Pakko purkaa

heips! olen kohta 17 vuotta täyttävä neitinen ja itelläkin ongelmia. paljon. ei vaan ole ketään kelle puhuisi ja vaikka olisikin, en tiedä pystyisinkö siihen. en tiedä mitä haluan itsessäni suojella vai mitä, mutta toisille puhuminen on vaikeaa. erittäin ihanalle ystävällenikään en osaa puhua kaikista ongelmistani, vaikka tiedän että hän osaisi suhtautua siihen hyvin ja puhua kanssani niistä asioista asiallisesti. asun yksin, olen asunut kohta puoli vuotta, sillä ongelmat oli sen verran suuret omasta mielestäni, että oli pakko päästä omaan rauhaan pysyvästi. mielestäni on vaan mahdotonta mennä millekään h*ton psykiatrille tms sillä tiedän että en pystyisi sille avautumaan. vaikka vaikeaa on ollut ja on edelleenkin sekä uskon että tulee vielä olemaan kauan aikaa, niin itsemurhaa en ole harkinnut kuin muutamaan otteeseen ja silloinkin tullut järkiini, että ei näistä selvitä sillä tavalla. itse olen tehnyt niin, että kirjoitan ihan paperille ajatukseni ja mikä mieltä painaa sillä kertaa. annan paperin olla, ja kun on parempi olo, niin luen paperin ja mietin mitä asialle voisi tehdä. näin olen pärjännyt tähän asti ja minulla se toimii paremmin kuin muille puhuminen. koita kehitellä jokin oma tapa purkaa ongelmiasi. ;) jaksamisia ;)