Gradukammo

Nyt taidat vähän liioitella. Ei kai proffa nyt henkilökohtaisuuksiin mennyt, vaikka kuinka huono päivä sattui olemaan. Gradusta ei todellakaan kannata tehdä liian suurta numeroa. Kyllä sitä sellaisia surkeita räpellyksiä on monia, varsinkin jos ei niin arvosanasta välitä.

No tuollaista proffaa on:
a) aivan turha pelätä, sehän on naurettava (heikko ihminen) ja selvästi myös täysin epäpätevä hommaansa.
b) ottaa oman opinnäytteen ohjaaksi jo yksistään kohdan a) vuoksi sekä siksi että tuskin hänen kanssaan tulisit enää kovinkaan hyvin toimeen.

Tuskin hän graduasi ohjaisi kovin hyvin jos on kerran tuollainen.

Eikö siellä kukaan muu vedä graduseminaareja?

Ja voit muuten tehdä kantelun tuosta tyypistä yliopiston hallintoon. Jos tuon haukkumisen vielä kuuli joku muu, niin juttu on selvä: tuo on syrjintää ja yliopistoissa on nykyään tuollaisen varalle ohjeet/säädökset. Kysy ensin vaikka yo-kunnasta ohjeita, ne kyllä auttavat ihan varmasti.
Jos haluat henk.kohtaisempaa keskustelua, niin käy yths:llä esim. psykologin juttusilla.

Tarpeen vaatiessa voit jopa viedä jutun oikeuteen ja syyttää tyyppiä kunnianloukkausesta, etenkin sitten jos tämä siis tapahtui muiden ihmisten nähden.

Toivottavasti ongelmasi ratkeaa.

Joo, munkin proffa sanoi gradusemmassa ettei mun aihe vois sitä vähempää kiinnostaa!!!! Että kiva joo..onneks marssin toisen proffan puheille, joka oli tosi innostunu.

Itse väänsin dippatyötäni lähes 5 kk ennekuin tajusin ettei olekaan tarkoitus tehdä mitään maailmaasyleilevää ja uraaurtavaa pioneeritutkimusta. tiukka uudelleenrajaus parissa päivässä, hyväksytys proffalla ja työ oli 2 kk päästä valmis.

Hei! Jokainen tekee omannäköisensä työn aiheesta josta on kiinnostunut!! Naurettavaa pelätä proffaa, kakkaa tulee niistäkin!!

Gradun aiheet tuli meillä proffalta ihan annettuna, ei siinä paljon tutkailtu mikä kiinnostaa tai ei.
Vastaanotolla proffa istui uimarenkaan päällä, kun se oli ollut hemoroidileikkauksessa (ihan totta!) ja hakkui mut pataluhaksi, kun olin ollut ulkomailla, USA:ssa enkä ehtinyt johonkin hänen seminaarinsa.
Ajattelin, että jos tällaista kielenkäyttöä ja näköalattomuutta pitää sivistyksen kehdossa kuunnella ja paksuperseisten ukkojen haukkuja sietää, niin mulle piisaa.
Että se jäi sitten siihen, se mun gradu. Ja joku puuttuva syventävien tentti.
Maailmalla olen tavannut ihmisiä,joilla on todella vähän koulutusta, mutta hyvät käytöstavat ja persperktiiviä muuhunkin kun siihen omaan napaan. Älä välitä tuollaisista käppänöistä sinäkään. Kyllä se siitä!

Muakin kammottaa mennä graduseminaariin. Ehkä se johtuu mun huonosta itsetunnosta, ja että opiskelen vieraalla kielellä. Ei oo kivaa, kun muuten ei pyöri enää luennoilla ja seminaarissakaan ei tunne juuri ketään hyvin. Mulle on myös rankkaa joka kerta esitellä mitä on saanut tai sitten ei oo saanut aikaan...

Itse inhosin ajatusta mennä graduseminaariin, tuntui koko ajan, että en ole vielä valmis tekemään gradua. Sit lopulta aloitin vaan kirjottamaan, vähän epäuskoisesti, josko työstä voisi oikeasti tulla jotain. Jatkoin kirjoittamista edelleen, proffa näytti vihreätä valoa aiheelle, vaikka itse ajattelin koko ajan, itse asiassa ihan loppuun asti, että ei tästä koskaan mitään tule. Ajattelin alitajuisesti, että kaikki muut varmaan tekevät uraauurtavaa, oikeasti hyödyllistä tutkimusta, kun taas oma työni vaikutti todella tyhmältä. Pikkuhiljaa muiden töihin tutustuttuani totesin, että samassa jamassa ollaan, ja aloin suhtautua omaankin työhön luottavaisemmalla mielellä. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, pelko oli turha.
Tsemppiä sulle, onnistut kyllä!