ammattihoitajat:kysymys teille
puhutteko paljon??kuuntelematta??vanhemmille muille..
ja mikä on tärkein hoitajan ominaisuus vuorovaikutuksessa??
Saatteko käyttää omaa kännykkää työpaikallanne??
puhuen siihen silloin koska huvittaa ja koska se soi?ulkoillessa jne..
toivon asiallista ammatillista keskustelua aiheesta puhuminen.
puhutteko paljon??kuuntelematta??vanhemmille muille..
ja mikä on tärkein hoitajan ominaisuus vuorovaikutuksessa??
Saatteko käyttää omaa kännykkää työpaikallanne??
puhuen siihen silloin koska huvittaa ja koska se soi?ulkoillessa jne..
toivon asiallista ammatillista keskustelua aiheesta puhuminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Puhun vanhempien kanssa päivittäin aamulla ja iltapäivällä. Kuuntelen myös, mitä he sanovat. Lisäksi puhun tietysti ryhmäni muiden työntekijöiden kanssa, päiväkodin siivoojien, keittiöhenkilökunnan ja johtajan kanssa. Lisäksi puhun lapsien kanssa ja kuuntelen, mitä heillä on sanottavana. Kahvitauolla tulee juoruttua niitä näitä, muuten puheet pyörivät melko työnläheisissä asioissa. Ei päivään montaa hiljaista - tai puhumatonta - hetkeä mahdu :)
Mielestäni tärkein ominaisuus vuorovaikutuksessa on kuuntelemisen taidon lisäksi uskallus puhua myös vaikeista asioista. On tietysti myös tärkeää olla avoin, rehellinen ja uskallettava sanoa "en tiedä, otan selvää", jos vanhemmat kysyvät liian vaikeita.
Meidän päiväkodissamme saamme toki käyttää omia kännyköitä, mutta ne säilytetään pukuhuoneessa. Käytännössä emme siis saa puhua koska huvittaa ja vastata, kun puhelin soi. Henkilökohtaiset puhelut hoidetaan taukojen aikana. Tämä on johtajan "sanelema" linja. Järjenkäyttöä silti suvaitaan, eli jos odottaa lääkärin soittoa labratuloksista tms. puhelinta saa pitää osastolla mukana. Ihan hyvä käytäntö, eikä minua häiritse yhtään, etten ole työssäni muiden ihmisten tavoiteltavissa. Minähän olen siellä tekemässä töitä, en vastaamassa puhelimeen.
Meillä pitää kaikki (4hlö:ä) omia kännyköitä yleensä päiväkodin puhelimen vieressä pöydällä. Vastaillaan jos ne soi, ei tietenkään aleta rupatella kuulumisia vaan hoidetaan asiat mahdollisimman pikaisesti :)
Kenelläkään ei pirise puhelin useita kertoja päivässä..
Kyllä se empaattisuus tiettyyn rajaan saakka on vuorovaikutuksessa tärkeä mutta läheisyys, huumorintaju ja rajojen asettaminen on yhtä tärkeitä.Oma puhelin on aina taskussa ja siihen vastaan silloin kun se soi. Minulle ei turhia puheluita työaikana tule. Olen perheellinen ja omat lapset on tärkeintä maailmassa ja heillä on lupa soitaa minulle koska vaan jos on tärkeää asiaa ja aviomiehelläni myös. Päiväkodeilla on kännykät ja ne kulkee yleensä jonkun hoitajan taskussa ja niihin vastataan ulkona myös, se saattaa hiukan vanhempia hämätä luulemaan että hoitajat puhuu omia puheluitaan. Hoitajat puhuvat kuuntelevat ja hoitavat lapsia yhtäaikaisesti hyvällä ammattitaidolla jota vanhemmat ei aina voi ymmärtää sillä moni vanhempi ei selviä yhden lapsen kanssa arjesta millään.
Työpäivän aikana vastaan lapselleni. Hän ei turhia puhelimessa lavertele, asiaa on jos soittaa.
Jotta voin hoitaa toisten lapset hyvin, on tärkeää tietoisuus oman lapsen hyvinvoinnista.
hoitajat vastaavat omiin puhelimiinsa niiden soidessa. Myös päiväkodin puhelin on känny, joka on aina jonkun mukana ulkona, että vanhemmat voivat soittaa.
Ei tuo haittaa minua yhtään. Pystyn itsekin ottamaan vastaan jonkun yksityispuhelun työpäivän aikana ilman, että työni häiriintyy. Sitä paitsi lapsista on pidetty hyvää huolta ja he viihtyvät päiväkodissa ihan hyvin (ei tosin niin hyvin kuin kotona, joten turha alkaa epäillä kotiolojamme), joten asiat siellä on kunnossa, vaikka sattuisi hoitajat puhumaankin omia asioitaan joskus.
Itse vaihdan kuulumiset hoitajien kanssa joka päivä lapsia hakiessani. Välillä höpistään vähän asian vierestäkin, joten oletan, että heillä riittää juttua muidenkin vanhempien kanssa. Mitä siitä? Itsekin saatan puhua puhelimessa kotona, vaikka samalla koitan lapsiani hoitaakin.
kännykkä on ja se on oma. muuta puhelinta ei ole mulla. vastaan kun soi, joskus kun aikaa voin jopa rupatella pitempäänkin, lapsia silti unohtamatta. saatan kesken puhelun puuttua jos muksut tappelee, tai niistää nenää tms. kun lapsia ollaan hakemassa/tuomassa en vastaa puhelimeen vaan keskustelen vanhempien kanssa.
vuorovaikutuksessa se tärkein ominaisuus hoitajalla??kukaan ei siihen oikein tajunnut vastata.Missäs ootte koulunne käynny??
vinkki:
ei ainakaan koko ajan puhuminen..:-)sosiaalisuus on hyvä asia ja sitä pitää olla alalla.
Juttu lipesi nyt OMAAN kännykkään sen paikka on puku-kaapissa!!
Mutta miten selität vanhemille nyt kävi onnettomuus pikku paaperolla 1v,laumassa 8muuta pientä,kun puhuin kännykässä tässä tunnin??
Asiallista keskustelua aiheesta kiitos!
Ei kai nyt kukaan ole sanonut että puhuu pitkään puhelimessa työajalla, saati tuntia.
Päiväkodin kännykkä on aina meillä mukana pihallakin. Se sen takia että ollaan aina tavoitettavavissa.. voihan esimerkiksi jonkun lapsen vanhempi soittaa että lapsi ei tule tänään hoitoon tai että ei vanhempi pääse hakemaan ns. sovittuun aikaan, ettei meidänkään tarvitse ihmetellä missä lapsen äiti/isä viipyy.
Ite pidän omaa kännykkääni aina pukukaapissa, ellen odota jotain tärkeätä puhelua johon on pakko vastata. Jos on pakko soittaa kesken päivän jonnekkin (esim. lapsille tai lääkäriin) niin soitan kahvitauolla.
Mutta ei varmasti kukaan hoitaja lörpöttele tuntia puhelimessa.. tulisihan siitä jo ryhmän muilta työntekijöiltäkin palautetta :)
"Mielestäni tärkein ominaisuus vuorovaikutuksessa on kuuntelemisen taidon lisäksi uskallus puhua myös vaikeista asioista. On tietysti myös tärkeää olla avoin, rehellinen ja uskallettava sanoa "en tiedä, otan selvää", jos vanhemmat kysyvät liian vaikeita."
Näin vastasin tuolla yllä, jos et sattunut huomaamaan tai silmäsi hyppäsi tuon kappaleen yli.
Niin, tuo onnettomuuksista, vahingoista, ongelmista ja muista ikävistä asioista kertominen on vaikeaa. Ja niitähän voi, kuten kaikki lapsien kanssa työskentelevät sekä vanhemmat tietävät, sattua, vaikka lapsea pitäisi silmillä kokoajan ja olisi ihan hiljaa. Ei ole varmasti kenenkään mielestä mukavaa puhua ikävistä asioista, mutta sekin osa kuuluu tähän meidän työhön. Aina sitä silti joutuu miettimään, miten jonku tietyn asian (kuten vaikka että Pekka on löynyt Liisaa päähän lapiolla hiekkalaatikossa) osaisi tuoda esiin ilman, että kukaan vetää palkokasveja sieraimiin, niin sanotusti, mutta että viesti kuitenkin menee perille.
Vuorovaikutuksesta jo puhuttiinkin, sääli ettet huomannut. Tärkeintä siinä on osata kuunnella, puhua ja yrittää ymmärtää. Olen käynyt kouluni Vantaan Sosiaalialan oppilaitoksessa.
Kokoajan puhumisesta ei kukaan muu kuin sinä ole puhunutkaan. Muut ovat puhuneet nimenomaan vuorovaikutuksesta.
Oman kännykän paikka on milloin missäkin, eikä kukaan puhu siihen turhaan. Jos puhuisi sanomisia tulisi jo työtovereiltakin. Jos yhdelle pienelle paaperolle tapahtuu onnettomuus, kerron vanhemmille kuinka se tapahtui. Jos hoidossani on tuolloin ollut 8 muutakin pientä, mitä ei kyllä meidän pk:ssa tapahdu, niin kerron siitäkin. Johtaja on vastuussa siitä, jos hoidossa on liikaa lapsia henkilökuntamäärään nähden.
Kun puhuin kännykässä tässä tunnin????? Tuollaista ei ole vielä omalla työurallani tapahtunut kertaakaan. Työuraa on takan 18 vuotta monista päiväkodeista, eikä kertaakaan kukaan ole puhunut omaan kännykkäänsä niin pitkään, että siitä muulle ryhmälle olisi häiriötä tullut.
kuuntelemisen taito on tärkein hoitajan ominaisuus.Molemmin puolinen kommunikaatio.
Miksi siinnä pitää selitellä ummet lammet tälläkin palstalla?? Hoitotyö on tiimityötä.
Ammattiihminen osaa avastuunsa.
Johtajuus jos ei toimi työssä, ryhmävastaava lastentarhan ope??esim,
sen näkee*pikkupomoina*pomotetaan toisiaan.
Se siitä...mutta..
Onko hoitotyö teidän mielestä enää kutsumus työ??kuten se ennen ns.oli??
jonkinlainen kutsumus.
Ihminen, joka ei pidä lapsista eikä tule toimeen heidän kanssaan, ei voi toimia lastenhoitoalalla. Siitä nyt vaan ei tulisi mitään.
Silti täytyy muistaa, että lasten hoitaminen meille hoitotyössä toimiville on nimenomaan TYÖTÄ. Vanhemmat ovat vanhempia.
keskustella/kuunnella hoitajaa kun hoitaja kertoo päivästä, tai lapsesta jotain.
jos hoitaja joutuu kertomaan jotakin negatiivista päivästä, esim teidän poika puri nyt tyttöä käteen ja siitä jäi iso jälki.
kuunteleeko vanhemmat? reakoivatko? tekevätkö jotain? keskustelevatko hoitajan ja lapsen kanssa?
vastaus on että jotkut eivät tee mitään, mulkaisevat vain hoitajaa joka kehtaa väittää heidän kultamurustaan jotain tuollaista.
eivätkä muutenkaan keskustele hoitajan kanssa, välillä tuntuu että miksi noille höpötän kun ei ne ees kuuntele eivätkä sano mitään mihinkään asiaan. sanotaan vain aamulla hei ja illalla moi.
onneksi on paljon myös vanhempia joiden kanssa voi puhua kaikesta ja rakentavasti.
jotka ovat kiinnostuineita lapsensa päivästä, eivätkä naura kun hoitaja kertoo esim. kuinka hienosti poika on käynyt potalla, tai syönyt reippaasti taipukenut itse kenkänsä.
joillekkin vanhemmille en viitsi enää paljoa jutella kun ei ne kerkii kunntelemaan ja naureskelevat arki jutuille(tyyliin ja ilmeellä, on sullakin työ ja jutut.) =(