jossa lapset otetaan huostaan koska äiti on masentunut. voiko tämä olla totta! oon just ite ajatellut hakea apua masennukseeni mutta tuntuu että en tuon viestin jälkeen uskalla. poika 10 kk ja voi luoja jos hänet vietäisiin pois luotani en tiedä mitä tekisin. mikä apu se on masennukseen että kerrotaan että sinä olet niin huono ettet voi lapsestasi huolehtia ja otetaan pois tuntemattomien ihmisten luo ja sitten äidistä pitäisi tuntua paremmalta?!
mitä uskallan tehdä? jos menen psykiatrille eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus? mitään pahaa en lapselle tekisi, pahojakin ahdistuskohtauksia koettu, silti ei lapsi ole jäänyt vähemmälle huomiolle. mies kyllä kärsii tästä kun puran kaiken pahan oloni häneen. riitojenkin aikana vaikka muuten tuntuu että järki pakenee päästä, pidän huolen että en huuda pojan vieressä, ja jos vaatii huomiota, riita keskeytyy siksi aikaa. välillä on äidilläni tai mieheni äidillä luotettavassa hoidossa, otetaan kumpikin vähän omaa aikaa, nähdään kavereita (minä sitä yhtä joka minulla enää jäljellä on) tai nukutaan paremmin. mikään ei lapsella ole huonosti, minulla vain on paha olla, varsinkin siitä, kun en osaa nauttia lapsesta nyt niin paljon kuin haluaisin. aika menee niin kamalan nopeasti ohitse ettei kohta pieni olekaan.
pitääkö silti olla varovainen soskujen kanssa? en ymmärrä.
mitä uskallan tehdä? jos menen psykiatrille eikö niillä ole vaitiolovelvollisuus? mitään pahaa en lapselle tekisi, pahojakin ahdistuskohtauksia koettu, silti ei lapsi ole jäänyt vähemmälle huomiolle. mies kyllä kärsii tästä kun puran kaiken pahan oloni häneen. riitojenkin aikana vaikka muuten tuntuu että järki pakenee päästä, pidän huolen että en huuda pojan vieressä, ja jos vaatii huomiota, riita keskeytyy siksi aikaa. välillä on äidilläni tai mieheni äidillä luotettavassa hoidossa, otetaan kumpikin vähän omaa aikaa, nähdään kavereita (minä sitä yhtä joka minulla enää jäljellä on) tai nukutaan paremmin. mikään ei lapsella ole huonosti, minulla vain on paha olla, varsinkin siitä, kun en osaa nauttia lapsesta nyt niin paljon kuin haluaisin. aika menee niin kamalan nopeasti ohitse ettei kohta pieni olekaan.
pitääkö silti olla varovainen soskujen kanssa? en ymmärrä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hae vaan apua ajoissa. Hienoa, että itse tajuat tarvitsevasi sitä! Mikä miehen kanssa riitoja aiheuttaa? Pelkästään sun masennus? Psykologi auttaa selvittämään, johtuuko paha olosi väsymisestä vauvanhoidossa, parisuhteen ongelmista, hormoneista jne. Minä en koskaan hakenut apua, koska mulla on ollut masennusta ja itsetuhoisuutta ennen lasta ja pelkäsin, että taustan perusteella lapsi otetaan heti pois. Kuitenkin nyt olen kahden ihanan lapsen yh - uskalsin viimein erota alkoholisti-miehestä- ja vaikka meillä käy perhetyöntekijä - jonka itse halusin - pelko lasten menettämisestä tms. radikaaleista menetelmistä on osoittautunut aiheettomaksi.
Psykiatrilla en ole käynyt yli kymmeneen vuoteen, mutta tiedän että heillä on vaitiolovelvollisuus, jota eivät tällaisissa tapauksissakaan voi rikkoa muuten kuin jos saavat kuulla, että lasta on todella laiminlyöty, pahoinpidelty tms. Ota ihmeessä se askel, että haet apua, saat olla väsynyt ja masentunut olematta silti heti huono ja kelvoton äiti. Mieti kuinka kurjaa olisi parin vuoden päästä huomata, kuinka lapsi ei ole enää vauva ollenkaan etkä ole jaksanut nauttia vauva-ajasta eikä sitä aikaa saa takaisin.
Masennus, sairaus tai vamma ovat aivan varmoja syitä ottaa lapsi/lapset pakko huostaan. Siinä ei paljon kysellä, onko siitä apua kellekään. Tuskin se ainakaan auttaa masentunutta, että lapsi viedään, mutta viedäänpä vaan. Ja takaisin et saa, vaikka olisit parantunut. Eli älä usko!
niin, tämän yllä olevan viestin (älä usko) kirjoittaja on todennnäköisesti niitä ihmisiä, joille vain sattuu ja tapahtuu.
ilman, että he itse koskaan huomavat omaa osuuttaan ja vaikutustaan tai vastuutaan näihin sattumisiin.
mitä varhaisempaan masennukseen hakee apua, sen varmemmin apu auttaa ja toipuminen alkaa, tukitoimet tehoavat ja huostaanotolta vältytään.
mitä pidempään odottaa ja pelkää ja antaa masennuksensa syvetä, sen varmempaa on, että ikävät odotukset (mm. huostaanotto) toteutuu.
yhtenä tärkeänä pointtina on oman tilan realistinen arviointi ja halukkuus hoitoon. pakkotahtoisesta hoidosta (kun oman sairaudentunne puuttuu) ei voi paljoa hyvää odottaa.
vaikka se koskettaa todella montaa ihmistä (kaikiltako pitää viedä lapsi??) Tosiasia kuitenkin on, että väsymys (muotisana) on monesti huostaanoton syy. Kyllä niitä vauvoja lähtee, ei tarvi olla laiminlyöntiä vaan se tieto (tutkimukset) että masentuneen äidin on vaikeampi luod kiintymyssuhdetta vauvaav ja sehän jo riittääkin elämänpituiseen huostaanottoon. On tavallista, että mtt puolen ihmiset tekevät yhteistyötä sosiaalin kanssa, lopputulos voi olla hyvä tai katastrofaalinen. maasennukseen auttaa ensisijaisesti lääke (tai hormonihoito synnytyksenjälkeisessä tilanteessa) joten yleislääkäri voisi alkuun olla sopivampi vaihtoehto.
Nuo lapselliset heitot voi jättää kokonaan huomiotta, "kirjoittaja on niitä ihmisiä, joille vain sattuu ja tapahtuu ilman, että itse huomaavat omaa osuuttaan tai vastuutaan sattumuksiin".
Vai varhaisempaan masennukseen apua!
Mistähän sitä lievään masennukseen apua saa kun ei paljon saa keskivaikeaankaan?
Olisihan se tietysti ihanteellista, jos noin olisi mahdollista tapahtua Suomessakin, mutta kun ei ole. Se olisi peruspalveluja terveydenhoidossa, mutta niitähän ei ole saanut tässä maassa vuosiin.
Ja tämän palstan irvistelijöiden kirjoituksiin voi sanoa, että oli masennuksen aste mikä tahansa ja sai hoitoa tai ei, niin äiti haukutaan joka tapauksessa laiskaksi, vastuuntunnottomaksi ja mitä kaikkea.
Itse aikanaan synnytyksen jälkeisen masennuksen sairastaneena tiedän kyllä mistä puhun. Eikä missään valehdella niin sujuvasti kuin puutteellisesti toimivassa terveydenhoidossa, että "jos nyt kuitenkin otamme yhteyden lastensuojeluun IHAN vain sen takia, että selvitämme, mitä tukea teille sieltä on tarjolla".
Siitä eteenpäin oletkin sitten tollo, joka ei näe omaa osuuttaan näihin sattumisiin.
Mutta eräät luonnevammaiset haukkuvat äidit täällä ihan kaikesta, jopa niistä julkisen terv.hoidon puutteistakin ja sen toimimattomuudesta.
kyllä kannattaa apua hakea,kun molemmat lapseni oli ihan vauvoja,niin olin hyvin masentunut ahdistunut ja mies vaan joi,en silloin vielä hakenut apua itselleni joten en pystynyt nauttimaan niistä ajoista,erosin miehestä ja jäin yksin lasten kanssa ja ilman sosiaalityöntekijöitä en olisi uskaltanut laittaa alkoholistia pellolle...
ja asiaa.
mitä täällä luet, kaikki ei ole niin kuin kirjoittajat täällä tuovat esiin. Ei sitä lasta kukaan huostaan ota jos menet hakemaan apua masennukseesi. Jos et hae apua ja tilanne alkaa monella tapaa kärjistyä, sitten voi tulla ongelmia. Mars vaan lääkäriin ja parhaiten tilaat ajan yksityiselle erikoislääkärille.
saat eikä ilmoitella sossuun,sossuun ei kannata olla missään tekemisissä.
onkohan ne yksityiset miten hirveen kalliita?
kun olen vauvan kanssa kotona kotihoidontuella. mies on kyllä töissä ja ihan ok palkka juoksee, mutta hänellä on aiempia lainoja maksettavana, niihin menee iso osa niin aika tiukoilla ollaan.
joku kysyi mistä riidat tulee... kun en ite ihan "täysillä käy" niin tahtoisin pystyä luottamaan miehen apuun täysin. hän on kyllä sinänsä hyvä isä mutta meillä on erilaiset käsitykset perhe-elämästä ja kasvatuksesta yms.
stressaan siitä sitten. oon muutenkin aika kärkäs naputtamaan pienemmistäkin asioista, nyt kun pikkuasiat tuntuvat suunnattoman suurilta, soppa on valmis.
ja sitten vielä joku sanoi että masentunut äiti ei välttämättä kiinny lapseen hyvin, minulla ei tätä ongelmaa ole mikä mielestäni tuli selväksi kirjoituksestani.
masennus ei välttämättä vaikuta mitenkään lapsen ja äidin vuorovaikutukseen, mutta tätä ainakin muutama vuosi sitten toitettiin joka tuutista (eikä ne tutkimustuloksetkaan kovin häävit olleet, jos vähänkin kriittisesti luki niitä).
maksaa psykiatri yksityisellä josta saa Kelasta osan takaisin.Silloin tietosi pysyvät salassa,eikä ole kaikkien luettavissa niin kuin mtt:ssä.
masennus vaikuttaa. Ajattele nyt järkevästi. Mutta onko tuo äiti masentunut, vai pitäisikö hänen tarkastella suhdettaan mieheensä ja tehdä siinä ratkaisuja. Jos on kasvatus ja muut kysymykset eri planeetoilta, kannattaako olla yhdessä, menettää lapsi ja antaa aseita miehelle tulevaisuuteen tuolla omalla riehumiskäytöksellään. Mies saattaa tahallaan ylläpitää tilannetta ajaakseen äidin piippuun ja korjaa itsensä ja sossu antaa lapsen hänelle. Äidille jäitä nyt hattuun, mies voi olla täysi kelmi. Mutta jos äiti menee valittamaan masennusta vaikka yksityislääkärille, niin yksityislääkäri voi tehdä lastensuojeluilmoituksen siinä kuin muukin. Mitäpä jos äiti jättäisi lapsen isälle ja lähtisi illalla piiiiitkälle lenkille. Reipasta menoa vaan monta kilometriä ja sinne ne masennukset jää. Huomenna uudestaan jos ei masennukset hävinneet ja tarvittaessa niin kauan kunnes masennus on jäänyt lenkkipolulle.
on näin helposti hoidettavissa niin miksi huolestua. Masennuksen lajeja/laatuja on monia joten en yks kaks lähtisi väittämään että se sotkisi äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen. Se on paljokin biologisesti määräytynyt. Eri asia jos ei pysty hoitamaan ja seurustelemaan vauvan kanssa. Kaikkia masennuksia (tai siihen verrattavia tiloja) ei voi niputtaa yhteen.
voi kyllä kärsiä, jos äiti masentuneena on kovin "poissaoleva" eikä jaksa vastata lapsen tarpeisiin.
Lisäapua silloin tarvittaisiin, mutta ei nyt sentään mihinkään huostaanottoon pidä ryhtyä, se ei ainakaan tilannetta paranna.
Ja sen tiedän masennuksesta, että vakavasti masentuneelle on aivan turha sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, lähde lenkille ja tee jotain...se ei todellakaan auta.
Lievästi masentuneelle sen sijaan liikunta on hyvä keino päästä purkamaan ajatuksiaan ja kunnolla hikoillessa mieli virkistyy ja kummasti huomaa piristyvänsä.
masennusta ole!
On tosiasia elämässä, että miehet kokevat asiat ja varsinkin perheasiat eri asteikolla kuin naiset!
Ja varsinkin kun puhutaan synnyttäneestä naisesta niin hormooni toimintakin tekee monesti tepposet ja kepposet
niin ettei monesti meinaa päivää erottaa yöstä.
Olisiko sinullakin aika lopettaa itsesi ja miehesi syyllistäminen ja menisitte yhdessä vaikka parisuhdekurssille taikka hakeudutte kirkon diakonia työn piiriin, papillekin on mahdollista taikka muulle hyvälle kuuntelijalle, kirkon työntekijälle, käydä puhumassa omasta elämästään ja tilanteestaan.
Sinunkin kertomustakin, kun lukee niin vääjäämättä tulee mieleen
kuinka hyvä olisikaan avioliitto -kurssi
ennen yhteenmenoa sekä tarpeellinen olisi myös laadukas parisuhdekurssi, siitä kun vauva tulee taloon.
Hanki itsellesi harrastus, lenkkeile vaikka vauvan kanssa ja yritä ymmärtää, että mieskin voi tuntea itsensä todella ulkopuoliseksi teidän tilanteessa.
Kaikilla nuorilla perheillä on alussa hankalaa, mutta kun yhteisen elämän sujuvuuden eteen tekee töitä
niin yhteinen onnellinen tulevaisuus on myös mahdollista saavuttaa.
Naputa, naputa vaan
mutta vaikka peilin edessä itsellesi,
niin perhe-elämäkin alkaa sujumaan.
Mies on töissä ja varmaan hänelläkin on ollut tietynlainen mielikuva siitä, kun lapsi syntyy ja olet lapsen kanssa kotona jne.
Kumpikin teistä tuo yhteiseen eloon myös omat lapsuuden kotinsa arvot ja tavat, siitäkin tulee monesti kinaa ja erimielisyyttä kuinka toimitaan. Teidän perheenne voi tehdä omat tavat ja arvot juuri teille sopivat ja soveltuvat.
Puhukaa, kuunnelkaa ja kunnioittakaa toisianne.
Mieluummin puhutte asioistanne jo ennen riitoja niin niitä ei ehkä edes tulekaan.
Elämä on loppupelissä liian arvokas kuluttaa riitelyyn ja toisen ihmisen muuttamiseen.
Miettikää yhdessä, mitä hyvää voi toiselle tehdä mistä toinen pitää jne.
Yhteiselokin on työtä.
Jaksamista ja voimia nuoreen perheeseen.
näiden kiintymyssuhde asioden vuoksi ketään lapsiperhettä. Tänä päivänä tässä yhteiskunnassa suositaan ja kannustetaan kaikilta tahoilta sitä
että äiti menee mitä pikimmiten äityislomansa jälkeen töihin takaisin.
Siis lapsi on noin 9 - 10 kuukautta,
kun virallinen äityisloma todellisuudessa loppuu.
Päivähoidon täti hoitaa jatkossa sen lapsen ja aikuisen välisen kiintymyssuhteen sitten tai ei!
Tästä "kiintymyssuhteesta" on tehty
äitejä ja lapsiperheitä syyllistävä malli,
joka sitten tapahtumana tai lapsen kohtalona todellisuudessa on aivan jotain ihan muuta
ja todella hyvinkin vakavaa, kun sellaista lapsiperheeseen sattuu. Hyvin harvoin.
mene parkumaan vaivaasi viralliselle taholle ellet aivan totaalisesti ole poikki, hae keskusteluapua läheisiltä.