Exäni kertoi koko meidän yhdessä olon ajan (20 vuotta) samaa tarinaa: hän oli jotain 14v. kun samassa talossa asuva, naimisissa oleva rouva tahtoi erota. Rouva vietteli alaikäisen pojan ja meni oikeuteen. Sai kuulemma eron vedoten aviorikokseen. Tämän tiedän; 60-luvulla ei erottu niin kuin nykyään, jos siltä tuntuu. Mutta, ex-mies väittää myös, että hän kielsi äitiänsä tulemasta oikeussaliin. Ja tämä ko. nainen sai eron, Olen monta kertaa väittnyt, että tämä tarina EI ole tosi, olihan alaikäisen hyväksikäyttö jo 60-luvullakin rangaistava teko, eikä kai lapsia silloinkaan voitu kuulla ilman vanhempia. Voisiko joku valottaa minua, miten lainsäädäntö oli 30 vuotta sitten. tämä asia on minulle tosi tärkeä.
ex miehen tarina
Mitä ihmettä
4373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
seksuaalielämä olla.
Kyllähän stoori saattaa olla tottakin. Huom. saattaa.
Oikeudessa avioero oli riita-asia, ei rikosasia, vaikka eron perusteena olikin aviorikos, joka ei ollut rikos sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jos tästä ´aviorikoksesta´ ei koskaan tehty rikosilmoitusta, niin mitään rikosoikeudenkäyntiä ei tietystikään koskaan käyty, vaikka teko silloinkin oli rikos ja rangaistava.
Riita-asioitten oikeudenkäynnit eivät ole julkisia, joten oikeussaliin ei pääse kuka hyvänsä, kuten rikosoikeudenkäynteihin.
Jos tuo lapsi on ollut oikeudenkäynnissä, niin hän on ollut riita-asian todistaja, ei rikosasian, joissa vanhemman tai vanhempien tai lastensuojeluviranomaisen läsnäolo on välttämätön.
"Jos tästä ´aviorikoksesta´ ei koskaan tehty rikosilmoitusta, niin mitään rikosoikeudenkäyntiä ei tietystikään koskaan käyty, vaikka teko silloinkin oli rikos ja rangaistava."
Muistelisin että aviorikoksista vain kaksinnainti, pitäen sisällään myös kihlautumisen, oli enää tuohon aikaan varsinainen rikos. Eli tuskin olisi voinut tehdä edes rikosilmoitusta aviorikoksesta, koska laki ei enää tuntenut tätä "huorintekoa" rikoksena.
"Jos tuo lapsi on ollut oikeudenkäynnissä, niin hän on ollut riita-asian todistaja, ei rikosasian, joissa vanhemman tai vanhempien tai lastensuojeluviranomaisen läsnäolo on välttämätön."
Pitää muistaa että kun puhutaan liki puolen vuosisadan takaisesta tapahtumasta, paitsi laki niin myös tavat ja oikeuskäytännöt olivat hieman erilaisia mitä meidän aikana.
Luulen että perussyy siihen miksei syytettä ns. lapseen kohdistuvasta haureudesta nostettu, oli varmaan siinä, että kyse oli asianomistajarikoksesta, eli asianomistajan tai hänen edustajansa piti vaatia rangaistusta. Jos itse uhri ei tällaista vaatimusta esittänyt, eikä tieto asiasta kantautunut vanhemmille, niin periaatteessa tapahtuma on ollut mahdollinen.
Ja vaikka laki oli oikeastaan varsin tiukka ja tunsi myös että hyväksikäytön kohteena saattoi olla sekä poika että tyttö, niin yleensä vanhat ukkotuomarit saattoivat tuohon aikaan katsoa, että jos poika oli päässyt aikuista naista maistamaan, niin hän oli pikemmin saamapuolella kuin uhri, varsinkin jos puhutaan jo 14-vuotiaasta, joten kovin helposti asiaa ei virallisesti viety eteenpäin.
"Riita-asioitten oikeudenkäynnit eivät ole julkisia, joten oikeussaliin ei pääse kuka hyvänsä, kuten rikosoikeudenkäynteihin."
Kyllä lähtökohtaisesti kaikki oikeudenkäynnit ovat yhtä julkisia, eli myös riitojakin pääsee seuraamaan. Tämä on juuri se syy miksi yritykset usein haluavat kiistojen ratkaisemiseen arbitraatio- eli välimieskäsittelyn, jonka käsittelyn tiedot kauttaaltaan pysyvät vain asianomistajien välisenä.
Myytinmurtaja-asteikolla tuomioni asiaan on siis että alkuperäinen tapaus on ollut mahdollinen. Koska periaatteessa kyse oli kuitenkin lain kirjaimen vastaisesta toiminnasta, en pysty vahvistamaan tapausta. Toisaalta tiedän että tuohon aikaan monet oikeudenpäätökset ja -käsittelyt eivät meidän nykynäkökulmasta kovin kirjaimellisesti noudattaneet lakia, joten en pysty kumoamaankaan alkuperäisen esittämää kertomusta.
Kiitos tosi paljon valaisevista vastauksista. Helpotti, vaikka "hävisinkin" jutun.