Hei,
meillä siis lapset 4v mun edellisestä suhteesta ja yhteinen nyt muutaman pv vanha ja tuntuu että tuo toisen lapsen hankita oli ajoitetusti huono sillä minun käy niin sääliksi omaa esikoistani joka jää kaiken huomion ulkopuolelle.
Hän kärsii ja niin kärsin minäkin aivan suunnattomasti varsinkin kun tuntuu ettei mies aivan käsitä sitä ettei 4v voi aina kun hän huomiota haluaa niin sanoa että "isot tytöt ei itke" tai "etkös ole jo iso tyttö"..."oletko vauva kun itket tuosta" minusta tuo on aivan törkeetä ja monesti on tehnyt mieli puuttua asiaan ja sanoa että on luonnollista että toisesta tulee hetkeksi "vauva". Onhan hän saanut jakamattoman huomioni jo 4v ja on aina ollut äidin,isovanhempien ja isin tyttö...
Esikoiseni on minulle kuitenkin niin tärkeä ja rakas ystäväni jonka kanssa olen jakanut elämäni parhaimmat hetket ja nyt tuntuu että kaikki tuo on nyt pilalla. Syytän itseäni jatkuvasti tästä tilanteesta,meillä ei muutenkaan mene hyvin kuopuksen isän kanssa ja asumme eri osoitteissa tosin nyt issysvapaan hän asuu meillä.
Minun osaltani tuo suhde on jo ohi vaikka hän nyt yrittääkin korvata kaiken kusipäisyytensä kun on saanut oman lapsensa. Ymmärrän myös osittain häntä siitä että kuopus on hänen ensimmäisensä ja tottakai hän ylistää tätä jatkuvasti mutta silti hänen tulisi myös ottaa huomioon että prinsessani kuulee tuota ylistystä nyt 24h eikä minustakaan tuntuisi hyvältä jos toinen vanhemmistani kehuisi kokoajan sisarustani.
Olen jopa itkenyt tuota asiaa koska kärsin niin paljon kun näen lapseni kärsivän.
Hän huusi eilen että hän on nyt paha lapsi ja aamulla ensimmäinen asia mitä hän kysyi oli että "tykkääkö äiti nyt hänestä kun hän nukkui yön kiltisti omassa sängyssä"..silloin tuli kyllä kyynel äidille sillä lapsi selvästi kokee ettei kukaan välitä hänestä.
Olen alkanut jopa välttelemään vauvaa ja otan hänet syliin vain kun on pakko jotta voisin olla mahdollisimman paljon prinsessan kanssa.
Onko tää ihan toivoton tilanne ja miten teillä muilla joilla esikoinen aikasemmasta suhteesta suhtautunut uuteen vauvaan?
meillä siis lapset 4v mun edellisestä suhteesta ja yhteinen nyt muutaman pv vanha ja tuntuu että tuo toisen lapsen hankita oli ajoitetusti huono sillä minun käy niin sääliksi omaa esikoistani joka jää kaiken huomion ulkopuolelle.
Hän kärsii ja niin kärsin minäkin aivan suunnattomasti varsinkin kun tuntuu ettei mies aivan käsitä sitä ettei 4v voi aina kun hän huomiota haluaa niin sanoa että "isot tytöt ei itke" tai "etkös ole jo iso tyttö"..."oletko vauva kun itket tuosta" minusta tuo on aivan törkeetä ja monesti on tehnyt mieli puuttua asiaan ja sanoa että on luonnollista että toisesta tulee hetkeksi "vauva". Onhan hän saanut jakamattoman huomioni jo 4v ja on aina ollut äidin,isovanhempien ja isin tyttö...
Esikoiseni on minulle kuitenkin niin tärkeä ja rakas ystäväni jonka kanssa olen jakanut elämäni parhaimmat hetket ja nyt tuntuu että kaikki tuo on nyt pilalla. Syytän itseäni jatkuvasti tästä tilanteesta,meillä ei muutenkaan mene hyvin kuopuksen isän kanssa ja asumme eri osoitteissa tosin nyt issysvapaan hän asuu meillä.
Minun osaltani tuo suhde on jo ohi vaikka hän nyt yrittääkin korvata kaiken kusipäisyytensä kun on saanut oman lapsensa. Ymmärrän myös osittain häntä siitä että kuopus on hänen ensimmäisensä ja tottakai hän ylistää tätä jatkuvasti mutta silti hänen tulisi myös ottaa huomioon että prinsessani kuulee tuota ylistystä nyt 24h eikä minustakaan tuntuisi hyvältä jos toinen vanhemmistani kehuisi kokoajan sisarustani.
Olen jopa itkenyt tuota asiaa koska kärsin niin paljon kun näen lapseni kärsivän.
Hän huusi eilen että hän on nyt paha lapsi ja aamulla ensimmäinen asia mitä hän kysyi oli että "tykkääkö äiti nyt hänestä kun hän nukkui yön kiltisti omassa sängyssä"..silloin tuli kyllä kyynel äidille sillä lapsi selvästi kokee ettei kukaan välitä hänestä.
Olen alkanut jopa välttelemään vauvaa ja otan hänet syliin vain kun on pakko jotta voisin olla mahdollisimman paljon prinsessan kanssa.
Onko tää ihan toivoton tilanne ja miten teillä muilla joilla esikoinen aikasemmasta suhteesta suhtautunut uuteen vauvaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tytärtään prinsessaksi. Kyllä huomaa että on PILALLE lellitty. Ja ITSE sinä sen olet tehnyt. Siitä nyt kannat satoa.
On johtunut varmasti omista vaikeista tilanteistasi edellisessä liitossa, mutta nelivuotias EI OLE aikuisen YSTÄVÄ, vaan saa olla lapsi, ilman moista rasitetta.
Yksi asia on selvä, VAUVAA ET VOI LAIMINLYÖDÄ, etkä kartella, siitä ei hyvä heilu.
Jos et nyt saa esikoistyttäresi patoutumia kohdilleen, isompana niitä on taatusti vielä kovempaa kohdata, tulee kiusaamisia, ynm. -ei tollaisia prinsessa-ihmisiä maailma hellin käsin kohtele. Teet karhunpalveluksen lapselle.
Ehdottaisinkin, että hakisit hänelle jo apua, kuntasi psykiatriselta puolelta, näin alussa olisi varmasti helpompaa auttaa häntä.
Nyt sitten meinaat toisen isättömän järjestää? Mietis nyt uudelleen!
Tiedän että tämä on raakaa tekstiä, mutta omaksi parhaaksesi yritän luoda toista näkökulmaa, näytä että sinussa on naista ottamaan kritiikki miettien vastaan. Pahaa en tarkoita.
yritä vielä! Jos olet juuri synnyttänyt (hormonit ovat tapissa), eronnut/eroamassa ja yrität selvitä tilanteesta yksin, on luonnollista että päässä pyörii tuhansia ajatuksia.
Leikki-ikäinen taantuu hetkessä vauvaksi, kun perheeseen tulee pieni. Meillä ainakin kävi niin, reippaasta puheliaasta leikki-ikäisestä tuli 'tättä-tättää' hokeva hönö. ;) Yritä ottaa häntä mukaan puuhiin. Onko hänellä oma nukkevauva, jota voisitte samalla hoitaa? Ja yhdessä tietenkin myös uutta vauvaa. On luonnollista, että hän kokee jäävänsä syrjään.
Anna isän hoitaa 'omaa' vauvaansa ja lähtekää prinsessan kanssa tuulettumaan! Yritä, yritä nousta tilanteen yläpuolelle ja nähdä loogisesti. Tiedän, että tilanteesi on raskas. Älä kuitenkaan sulje vauvaa pois, hän on yksi teistä kolmesta. Hitsautukaa yhteen, anna jokaiselle oma paikkansa! Anna isomman sisaruksen olla vauva kun siltä tuntuu, ja vastuullinen isosisko kun sille päälle sattuu! Silloin hän tuntee olevansa hyväksytty ja tarpeellinenkin, ja uskonpa että alkaa kallistua jälkimmäisen puoleen, kun on vauvaillut tarpeeksi.
Toivon jaksamista, olet varmasti hyvä äiti. Lippu korkealle!
se mies.