on siirretty oheishuoltajuuden nimissä tai toiselle huoltajalle tilanteessa, joissa kyvykkyyttä huoltajuuteen ei ole. Kunnallehan siitä ei tule taloudellisia rasituksia eikä myöskään valvontavelvollisuutta (ennen kuin jotain tapahtuu). Monesti mummot yms. oheishuoltajat saattavat moraalisisita syistä ottaa lapsen vaikkeivat jaksaiskaan.Onko näistä tilanteista kokemuksia?
Ehkäpä kokonaan unohdettu
joukko lapsista ovat ne, jotka
3182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sanon, että tapauskohtaisesti pitäisi selvittää. Lapsen ottamisen syynä saattaa olla esim. se, että oma vanhemmuus oli hukassa lapsen ollessa pieni, nyt sitten yritetään paikkailla asiaa lapsenlapsen avulla. Yksi pointti on, että kaksoisrooli - hemmotteleva isovanhempi ja rajoja asettava vanhempi - saattaa olla erittäin haastava. Isovanhemman ryhtyessä huoltajaksi lapsi ikäänkuin menettää isovanhemman. Ikä minusta ei ole ratkaiseva asia. Oheishuoltajuuteen tarvitaan sosiaalitoimen lausunto ja sitä tehdessään sen pitäisi selvittää oheishuoltajuutta hakevien ajatuksia sekä ohjata heitä pohtimaan kaikkea asiaan liittyvää, ettei ratkaisua ohjaisi pelkkä tunne tai velvollisuudentunto.
sukulaisen remmiin ja käräjäoikeus vahvistaa oheishuoltajuuden, siinä ei sijaishoitomaksuja tarvi maksaa.
mutta kun täällä on ollut paljon juttuja miten huostaan otot pöngittävät kunnan taloutta