täysimetys

Miten määritellään täysimetys eli yksinomainen rintaruokinta? Eipä sillä mitään käytännön merkitystä ole, mutta kiinnostaisi vain tietää.

Voiko puhua täysimetyksestä, jos vauva

1) syö rintaa, mutta on saanut lisäksi säännöllisesti tai epäsäännöllisesti lisäravinteita tai lääkkeitä (esim. RELA-tipat, Cuplaton, Disflatyl, Panadol)

2) sai synnytyssairaalassa ekana ja tokana päivänä hiukan korviketta lisämaitona, mutta sen jälkeen on syönyt pelkkää rintaa

3) syö pelkkää rintamaitoa, mutta aika usein tätä tuttipullosta

4) syö lähes pelkästään rintaa, joskus haroin saa ihan vähän korviketta (esim. kaksi kertaa viikossa 20-40 ml annoksen)
131236
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

on täysimetetty, jos ei ole saanut mitään muuta kuin rintaa - ei edes äidinmaitoa pullosta. D-vitamiinitipat eivät estä täysimetystä.

Mutta käytännössä minä olen sitä mieltä, että jos lypsymaitoa saa joskus pullosta, niin voi kutsua vielä täysimetykseksi.

Ja jos ekana tai tokana päivänä saa sairaalassa korviketta, niin sekin on aika pientä, jos muuten täysimettää kuukausia.

Selitähän, miksi vauvalle pitäisi antaa korviketta 20-40 ml kahdesti viikossa. Tuo määrä ei vielä ketään kylläiseksi saa, joten mitä apua siitä on?

Äänestä

Jos lapsi saa maidon pääsääntöisesti rinnasta, on kyseessä täysimetys. Äidin ollessa poissa voi toki antaa pullosta vaikka korviketta. Satunnaisesti, harvoin.

Lääkkeet eivät vaikuta asiaan!

Äänestä

miettinyt paljon tätä samaa asiaa. Imettämisessähän on kyse kuten jo yllä olevassa vastauksessa luki "Jos lapsi saa maidon pääsääntöisesti rinnasta, on kyseessä täysimetys"
Mihin sitten täysimetys muuttuu, jos syö pääsääntöisesti rintaa, mutta aloittaa jo kiinteitä. Meikäläisen logiikalla täysimetys tarkoittaa sitä että maito jonka lapsi tarvitsee imetetään rinnasta. Miksi se sitten muuttuu jos saa kiinteitä lisäksi. Olen joskus tätä täällä ihmetellyt, kun 6kk täysimettäneet vastustavat kiinteiden antamista ennen tuota maagista 6kk. Ihan kuin se olisi joku hirveä tappio ja synti, kun JOUTUU antamaan lapselleen kiinteitä. Ne kun ovat vetisiä litkuja ja ravintoarvot ihan perseestä ym. Jos itse tekee esim. luomumössöjä tietää tarkalleen mitä lapselle antaa, miksi se on niin paha ja kaikin keinoin vältettävä. Jos vauva saa aina rintamaitoa jonka ravintoarvot ovat kohdallaan miksi vältellä niitä kiinteitä, joista me aikuiset kuitenkin saamme kaikki tarvitsemamme aineet ja lapsikin puolen vuoden sisään on samalla linjalla. Vaikka sitten saisikin rintaa vaikka kolmivuotiaaksi asti. Just nää kommentit mihin oon törmännyt täällä, OIKEESTI (EN VAAN JAKSANU KAIVELLA LINKKEJÄ ESIIN) Osoittavat siitä fanatismistä josta täällä on ollut puhe. Ihan kuin joku myrkyttäisi lastaan kiinteillä ja tuossahan jo penättiin miksi sitä korviketta joudutaan antamaan vähänkin...voi venäjä. Sellasta pitäs vielä perustella. Se vaan lietsoo sitä hysteriaa, joka esim. pistää miettimään että jos lapseni saa d-vitamiinia onko hän täysimetyksellä. Elämässä ei kuulkaas montaa kruunua jaella hienoista imetyksistä.

Ja tämän kirjoitti äiti joka täysimetti lastaa 6kk asti (jonkin määrityksen mukaan) ja imettää edelleen vuosikastaan.

Äänestä
  • miksi korviketta pitäisi antaa niin vähän. Tarkoitus ei ole arvostella ketään tai mitään tai ottaa kantaa siihen, saako tai kannattaako niin tehdä. Ihmettelen vain, että miksi. Voisitko selventää, kun sinulle se ilmeisesti on itsestään selvää.

    Minulla ainakin jo pienenä lapsi on joskus pullosta lypsettyä maitoa saatuaan juonut kerralla sen 1,5 desilitraa vähintään (siis ihan vauvana, isompana enemmän). Jos lapsen maidon tarve on tuollainen, niin mitä jonkun 20 ml antaminen kahdesti viikossa hyödyttää? Voiko muka olla, että jollain tulee maitoa niin paljon, että vain ja ainoastaan tuo 20 ml kahdesti viikossa jää vajaaksi vauvan tarpeesta, mutta se jää vajaaksi? Kuulostaa uskomattomalta. Jos taas vauva on jonkun toisen hoidossa, niin tuollainen määrä ei auta mitenkään tyydyttämään vauvan nälkää, joten on siksikin ihan tarpeetonta. Ainut syy, minkä tuollaisen määrän antamiseen näen on se, että äiti ei usko tuottavansa maitoa vauvan tarpeisiin ja siksi antaa korviketta pari kertaa viikossa varmuuden vuoksi, mutta vauva ei jaksa sitä millään enempää juoda, kun saa jo tarvitsemansa tissistä.

    Äänestä

  • "Olen joskus tätä täällä ihmetellyt, kun 6kk täysimettäneet vastustavat kiinteiden antamista ennen tuota maagista 6kk. Ihan kuin se olisi joku hirveä tappio ja synti, kun JOUTUU antamaan lapselleen kiinteitä. Ne kun ovat vetisiä litkuja ja ravintoarvot ihan perseestä ym. Jos itse tekee esim. luomumössöjä tietää tarkalleen mitä lapselle antaa, miksi se on niin paha ja kaikin keinoin vältettävä."

    En nyt muista, olenko koskaan missään kommentoinut kiinteiden antamiseen. Mutta voin sanoa itse olevani sitä mieltä, että kiinteiden aloittaminen ennen tuota 6kk:n ikää on turhaa ja voi olla jopa haitallista. Tämä siksi, että vauvan suolisto on kehittymätön ja se äidinmaito on kehittymättömälle suolistolle parasta.
    Usein kuulee kiinteitä aloitettavan, kun "pelkkä maito ei riitä". Tämä on kuitenkin virheellinen arvio. Maito on paljon energiapitoisempaa kuin mikään vauvan syömä kiinteä ruoka - etenkin kun vauvan syömät kiinteän määrät ovat melko minimalistisia.
    Ei sen kummempaa.

    Äänestä

  • kysyin sitä, kirjoitti:

    miksi korviketta pitäisi antaa niin vähän. Tarkoitus ei ole arvostella ketään tai mitään tai ottaa kantaa siihen, saako tai kannattaako niin tehdä. Ihmettelen vain, että miksi. Voisitko selventää, kun sinulle se ilmeisesti on itsestään selvää.

    Minulla ainakin jo pienenä lapsi on joskus pullosta lypsettyä maitoa saatuaan juonut kerralla sen 1,5 desilitraa vähintään (siis ihan vauvana, isompana enemmän). Jos lapsen maidon tarve on tuollainen, niin mitä jonkun 20 ml antaminen kahdesti viikossa hyödyttää? Voiko muka olla, että jollain tulee maitoa niin paljon, että vain ja ainoastaan tuo 20 ml kahdesti viikossa jää vajaaksi vauvan tarpeesta, mutta se jää vajaaksi? Kuulostaa uskomattomalta. Jos taas vauva on jonkun toisen hoidossa, niin tuollainen määrä ei auta mitenkään tyydyttämään vauvan nälkää, joten on siksikin ihan tarpeetonta. Ainut syy, minkä tuollaisen määrän antamiseen näen on se, että äiti ei usko tuottavansa maitoa vauvan tarpeisiin ja siksi antaa korviketta pari kertaa viikossa varmuuden vuoksi, mutta vauva ei jaksa sitä millään enempää juoda, kun saa jo tarvitsemansa tissistä.

    En ole aloittaja, mutta oman imetystaipaleeni ensiviikkoina juuri kuvailtuja määriä korviketta (20-40ml) annettiin silloin tällöin, ehkä juuri pari kertaa viikossa, jos hämärästi muistan. Silloin tilanne oli yleensä se, että olin vauvan iltatankkauksen ajan imettänyt joskus kolme-neljä tuntia käytännössä putkeen (ehkä vartin tauoin, jolloin vauva muka nukahti ja heräsi taas kohta vaatimaan rintaa). Puolenyön tienoilla aloin itse olla niin rättipoikkiuupunut imettämiseen, että pelkkä ajatus työntää nänni vauvan suuhun taas kerran aiheutti jo lähes fyysistä kuvotusta... Silloin ainoa vaihtoehto oli tyrkätä miehelle korvikepullo käteen ja painua itse peiton alle. Ja ihme kyllä, useimmiten vauva taintui tuohon pikkuiseen tilkkaseen niin, että nukkui sitten vihdoin muutaman tunnin ennen ensimmäistä yösyöttöä. Nälästä ei vauvalla taatusti ollut kyse, kun tuo minimäärä riitti hänet tainnuttamaan Olisiko niin, että oli vain hankala nukahtaa siihen viekoittelevaan rintamaidon tuoksuun, en tiedä. Ilman pullomaitoa hän ei kyllä isänsä syliin nukkunut, sängystä puhumattakaan. Tällä nykytietämyksellä varmaankin vain imettäisin sitkeästi kunnes vauva uinahtaa, mihin ei varmasti olisi tuolloinkaan kauan mennyt, mutta silloin vei kyllä väsymys voiton. Enkä sitäkään ratkaisua kyllä osaa mitenkään pahana pitää...

    Näin siis tiukimmilla mittareilla mitattuna en ole täysimettänyt päivääkään, mutta kyllä silti yksinkertaisuuden vuoksi aina puhun täysimetyksestä meidän kohdalla, korvikkeen käyttö kun oli todella vähäistä ja satunnaista, ja alkuhämmennyksen jälkeen meni viikkojakin kokonaan ilman. 4,5kk iässä aloitettiin soseet, siihen kyllä lasken meidän täysimetyksen päättyneen, vaikka korviketta ei tuon jälkeen ole mennyt sitäkään vähää, kun mun satunnaisten poissaolojenkin ajan tyttö pärjää kiinteillä ja vedellä tai lypsetyllä maidolla.

    Äänestä

  • ihmisäiti kirjoitti:

    "Olen joskus tätä täällä ihmetellyt, kun 6kk täysimettäneet vastustavat kiinteiden antamista ennen tuota maagista 6kk. Ihan kuin se olisi joku hirveä tappio ja synti, kun JOUTUU antamaan lapselleen kiinteitä. Ne kun ovat vetisiä litkuja ja ravintoarvot ihan perseestä ym. Jos itse tekee esim. luomumössöjä tietää tarkalleen mitä lapselle antaa, miksi se on niin paha ja kaikin keinoin vältettävä."

    En nyt muista, olenko koskaan missään kommentoinut kiinteiden antamiseen. Mutta voin sanoa itse olevani sitä mieltä, että kiinteiden aloittaminen ennen tuota 6kk:n ikää on turhaa ja voi olla jopa haitallista. Tämä siksi, että vauvan suolisto on kehittymätön ja se äidinmaito on kehittymättömälle suolistolle parasta.
    Usein kuulee kiinteitä aloitettavan, kun "pelkkä maito ei riitä". Tämä on kuitenkin virheellinen arvio. Maito on paljon energiapitoisempaa kuin mikään vauvan syömä kiinteä ruoka - etenkin kun vauvan syömät kiinteän määrät ovat melko minimalistisia.
    Ei sen kummempaa.

    Minä ymmärrän kyllä tietynlaisen kriittisyyden kiinteiden aloitusta kohtaan, kun suosituksista huolimatta näyttää siltä että edelleen todella moni antaa niitä jo ennen 4kk:n ikää. Monessa neuvoloissakin suositellaan varhaista kiinteiden aloittamista aika perusteetta. Oikea peruste on kyllä esim. jos korvikeruokitulla vauvalla alkaa mennä korviketta yli litra päivässä, tällöin korvikemäärä itsessään (tai siis sen vieraat proteiinit) rasittaa vauvan munuaisia niin että korvikemäärän kasvun pysäyttämiseksi on syytä antaa muutakin ravintoa. Mutta jos muutaman kuukauden ikäinen täysimetetty pissaa ja kasvaa normaalisti, niin mitään perustetta suositella kiinteitä ei siinä vaiheessa pitäisi olla. 3-kuukautisen suolisto ei ole vielä valmis käsittelemään muuta, eikä sen ikäinen välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitä suuhun tuputetulla ruualla pitäisi tehdä.

    Se taas että 6kk on otettu joksikin maagiseksi rajaksi on vähän huvittavaa. Tuskin se nyt juuri siitä tietystä päivämäärästä on kiinni milloin on kullekin lapselle oikea aika aloittaa kiinteitä. Ennemminkin pitäisi mielestäni seurata lapsen omaa valmiutta ja herkkyyskautta! Yleensä se ajoittuu noin puolen vuoden tienoille, mutta joillain se alkaa aiemmin ja toisilla myöhemmin.

    Tässäkin näkisin mieluummin lapsentahtista lähestymista. Kiinteiden aloitus kun tuntuu tarkoittavan että tänään 2tl perunamössöä, huomenna 4, sitten puoli purkkia pari päivää ja seuraava mössö kehiin. Entäs jos seuraisi milloin lapsi alkaa kiinnostua toisten syömisestä ja tavoitella pöydässä omaankin suuhunsa jotain? Siinä voisi sitten samassa ruokailutilanteessa muiden kanssa antaa vauvallekin hypisteltäväksi ja suuhun kokeiltavaksi vaikka sitä perunanpalaa tai jotain muita sopivia kasviksia tms.

    Jos 6kk ei vielä yhtään halua työntää eteen laitettua (sormi)ruokaa suuhunsa, ja päristää mössöt ulos, niin en pitäisi kiirettä. Tarjota toki pitää, mutta lapsi alkaa syödä kun on itse valmis. Ja jos 5kk ruokapöydässä sylissä istuen kurkottelee muiden lautasille, ja annetun palan laittaa suuhun, muussaa ja nielee, niin eiköhän sitä ruokaa voi silloin ruveta antamaan.

    Äänestä

  • isomman imettäjä kirjoitti:

    Minä ymmärrän kyllä tietynlaisen kriittisyyden kiinteiden aloitusta kohtaan, kun suosituksista huolimatta näyttää siltä että edelleen todella moni antaa niitä jo ennen 4kk:n ikää. Monessa neuvoloissakin suositellaan varhaista kiinteiden aloittamista aika perusteetta. Oikea peruste on kyllä esim. jos korvikeruokitulla vauvalla alkaa mennä korviketta yli litra päivässä, tällöin korvikemäärä itsessään (tai siis sen vieraat proteiinit) rasittaa vauvan munuaisia niin että korvikemäärän kasvun pysäyttämiseksi on syytä antaa muutakin ravintoa. Mutta jos muutaman kuukauden ikäinen täysimetetty pissaa ja kasvaa normaalisti, niin mitään perustetta suositella kiinteitä ei siinä vaiheessa pitäisi olla. 3-kuukautisen suolisto ei ole vielä valmis käsittelemään muuta, eikä sen ikäinen välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitä suuhun tuputetulla ruualla pitäisi tehdä.

    Se taas että 6kk on otettu joksikin maagiseksi rajaksi on vähän huvittavaa. Tuskin se nyt juuri siitä tietystä päivämäärästä on kiinni milloin on kullekin lapselle oikea aika aloittaa kiinteitä. Ennemminkin pitäisi mielestäni seurata lapsen omaa valmiutta ja herkkyyskautta! Yleensä se ajoittuu noin puolen vuoden tienoille, mutta joillain se alkaa aiemmin ja toisilla myöhemmin.

    Tässäkin näkisin mieluummin lapsentahtista lähestymista. Kiinteiden aloitus kun tuntuu tarkoittavan että tänään 2tl perunamössöä, huomenna 4, sitten puoli purkkia pari päivää ja seuraava mössö kehiin. Entäs jos seuraisi milloin lapsi alkaa kiinnostua toisten syömisestä ja tavoitella pöydässä omaankin suuhunsa jotain? Siinä voisi sitten samassa ruokailutilanteessa muiden kanssa antaa vauvallekin hypisteltäväksi ja suuhun kokeiltavaksi vaikka sitä perunanpalaa tai jotain muita sopivia kasviksia tms.

    Jos 6kk ei vielä yhtään halua työntää eteen laitettua (sormi)ruokaa suuhunsa, ja päristää mössöt ulos, niin en pitäisi kiirettä. Tarjota toki pitää, mutta lapsi alkaa syödä kun on itse valmis. Ja jos 5kk ruokapöydässä sylissä istuen kurkottelee muiden lautasille, ja annetun palan laittaa suuhun, muussaa ja nielee, niin eiköhän sitä ruokaa voi silloin ruveta antamaan.

    kiinnostus kiinteisiin vasta 9 kk iässä, sitä ennen ei tarjoiluyritykset tuottaneet tulosta, joten homma jäi roikkumaan. Hyvin kasvoi ja kehittyi ilmankin kiinteitä sen 9 kk.

    Äänestä

  • meillä alkoi kirjoitti:

    kiinnostus kiinteisiin vasta 9 kk iässä, sitä ennen ei tarjoiluyritykset tuottaneet tulosta, joten homma jäi roikkumaan. Hyvin kasvoi ja kehittyi ilmankin kiinteitä sen 9 kk.

    Jos teillä pärjättiin noin pitkään pelkällä rinnalla. Mutta onko se niin suuri synti aloittaa kiinteät 4kk iässä? Eikö suoliston kypsymättömyys aiheuttaisi jotain oireita, esim. vatsavaivoja? Vai onko tosiaan niin taas jälleen, että neuvolassa ollaan näissäkin asioissa tyhmempiä kuin tällä palstalla, kun se sallivat ja joillekin lapsille jopa suosittelevat?

    Äänestä

  • Älli kirjoitti:

    Jos teillä pärjättiin noin pitkään pelkällä rinnalla. Mutta onko se niin suuri synti aloittaa kiinteät 4kk iässä? Eikö suoliston kypsymättömyys aiheuttaisi jotain oireita, esim. vatsavaivoja? Vai onko tosiaan niin taas jälleen, että neuvolassa ollaan näissäkin asioissa tyhmempiä kuin tällä palstalla, kun se sallivat ja joillekin lapsille jopa suosittelevat?

    Kuten tässä juuri on puhetta, niin sekin on yksilöllistä, mikä on se optimaalisin aika aloittaa kiinteät. Miten kukaan voi tulkita sen, että minun lapseni alkoi syömään kiinteitä vasta yhdeksänkuisena niin, että olisi synti antaa lapselle kiinteitä aikaisemmin?

    Suoliston kypsymättömyys aiheuttaa usein oireita, eli vaikka niitä vatsavaivoja, jos kiinteät aloitetaan aikaisin. Jos ei aiheuta ja jos lapsi mielellään syö niitä, niin mikä estää antamasta vaikka jo neljäkuisena? Kukaan ei ole sanonut, ettei saisi antaa. Lapset vain eivät välttämättä tarvitse niitä silloin ja joillekin siitä voi jopa olla haittaa.

    Neuvolan ohjeet ovat niitä perusohjeita, joissa ei oteta huomioon mitään yksilöllisyyttä, joten niitä pitää myös itse soveltaa.

    Äänestä

  • Älli kirjoitti:

    Jos teillä pärjättiin noin pitkään pelkällä rinnalla. Mutta onko se niin suuri synti aloittaa kiinteät 4kk iässä? Eikö suoliston kypsymättömyys aiheuttaisi jotain oireita, esim. vatsavaivoja? Vai onko tosiaan niin taas jälleen, että neuvolassa ollaan näissäkin asioissa tyhmempiä kuin tällä palstalla, kun se sallivat ja joillekin lapsille jopa suosittelevat?

    Minä tein niin, että pikkuisen vajaan puolen vuoden iässä aloin erityisesti tarkkailla vauvan reaktioita ruokaan. Tarjosin lusikalla vähäsen ja seurasin, mitä pieni tuumaa. Juuri tuolloin hän olikin hyvin kiinnostunut maistelemaan ja kiinteät nk. aloitettiin. Aika pian tuli stoppi ja oli pitkäkin tauko, jolloin mentiin suosiolla pelkällä tissimaidolla. Itse asiassa tällä rintamaitojaksolla vauva kasvoi taas enemmän. Kun kiinteät sitten tulivat enemmän kuvioon, kasvukäyrät kääntyivät hienoiseen laskuun, mikä on tavallista ja johtuu juuri siitä, että osa rintamaidosta korvautuu vähemmän energiapitoisella ravinnolla.

    Valitettavasti neuvolan neuvot eivät ole autuaaksitekeviä. Niitä on niin monta kuin on neuvolantätejäkin. Osa kenties seuraa täsmällisesti uusimpia suosituksia (mitkä voivat toki nekin olla pielessä), osa on auttamattomasti jämähtänyt jonnekin 60-, 70-, 80- tai 90-luvulle. Osan "tietous" on puhtaasti uskomuksiin ja myytteihin perustuvaa. Sinällään siis en pitäisi neuvolaa auktoriteettina, enpä tietenkään tosin tätä palstaakaan. Omaa uteliaisuutta, kiinnostusta, viitseliäisyyttä ja kriittistä tiedonhakua painottaisin :)

    Äänestä

  • isomman imettäjä kirjoitti:

    Minä ymmärrän kyllä tietynlaisen kriittisyyden kiinteiden aloitusta kohtaan, kun suosituksista huolimatta näyttää siltä että edelleen todella moni antaa niitä jo ennen 4kk:n ikää. Monessa neuvoloissakin suositellaan varhaista kiinteiden aloittamista aika perusteetta. Oikea peruste on kyllä esim. jos korvikeruokitulla vauvalla alkaa mennä korviketta yli litra päivässä, tällöin korvikemäärä itsessään (tai siis sen vieraat proteiinit) rasittaa vauvan munuaisia niin että korvikemäärän kasvun pysäyttämiseksi on syytä antaa muutakin ravintoa. Mutta jos muutaman kuukauden ikäinen täysimetetty pissaa ja kasvaa normaalisti, niin mitään perustetta suositella kiinteitä ei siinä vaiheessa pitäisi olla. 3-kuukautisen suolisto ei ole vielä valmis käsittelemään muuta, eikä sen ikäinen välttämättä ymmärrä vielä yhtään mitä suuhun tuputetulla ruualla pitäisi tehdä.

    Se taas että 6kk on otettu joksikin maagiseksi rajaksi on vähän huvittavaa. Tuskin se nyt juuri siitä tietystä päivämäärästä on kiinni milloin on kullekin lapselle oikea aika aloittaa kiinteitä. Ennemminkin pitäisi mielestäni seurata lapsen omaa valmiutta ja herkkyyskautta! Yleensä se ajoittuu noin puolen vuoden tienoille, mutta joillain se alkaa aiemmin ja toisilla myöhemmin.

    Tässäkin näkisin mieluummin lapsentahtista lähestymista. Kiinteiden aloitus kun tuntuu tarkoittavan että tänään 2tl perunamössöä, huomenna 4, sitten puoli purkkia pari päivää ja seuraava mössö kehiin. Entäs jos seuraisi milloin lapsi alkaa kiinnostua toisten syömisestä ja tavoitella pöydässä omaankin suuhunsa jotain? Siinä voisi sitten samassa ruokailutilanteessa muiden kanssa antaa vauvallekin hypisteltäväksi ja suuhun kokeiltavaksi vaikka sitä perunanpalaa tai jotain muita sopivia kasviksia tms.

    Jos 6kk ei vielä yhtään halua työntää eteen laitettua (sormi)ruokaa suuhunsa, ja päristää mössöt ulos, niin en pitäisi kiirettä. Tarjota toki pitää, mutta lapsi alkaa syödä kun on itse valmis. Ja jos 5kk ruokapöydässä sylissä istuen kurkottelee muiden lautasille, ja annetun palan laittaa suuhun, muussaa ja nielee, niin eiköhän sitä ruokaa voi silloin ruveta antamaan.

    Meidän kolmikuinen tunki jo suuhunsa kaiken, mitä käsiinsä sai. Onko se nyt jo sitä "valmiutta"? Taatusti olisi syönyt vaikka liköörikonvehdin. Eihän lapsi voi ymmärtää, milloin elimistö on valmis ja mitä iloa tai haittaa kiinteistä voi olla ja kannattaako niitä tavoitella. Kyllä se on vanhempien ja ammattihenkilökunnan vastuulla arvioida, milloin kiinteät pitää tai voi aloittaa. Tietysti aloittaminen on mukavaa ja helppo, kun lapsi on itse kiinnostunut asiasta, mutta senhän tietää vasta kokeilemalla. Eikä nelikuiset vielä istu ruokapöydässä...

    Minulle neuvolassa suositeltiin kiinteitä jo nelikuiselle huonojen yöunien takia ja kysyin silloin, miksi suositus on se 6 kk. Perustuu kuulemma siihen, että 6 kk on kansainvälinen WHO suositus, joka ottaa huomioon sen, että kaikkialla ei ruokien tai edes juomaveden laatu ole kovin hyvä. Eli kärjistettynä: kun joissain maissa vesi ja ruoka olisivat vaarallisia 4 kk vanhoille, niin Suomessakin noudatetaan tätä suositusta.

    En uskonut tuohon unijuttuun pätkääkään, mutta olen nyt silti antanut ihan vähän maistella ja imeskellä. On ollut todella innoissaan ja työntää uudelleen ja uudelleen lusikan ihan itse suuhun. Eli tämä on kai sitä valmiutta? Mitään vatsavaivoja ei ole tullut. Toisaalta luultavasti olisi pärjännyt vielä sen 2 kk ilman. Tuskin edes kullekin lapselle erikseen on olemassa mitään ainoaa oikeaa vaihetta aloittaa.

    Äänestä

Periaatteessa se kai on lapsentahtinen imetys. Kun ja jos äiti joutuu syystä tai toisesta turvautumaan lisämaitoon ei se tilannetta muuta. Omasta kokemuksesta sanon että moni ongelmista kärsivän äiti saisi apua rintapumpusta nimenomaan sähköisesta. Perusteena se että moni pieni vauva imee alussa huonosti tai väärin johtaa siihen että imetys on rasite. Vauva ei malta imeä jos maitoa ei tule helposti ja kun imeminen on tehotonta ei sen tuotto myöskään parane. Rintapumpun käyttö alussa auttaisi tähän asiaan aikas monilla. Meillä ei alussa neiti malttanut imeä koska maitoa ei tullut helpolla joten käytin pumppua ja annoin sille pullosta ensin 10-20ml maitoa ja otin sen rinnalle sen jälkeen. Kun pahin nälkä oli ohi malttoi vauva imeä ja 4kk iässä ei enää pullo edes kelvannut. Vauvani syntyi 3vk etuajassa ja oli pieni eli alle 3kg ja 47cm. Kasvoi koko ekan vuoden tasaisesti noin 500g ja 1cm kk ollen miinuksella kaiken aikaa. Nyt on noin 85cm ja 12kg ja syö vieläkin maitoa normaalin ruuan lisänä ja kasvaa ideaalilla käyrällä. Ilman rintapumpun käyttöä alussa tuskin näin olisi eli meillä ei lapsi syönyt tuttelia kuin pieniä määäriä alussa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mitä se on? kirjoitti:

Miten määritellään täysimetys eli yksinomainen rintaruokinta? Eipä sillä mitään käytännön merkitystä ole, mutta kiinnostaisi vain tietää.

Voiko puhua täysimetyksestä, jos vauva

1) syö rintaa, mutta on saanut lisäksi säännöllisesti tai epäsäännöllisesti lisäravinteita tai lääkkeitä (esim. RELA-tipat, Cuplaton, Disflatyl, Panadol)

2) sai synnytyssairaalassa ekana ja tokana päivänä hiukan korviketta lisämaitona, mutta sen jälkeen on syönyt pelkkää rintaa

3) syö pelkkää rintamaitoa, mutta aika usein tätä tuttipullosta

4) syö lähes pelkästään rintaa, joskus haroin saa ihan vähän korviketta (esim. kaksi kertaa viikossa 20-40 ml annoksen)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu