Laitoin tänne jonkin aikaa sitten viestiä isäni kuolemasta ja perintöasioista.
Kiitokset kaikille vastanneille. Nyt kuitenkin olisi taas uutta kysyttävää ja ennen kaikkea kerrottavaa.
Olen 19-vuotias opiskelijatyttö, ja 48-vuotias akoholisoitunut isäni kuoli noin kuukausi sitten asunnossansa.
Hautajaiset järjesti melko pitkälti äitini, vaikka olivat isän kanssa eronneet jo kymmenisen vuotta sitten. Itse en järjestämiseen juurikaan osallistunut, koska opiskelut vievät niin paljon aikaa, ja ylioppilaskirjoituksetkin ovat tulossa. Ja eihän minulla rahaakaan näin opiskelijana ollut laittaa hautajaisiin.
Kuten mainitsin, isäni oli melko pahasti alkoholisoitunut, ja oli loppua kohden koko ajan mennyt pahempaan suuntaan. No, se näkyikin asunnon kunnossa. Monien kuukausien sanomalehdet olivat lattialla, sukkia löytyi kovaksi koppertuneena kymmenittäin, wc ja kylpyhuone olivat niin sanoinkuvaamattoman hirveässä kunnossa, etten edes halua sen tarkemmin kuvailla. Tupakantumppeja ja viinapulloja oli lattiat täynnä. Verta oli joka puolella, sekä vaatteissa että lattioilla, paperimytyissä, sängyssä. Homeisia kattiloita ja astioita keittiö täynnä, keittiön pöytälevykin oli päässyt homehtumaan. Vaatteetkin olivat ihmeellisissä kasoissa ja homehtuneita. Eli huoneisto oli hyvin järkyttävässä kunnossa, eikä sitä parissa päivässä siivota. Minä olen mieheni ja äitini kanssa siellä siivonnut nyt muutamana päivänä, mutta 25-vuotias veljeni ei ole osallistunut siivoukseen mitenkään. Hautajaisiin hän vaivautui, mutta ei uurnanlaskijaisiin, ja minä olin se, joka isän tuhkat laski alas.
Isäni oli korkeassa virassa ja teki töitä valtiolle. Jonkin aikaa sitten sain kuulla, että heillä oli töissä ryhmähenkivakuutus, ja koska olen opiskeleva lapsi, saan minä ne vakuutusrahat, mikä onkin ihan sievoinen summa tässä iässä, 21 000 euroa. Nyt kuitenkin veljeni on alkanut vaatia osaa rahasta itselleen. Perusteita hänellä ei ole, koska on työssä käyvä ihminen, ja tämän vakuutusrahan saavat vain alle 18-vuotiaat lapset tai 18-22-vuotiaat opiskelijat. Veljeni on aloittanut työt muutama kuukausi sitten, ja tienaa jo nyt enemmän, kuin esim. terveydenhoitajaäitini tulee ikinä tienaamaan. Hän kuitenkin on sitä mieltä, että on epäoikeudenmuikaista, että vakuutusraha tulee minulle, eikä hänelle.
Saadessani kuulla vakuutusrahoista, jotka saan, ehdotin, että voisin kustantaa veljelle, äidille, minulle ja miehelleni matkan etelään. Mutta kun olin tämän suustani saanut, niin veli pyysi puolia rahoista, koska haluaa ostaa asunnon.
Lisäksi veljeni vaatii isän arvokkaimpia tavaroita asunnosta, antiikkisenkkejä ja arvomaalauksia, upouusia nahkasohvia. Minä saisin pari vanhaa telkkaria ja lasiesineitä. Veli ikään kuin jo varasi nuo antiikkitavarat itselleen.
Pikkutavaroita tuotiin jo valmiiksi minun ja mieheni asunnolle, koska asunto on tyhjennettävä, ja veli sitten saa "tulla valitsemaan" haluamansa. Äidilleni on turha puhua, koska tämä on aina veljeni puolella missä hyvänsä asiassa. Ja tarkoitan tätä todella. Veljen poissaolon uurnanlaskijaisistakin hän selitti sillä, että tämä on niin paljon rankempaa veljelleni kuin minulle. Joka kerta kun puhumme puhelimessa, hän jaksaa syyttävällä äänellä muistuttaa minua siitä, kuinka helvetin vaikeaa tämä on veljelleni. Veljellä ei ollut oikein kunnon välejä isään moneen vuoteen. Minä olin ainut, joka isää kävi katsomassa, vaikka isä olikin alkoholisti ja väkivaltainen, välillä sain turpiini. Eli veljeni on mielestäni ollut "fiksumpi" näissä asioissa, ei jatkuvasti antanut uutta mahdollisuutta isälle, kun isä ryssi asiansa kerta toisensa perään. Minulle taas isä oli ainoa lohtu, kun äitini näki aina vain veljeni ja hänen kärsimyksensä. Olen aina ollut se "isin tyttö".
Nyt en hyväksy sitä, että veljeni saapuu paikalle vain silloin, kun puhutaan omaisuudenjaosta ja raha-asioista! Siivoaminen ei kyllä kiinnosta pätkääkään, eikä mikään ihme, eihän se kivaa puuhaa olekaan, itseänikin harmittaa kun isä jätti sellaisen sotkun, mutta pakko se jonkun on hoitaa joka tapauksessa. Sinä päivänä kun saimme kuulla isän kuolemasta, kävimme isän asunnolla katsomassa poliisien kanssa, miltä siellä näyttää. Lattiassa oli jäljet siinä kohdassa, mihin isä oli kuollut. Solunestettä ja verta. Veli ei tehnyt muuta, kuin nöyryytti isääni, vitsaili hänen tyhmyydestänsä, ja alkoi katsella ympärilleen, mitä hän haluaisi ottaa asunnosta, ja katsoi rahapussin läpi, löytyisikö rahaa tai kuittia pankkiautomaatista, että tietäisi onko siellä kuinka paljon rahaa.
Jotenkin kaikki tämä saa minut ajattelemaan että veljeni on harvinaisen laskelmoiva, ahne ja häijy ihminen!
Olen puhunut näistä asioista mieheni ja ystävieni kanssa paljon, ja he ovat aina puolellani, mutta nyt haluan kuulla puolueettomien ja vanhempien ihmisten (toki nuortenkin mielipiteet kelpaavat) mielipiteen asiasta. Olenko itsekäs paskiainen halutessani pitää vakuutusrahat itselläni ja halutessani oikean pesänjaon, niin että molemmat saavat yhtä arvokkaat osat? En halua tehdä väärin.
Ensin harkitsinkin vakuutusrahan jakamista veljeni kanssa todella, mutta nyt nähdessäni ettei veli osallistu siivoukseen tai muihin "paskahommiin" millään tavalla, olen tullut toisiin aatoksiin.
Olisi todella kiva, jos joku voisi hieman kertoa omaa näkökulmaansa ja mielipidettänsä asiaan. Kiitos kovasti jo etukäteen kaikista vastauksista. Tämä asia on minulle hyvin tärkeä.
Kiitokset kaikille vastanneille. Nyt kuitenkin olisi taas uutta kysyttävää ja ennen kaikkea kerrottavaa.
Olen 19-vuotias opiskelijatyttö, ja 48-vuotias akoholisoitunut isäni kuoli noin kuukausi sitten asunnossansa.
Hautajaiset järjesti melko pitkälti äitini, vaikka olivat isän kanssa eronneet jo kymmenisen vuotta sitten. Itse en järjestämiseen juurikaan osallistunut, koska opiskelut vievät niin paljon aikaa, ja ylioppilaskirjoituksetkin ovat tulossa. Ja eihän minulla rahaakaan näin opiskelijana ollut laittaa hautajaisiin.
Kuten mainitsin, isäni oli melko pahasti alkoholisoitunut, ja oli loppua kohden koko ajan mennyt pahempaan suuntaan. No, se näkyikin asunnon kunnossa. Monien kuukausien sanomalehdet olivat lattialla, sukkia löytyi kovaksi koppertuneena kymmenittäin, wc ja kylpyhuone olivat niin sanoinkuvaamattoman hirveässä kunnossa, etten edes halua sen tarkemmin kuvailla. Tupakantumppeja ja viinapulloja oli lattiat täynnä. Verta oli joka puolella, sekä vaatteissa että lattioilla, paperimytyissä, sängyssä. Homeisia kattiloita ja astioita keittiö täynnä, keittiön pöytälevykin oli päässyt homehtumaan. Vaatteetkin olivat ihmeellisissä kasoissa ja homehtuneita. Eli huoneisto oli hyvin järkyttävässä kunnossa, eikä sitä parissa päivässä siivota. Minä olen mieheni ja äitini kanssa siellä siivonnut nyt muutamana päivänä, mutta 25-vuotias veljeni ei ole osallistunut siivoukseen mitenkään. Hautajaisiin hän vaivautui, mutta ei uurnanlaskijaisiin, ja minä olin se, joka isän tuhkat laski alas.
Isäni oli korkeassa virassa ja teki töitä valtiolle. Jonkin aikaa sitten sain kuulla, että heillä oli töissä ryhmähenkivakuutus, ja koska olen opiskeleva lapsi, saan minä ne vakuutusrahat, mikä onkin ihan sievoinen summa tässä iässä, 21 000 euroa. Nyt kuitenkin veljeni on alkanut vaatia osaa rahasta itselleen. Perusteita hänellä ei ole, koska on työssä käyvä ihminen, ja tämän vakuutusrahan saavat vain alle 18-vuotiaat lapset tai 18-22-vuotiaat opiskelijat. Veljeni on aloittanut työt muutama kuukausi sitten, ja tienaa jo nyt enemmän, kuin esim. terveydenhoitajaäitini tulee ikinä tienaamaan. Hän kuitenkin on sitä mieltä, että on epäoikeudenmuikaista, että vakuutusraha tulee minulle, eikä hänelle.
Saadessani kuulla vakuutusrahoista, jotka saan, ehdotin, että voisin kustantaa veljelle, äidille, minulle ja miehelleni matkan etelään. Mutta kun olin tämän suustani saanut, niin veli pyysi puolia rahoista, koska haluaa ostaa asunnon.
Lisäksi veljeni vaatii isän arvokkaimpia tavaroita asunnosta, antiikkisenkkejä ja arvomaalauksia, upouusia nahkasohvia. Minä saisin pari vanhaa telkkaria ja lasiesineitä. Veli ikään kuin jo varasi nuo antiikkitavarat itselleen.
Pikkutavaroita tuotiin jo valmiiksi minun ja mieheni asunnolle, koska asunto on tyhjennettävä, ja veli sitten saa "tulla valitsemaan" haluamansa. Äidilleni on turha puhua, koska tämä on aina veljeni puolella missä hyvänsä asiassa. Ja tarkoitan tätä todella. Veljen poissaolon uurnanlaskijaisistakin hän selitti sillä, että tämä on niin paljon rankempaa veljelleni kuin minulle. Joka kerta kun puhumme puhelimessa, hän jaksaa syyttävällä äänellä muistuttaa minua siitä, kuinka helvetin vaikeaa tämä on veljelleni. Veljellä ei ollut oikein kunnon välejä isään moneen vuoteen. Minä olin ainut, joka isää kävi katsomassa, vaikka isä olikin alkoholisti ja väkivaltainen, välillä sain turpiini. Eli veljeni on mielestäni ollut "fiksumpi" näissä asioissa, ei jatkuvasti antanut uutta mahdollisuutta isälle, kun isä ryssi asiansa kerta toisensa perään. Minulle taas isä oli ainoa lohtu, kun äitini näki aina vain veljeni ja hänen kärsimyksensä. Olen aina ollut se "isin tyttö".
Nyt en hyväksy sitä, että veljeni saapuu paikalle vain silloin, kun puhutaan omaisuudenjaosta ja raha-asioista! Siivoaminen ei kyllä kiinnosta pätkääkään, eikä mikään ihme, eihän se kivaa puuhaa olekaan, itseänikin harmittaa kun isä jätti sellaisen sotkun, mutta pakko se jonkun on hoitaa joka tapauksessa. Sinä päivänä kun saimme kuulla isän kuolemasta, kävimme isän asunnolla katsomassa poliisien kanssa, miltä siellä näyttää. Lattiassa oli jäljet siinä kohdassa, mihin isä oli kuollut. Solunestettä ja verta. Veli ei tehnyt muuta, kuin nöyryytti isääni, vitsaili hänen tyhmyydestänsä, ja alkoi katsella ympärilleen, mitä hän haluaisi ottaa asunnosta, ja katsoi rahapussin läpi, löytyisikö rahaa tai kuittia pankkiautomaatista, että tietäisi onko siellä kuinka paljon rahaa.
Jotenkin kaikki tämä saa minut ajattelemaan että veljeni on harvinaisen laskelmoiva, ahne ja häijy ihminen!
Olen puhunut näistä asioista mieheni ja ystävieni kanssa paljon, ja he ovat aina puolellani, mutta nyt haluan kuulla puolueettomien ja vanhempien ihmisten (toki nuortenkin mielipiteet kelpaavat) mielipiteen asiasta. Olenko itsekäs paskiainen halutessani pitää vakuutusrahat itselläni ja halutessani oikean pesänjaon, niin että molemmat saavat yhtä arvokkaat osat? En halua tehdä väärin.
Ensin harkitsinkin vakuutusrahan jakamista veljeni kanssa todella, mutta nyt nähdessäni ettei veli osallistu siivoukseen tai muihin "paskahommiin" millään tavalla, olen tullut toisiin aatoksiin.
Olisi todella kiva, jos joku voisi hieman kertoa omaa näkökulmaansa ja mielipidettänsä asiaan. Kiitos kovasti jo etukäteen kaikista vastauksista. Tämä asia on minulle hyvin tärkeä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tulee ahneus surun tilalle.
Veljellesi on niin käynyt.
Hautajaiset kustannetaan vainajan kuolinpesän varoista.
Ei niitä kukaan yksityinen tavallisesti kustanna.
Se mitä sitten jää jaetaan kuolinpesän osakkaiden kesken jos ei ole tesramenttia.
Jos on kiinteistöjä ne tavallisesti myydään ja rahat jaetaan. Ostajana voi tietysti olla myös kuolinpesän osakas.
Kiinteistö myydään käypään arvoonsa eli markkinahintaa.
Vapaa-ajanvakuutus työpaikalta maksetaan sinulle koska muita opiskelijoita ei ole.
Pidä puolesi äläkä anna veljesi terrorisoida.
Äidilläsi ei liene osaa eikä arpaa perinnöissä koska isävainaja ja äitisi olivat eronneet kauan sitten.
Juu, äitihän ei oikeastaan asioihin liity millään tavalla, kun olivat eronneet. Olisi vain kiva saada jonkinlaista tukea häneltä, mutta hän näkee vain veljen kärsimykset.
Ongelmana on nyt siis se, että tunnen jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että haluan pitää vakuutusrahat itselläni, ja siitä että haluan oman puoliskoni isän omaisuudesta. En osaa oikein ajatella asioita tässä tilanteessa realistisesti, ja pelkään, että teen epäoikeudenmukaisesti veljeäni kohtaan pitämällä vakuutusrahat itselläni. Tai sitten vain etsin täältä oikeutusta ahneudelleni. En tiedä. Helvetti soikoon, kun on tunteet ja ajatukset niin sekaisin, kuin vain olla voi.
Jos annat vakuutuskorvauksesta jotain veljellesi, kysymyksessä on lahja, josta hän on lahjaverovelvollinen, mikäli lahjan arvo on vähintään 4.000 euroa.
kävihän tuokin mielessä. Osaatko sanoa, että kuinka suuri tämä vero on?
vakuutusrahoista kuuluisi veljellesi jotain niin kyllä ne olisivat sieltä vakuutuksesta jo jakaneet sen osiin. Se on vain niin että ne ovat sinun etkä sille mitään mahda. Meillä kävi samoin että likka sai kun opiskeli veli ei saanut. Siihen oli vaan tyytyminen. Sinulle kuuluu sinun osasi pesästä. Katellisuus on paha juttu kun se repii sisarus-suhteet rikki. Näin myös teidän kohdalla.
Lohtuna: Ette ole ainoa sisaruspari joka perinnöstä riitelee ettekä myöskään viimeinen. Pidähän puolesi!
Pidä itselläsi ne vakuutusrahat. Turhaan jaat niitä veljellesi tai äidillesi. He ovat kuitenkin maailman loppuun saakka sitä mieltä, että osuus jonka annoit, oli liian pieni, vaikka se olisi puolet tai mikä summa hyvänsä.
Lain ja vakuutussääntöjen perusteella vakuutuskorvaus kuuluu Sinulle. Pidä se vaikka muistona isästäsi ja anna likaisten antiikkitavaroiden olla. Osta itsellesi jostain samanlaisia tavaroita rahoillasi ja vähennä yhteydenpitoa veljeesi ja äitiisi, jos he ovat kovin hankalia.
Puolisoni kuoli neljä vuotta sitten.
Lapsia jäi 3.
Nuorin oli 10 vuotias ja vanhin oli 18 vuotias.
Eläkkeitä maksetaan tietenkin nuorimmalle pisimpään ja vanhemmat saavat vähemmän.
Vanhemmat pojat ovat tyytyneet tähän eivätkä protestoi mitenkään.
Mielestäni perintö jaetaan sinun ja veljesi kesken tasaan ja jos veljesi haluaa jotakin antiikkiesineitä niin hän hyvittää rahana niin paljon että kummankin perintö on euromääräisesti sama.
Kaikki henkivakuutukset ja perheeläkkeet jotka kuuluu sulle niin pidät itselläsi kaikki etkä ala jakamaan mitenkään.
Olethan huomannut laittaa kelaan lapseneläkehakemuksen vetämään, saat 21 vuotiaaksi eläkettä joka määräytyy isäsi tienestien mukaan.
olen käynyt ja hakenut tuota eläkettä. Mutta käsittääkseni isäni tienestit eivät vaikuta summan suuruuteen, vaan se on se kiinteä 53 e/kk?
Kiitos kokemuksesi ja mielipiteesi kertomisesta. Kiva kuulla, että joissain perheissä sopu säilyy, ja varsinkin vaikeina aikoina, kun muutenkin kaikki tarvitsevat tukea oisiltansa. Olet kasvattanut hienot lapset.
Jos on arvoirtaimistoa (esim. kalliita maalauksia), katso että ne huomioidaan perunkirjoituksessa. Äläkä usko veljesi "arviointeihin" ko. asiassa.
Meidän tapauksessamme eräs sukulainen (uskovainen, he!) haluaisi suuremman osan (kaikki) sukutiluksista, sillä perusteella että meillä on jo "tarpeeksi mammonaa". Jos kaikki perinnöt jaettaisiin Suomen lain mukaan, ilman että asiaan sotketaan joitain muita "perusteita", ei tällaisia ongelmia tulisi.
Hei. Otan osaa suruusi.
Vakuutusrahoista. Ne kuuluvat vain ja ainoastaan sinulle. Omat lapseni olivat muutama vuosi samassa tilanteessa jolloin kaksi alaikäistä sai vakuutusrahat ja kaksi eivät. Onneksi maistraatti valvoi rahojen käyttöä, jolloin kaikille tuli selväksi, että niitä rahoja ei KUULU eikä SAA jakaa muiden sisarusten kanssa.
Onko tosiaan niin, että vakuutusrahoja ei SAA jakaa sisarusten kesken?
Kyllähän sinä saat lahjoittaa omaisuutesi vaikka kissayhdistykselle. Lahjaveron voit itse katsoa osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378
Edellisessä tositapauksessa vakuutuskorvauksen saajat olivat alaikäisiä, eli maistraatti valvoo lahjoittamisia, mutta usein vain teoriassa.
Alaikäiset eivät saa päättää rahoistaan. Täysi-ikäiset saavat tehdä rahoillaan mitä haluaa.