Tapasin vanhan ystävän,
minä hillitysti,
kuinka muuten.
Minua tuli kohti hän,
en minä häntä, silti
iloa koimme molemmat.
Hän hilpeästi,
riehakkaasti jopa,
iloa peittämättä.
Hänellä silmä veresti
korkean iän tähden,
sokeana melkein.
Sairaudet kuulin,
lonkkavian pahan
ja kuurouden vaivan.
---
Kahdesta meistä miksi,
sitä mietin vielä,
onnellinen oli hän.
minä hillitysti,
kuinka muuten.
Minua tuli kohti hän,
en minä häntä, silti
iloa koimme molemmat.
Hän hilpeästi,
riehakkaasti jopa,
iloa peittämättä.
Hänellä silmä veresti
korkean iän tähden,
sokeana melkein.
Sairaudet kuulin,
lonkkavian pahan
ja kuurouden vaivan.
---
Kahdesta meistä miksi,
sitä mietin vielä,
onnellinen oli hän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yritin jo eilen kommentoida runoasi, mutta ilkeä ja itsepäinen kone ei suostunut lähettämään sitä eteenpäin.
Siis runoosi! Niin, onnellisuus onkin salaperäinen asia, kun sitä ei oikein millään järjen päätelmillä mitata.Eikä edes nk. "hyvä elämä" sitä aina takaa. Laaja asia, mistä voisi pitkään pohtia.
Pidin jälleen kerran runosi inhimillisyydestä ja koruttomuudesta.
PS. Luin vastauksesi runooni "Aamu", enkä voinut kuin ihmetellä, miten ihmeessä muistat "Talvimorsiamen". Onhan se toki itselläni tallessa, mutta paperille kirjoitettuna. Ei muistissani.
Kai onnellisuuden etsintä ja pohdinta on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta. Hyvä kuvaus siitä on "Onnellisen miehen paita", olisiko Andersenin satu.
Jotain sellaista siinä on, kykyä elää hetkessä kuin lapsi, liikaa murehtimatta.
Muuten, sinun Talvimorsiamesi oli täydellinen; sellainen jää mieleen.
Miten tämä kolahti, ihan kyynelet silmissä luin.
Vaikuttava.
Hän oli sinut koko elämänsä kanssa,
hyvät muistot kantoivat, olivat päälimäisenä,
ei olisi ehkä kannattanut minun mennä tulkitsemaan,
mutta ehkä näin.
Kiitos viestistä ja rohkaisusta. Jotain sellaista onnessa varmaan on, itsensä ja olosuhteittenkin hyväksymistä. Schopenhauerin mukaan onnen tärkein edellytys on onnellinen mielenlaatu.
Joten onni löytyy läheltä, ei perässä juosten, pakenee mokoma kuitenkin kuin sateenkaari.
" Kahdesta meistä miksi,
sitä mietin vielä,
onnellinen oli hän "
Jotenkin runosi vetää lähes sanattomaksi. En osaa
sanoa muuta kuin kiittää kalliista ajatuksistasi.
Kiitos viestistäsi! Eipä tuohon onnellisuuskysymykseen osaa kukaan paljon viisauksia sanoa. Vain ihmetellä, kuinka vähän se on kiinni sellaisista asioista, jota eniten tavoitellaan.