muiden nuorien kanssa.
Jos haluaisin vielä lisää kärjistää, niin voisin esittää yhden kysymyksen: Kaikkihan nauravat keski-ikäisille miehille, jotka juoksevat nuorien naisten perässä, vitsaillaan heidän keski-iän kriisistä. Miten se eroaa siitä, jos keski-ikäinen nainen juoksee nuorten tyttöjen perässä??
keski-ikäsillä miehillä on jo patteri lopullaan ja paineessa yrittää vielä ehtiä maistaa jotain,kun naisilla vaa vauhti kiihtyy ja paristoissa tykyttää viimoseen hengenvetoon,nainen ei tunne ikää.
Joskus on niin, että nuori on kiinnostunut pääasiassa vanhemmista (enkä tässä kohdassa puhu sukupuolesta yhtään mitään). Itse olen vuosien saatossa analysoinut oman tapaukseni, enkä tietämukseni valossa voi sanoa, että omien syideni takana olisi mitään huolestuttavaa.
Olen myös sitä mieltä, että vaikka ikä ja sukupuoli ovat hurjan tärkeitä ominaisuuksia(!), ne eivät läheskään aina ole ne tekijät, jotka etupäässä määrittävät ihmisen. "Nainen 27" ei todellakaan kerro minusta kaikkea.
Harvemmin saa lukea näin liki osuvaa ja elämänläheistä järkeilyä :D, ja pannaas vielä toinenkin: D hyvän jutun kunniaksi.
Varsinkin kuuskymppisten osasto tuntuu tutulta. Kattia ei tosin ole, mutta runsaasti erinomaisia tekosyitä jokapäiväiseen käyttöön. Enkä säästä pahan päivän varalle, silkkaa laiskuuttani säästyy rahat (ettäkö ostoksille, miksi? tähänkin asti pärjätty ilman).
(Taidat tietää, mitä tuo nimimerkkisi jollain kielellä tarkoittaa...?)
Aika hassua: Minä olen reilusti alle kolmekymppinen, ja koen vahvaa henkistä yhteenkuuluvuutta erään mustan kissan kanssa. Enkä pidä shoppailusta. En pidä rahasta ollenkaan!
Mutta joskus kyllä ahdistaa. Etsin yhä itseäni. Pidän minua vanhemmista ihmisistä, jotka etsivät itseään (ovat löytäneet jo suurimman osan persoonastaan, mutta myöntävät vielä jatkavansa hakua). Olen huomannut, että ne jotka eivät vaivaudu etsimään, eivät koskaan löydä - yhtään mitään.
En well done, ohi mediumin, vähän vielä roseen puolella, mutta kypsymässä. En niin hirveästi etsi itseäni toden totta, sen sijaan tavaroita kyllä, "mihinkäs mä pistin, tässähän se oli äsken". Proosaa, ei runoutta, kesyä mutta mukavaa.
Vakavasti puhuen, olet oikeassa etsimisen suhteen. Viitseliäisyyttä, loppuun saakka voi tehdä löytöjä. Itsestään, muista, elämän sykkeestä.
Mitä ihmettä nimimerkkini tarkoittaa, veikkaan, että jotain hullua tai kauheaa.
Ei ole ollenkaan paha tuo 'Pir'. Se on persian eli farsin kieltä ja tarkoittaa siis vanhaa.
Tämä elämä on yhtä jatkuvaa pakenemista vankilasta.
Minusta uskonnon tarjoama ylösnousemustoivo on tekosyy olla ajattelematta elämäänsä ja sen käyttämistä.
Siksipä kuumeinen pako jatkuu koko ajan.
Ei se mitään, henkilökohtainen tuotantokauteni loppuu 40 vuoden päästä.
"Olen omassa elämässäni siinä vaiheessa, että olen jo löytänyt itseni"
Jämähtänyt?
"Miten se eroaa siitä, jos keski-ikäinen nainen juoksee nuorten tyttöjen perässä??"
Vaikea sanoa, kun en ole koskaan ollut keski-ikäinen mies.
Täällä saa aina lukea hauskoja ja niin kovin vääriä päätelmiä. Toki varmasti osa on myös jumittunut uomiinsa, joko löydettyään itsensä tai vain etsimiseen. Minulle se, että olen löytänyt itseni tarkoittaa sitä, että haahuile joka suuntaan tai elä jossain haavemaailmassa. En saa paniikkikohtausta, jos pomo duunissa saakin tietää, että olen lepakko, ai niin paitsi hän tietää sen jo, kun asiasta tuli keskusteltua vuotuisessa palkantarkistuskeskustelussa. Kas kummaa hän palkitsi avoimuuden mukavalla palkankorotuksella ja pyynnöllä, että en vaan lähde etsimään mitään muita hommia firman ulkopuolelta.
Vapaa-ajalla haluan oppia tiettyjä uusia harrastuksia ja nauttia elämästä. Toki olisi kivaa löytää kumppani, joka nauttisi edes vähän samansuuntaisista harrastuksista ja pystyisi keskustelemaan muustakin kuin niistä existä ja omista psyykkisistä ongelmistaan. Tai harmittelee sitä, kun tekee surkeaa duunia, jota vihaa, mutta ei uskalla vaihtaa muuhun duuniin.
Pari sellaista aivan ihanaa älykästä ja tasapainoista naista olen vuosien varrella tavannut, mutta hyvät ovat tunnetusti varattuja. Vaikka täällä aina ehdotellaankin varattujen viettelyä, niin itse en sellaista harrasta. Taidan jättää sellaiset puuhat niille itsensä etsijöille;-)
Sepä kiintoisaa. Täällä kirjoitteli kerran eräs toinenkin farsinkielinen nainen, Suomessa kasvanut, paljon matkustellut. Erittäin hyvä ja vivahteikas suomen kieli, kuten sinullakin. Kertoi elämästään, ja lopulta jätti alakuloiset jäähyväiset, Yhdysvalloissa odotti järjestetty avioliitto. Miten mahtoi käydä rakkauden naisystävään, kenpä tietää. Toivottavasti asiat on hyvin.
seurustelen itseäni nuoremman kanssa. Muru on minua suurin piirtein tasan 2 kuukautta nuorempi.
Ja hyvin on mennyt. Ei ole ikäerosta haittaa.
on 16v ikäeroa. hyvin menee ...
Meillä on ikäeroa 15 vuotta. Minä olen 40v ja hän
25v ja yhdessä ollaan oltu 5 vuotta. Elämä on
ihanaa.