Aviopari, jolla ei ole avioehtoa eroaa. Omaisuutta ei koti-irtaimistoa lukuunottamatta ole. Molemmille on syntynyt kulutusluottoa, lähinnä kodin hankintoihin, avioliiton aikana. Toisen nimissä kuitenkin noin kolminkertainen määrä.
Lasketaanko erossa kaikki velat yhteen ja puolitetaan kummallekin?
Jos näin tehdää, koskeeko tämä toisen puolison ennen avioliittoa ottamia luottojakin?
Lasketaanko erossa kaikki velat yhteen ja puolitetaan kummallekin?
Jos näin tehdää, koskeeko tämä toisen puolison ennen avioliittoa ottamia luottojakin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
... eikä omaisuuttakaan puoliteta... MUTTA ne kaikki ovat mukana kun lasketaan kummankin puolison nettovarallisuutta.
Avioehdottomassa avioerossahan lasketaan ensin kummankin puolison nettovarallisuus, se on:
oma omaisuus (esim. auto, kannettava PC)
puolet yhteisestä (esim. irtaimisto)
- omat velat (esim. kulutusluotot, opintovelat)
- puolet yhteisistä veloista (esim. auton osamaksusopimus)
======================================
XXX.XXX EUR
Se kummalla enemmän, maksaa "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan yhtäsuuriksi. Varallisuus katsotaan ositusperusteen syntyhetken mukaan (himeman "oijon" ja yksinkertaistan tässä kohtaa), se on päivä jona avioerohakemuksen I-vaiheen kuponki saapunut käräjäoikeuteen. Eli, ei katsota historiaan kumpi aviopuolisoista ostanut ruokaa ja kumpi maksanut vuokrat.
Onneksi negatiivinen nettovarallisuus ositusmatematiikassa on aina nolla, tilanne jossa esim. kulutusluottoja käytetty bilettämiseen eikä ostettu irtainta (joka puolestaan korottaisi nettovarallisuutta)
Vaikkei avioehtoa olekaan, kumpikin pitää oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan yksin, avio-oikeus ei muuta sitä. Tasingon maksaja saa myös päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa.
jos velkoja on vielä edellsisestäkin liitosta?
Lyhyen avioliiton kestävissä suhteissa voi hakea kohtuullistamista. lyhyt, = 2vuotta, jossain joskus jopa 5 vuotta.
>>jos velkoja on vielä edellsisestäkin liitosta?
Väärästä termistä huolimatta hänellä oli "pointti", vaikka termi olikin väärä (sovittelu, ei kohtuullistaminen). Ja sinulla sikäli, ettei mitään väliä milloin velkojaan on onnistunut haalimaan.
Hän viittaa avioliittolain 103b pykälään, joka ilmeisesti aukenee jokaiselle joka sen vaivautuu lukemaan. Mainitaan vielä se, että oikeuden määräämä pesänjakaja voi joissakin tilanteissa "pakkosovitella".
========================
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Sinä puhut yhtä lailla asian vierestä kuin edellinen kommentaattori.
Ap:
Mistä ihmeen edellisestä liitosta?>Ja sinulla sikäli, ettei mitään väliä milloin velkojaan on onnistunut haalimaan.
Jos nykyisen auton laina on yhteinen, on se tietysti puolitettava.
Entä, jos on maksamatta, toista, edellisenkin yhteisessä käytössä olleen auton lainaa, joka on vain toisen nimissä. Onko silloin lainan nimissään pitävän vain kärsittävä hölmöydestä, kun eivät aikoinaan ottaneet yhteistä lainaa
asiat sekaisin.Velat,omissa nimissä olevat eivät muutu toisen velaksi avioliitossakaan.Keskustella tietenkin on hyvä,varsinkin jos velat syntyneet yhteiseen kotiin tulleista hankinnoista.Asia voidaan myös ratkaista siten,että tavarat saa se osapuoli joka ne maksanutkin.Tuossa on vain se huono puoli,että tavaroiden arvo laskee niin nopeasti.Toivotaan että yhdessä keskustelemalla saatte kumpaakin osapuolta tyydyttävään lopputulokseen.
Tyhmästihän sitä menettelee, jos ottaa puolet velasta vastattavakseen, mutta ei tahdo auton toiseksi omistajaksi (joka olisi aivan mahdollista)... siihen varmaan ollut hyvä syy?
Noh, ellei teillä ole avioehtoa asialla ei rahallisesti ole merkitystä (yleensä), koska auto korottaa vain toisen varallisuutta, ja velka alentaa sinun ... eli, auton omistaja joutunee maksamaan auton vuoksi sinulle osituksessa tasinkoa (ks. kirjoitukseni yllä).
Jos taas on avioehto, voi hyvinkin jäädä tappioksesi (tasinkoa ei tarvtise maksaa) ... vaikka ositusta voidaan silloinkin sovitella.