Täällä aina puhutaan, että olen ihastunut hetskukaveriini tai joka oletettavasti on hetero ja niin edelleen. Nyt on vähän toisenlainen tilanne, itse olen ihastunut kaveriin/ystävään vuosien takaa, jonka kanssa olemme pitäneet nykyään yhteyttä uudestaan. Kaverini on avoimesti lesbo ja minä puoliksi kaapissa (vaikka en enää jaksaisi). Kaverini siis tietää lesboudestani... Onkelma tässä on nyt kuitenkin se, että en missään nimessä halua menettää orastavaa ystävyyttämme ihastukseni takia, jos vaikka vastatunteita ei olisikaan. Toisaalta haaveilen tästä ihanuudesta, mutta en usko, että ikinä saisin häntä. Vaikka luulen, että nuoruudessa hän taisi olla hieman ihasunut minuun. En tiedä mitä teen. Kertoako tunteista vai mitä? Pelkään, että hän säikähtää, eikä halua pitää yhteyttä enää. Asumme eri paikkakunnilla, tapaamme siis todella harvoin. On aikoja, kun en tunne niin voimakkaasti häntä kohtaan, mutta sitten tunteet popsahtaa aina uudestaan pintaan, kun olemme yhteydessä. Tiedän, että hän olisi todellakin elämäni nainen!!! Mitä pitäis tehdä?
Vuosien takaa
löytynyt ihastus
5952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna palaa!
Kerro hänelle avoimesti tunteistasi ja peloistasi!
Kysy kuinka hän tuntee ja ajattelee!
Jos hän onkin elämäsi nainen, mutta ei koskaan saa tietää sitä koska et uskalla sitä kertoa, mikä menetys!
Meillä on vain tämä yksi elämä ja sen voi elää joko täysillä tai sitten kaapissa istuen, valinta on tietysti sinun.
Rohkeutta sinulle!
Olen painiskellut näiden tunteiden kanssa ehkä jo liiankin kauan. Tuntuu vaan, että riski on niin suuri ottaa se ensi askel. Ehkä ehdotan tapaamista pienen vihjailun kautta haistelen ilmaa. Toisaalta kaverillani on kyllä niin pokerinaama, että voisi olla vaikea lukea objektiivisesti rivien välistä.
älä nyt hyvä nainen hukkaa noita tunteita. Lähesty asiaa vaikka varovasti ensin ja katso miten ystäväsi reagoi. Huumorillakin pääsee aika pitkälle. Älä kuitenkaan odota ihmeitä hetkessä ja anna ystävällesi sitten aikaa sulatella. Pidä kuitenkin huoli itsestäsi, älä polta heti siipiäsi. Voihan olla, että ystävälläsi on jotain säpinää jo jonkun toisen kanssa josta sinulla ei ole tietoa.
Ja tuosta kaapittelusta vielä, että ei se helppoa ole ja onkin aika pitkä prosessi. Varmasti tulee myös sellaisia ihmisiä joille ei yksinkertaisesti halua kertoakaan. Sain sen vaikutelman, että oletkin jo oikeastaan voiton puolella ja pian pankki räjähtää! Onnea siitä. Mulle tulee niin hyvä mieli, kun joku astuu ulos kaapista ja on oma ihana itsensä. Kaapissa piileskeleviä on kuitenkin varmaan paljon.
Rohkeasti ulos vaan kaapista, jos kerran jo olet puoliksi ulos sieltä. Ovi auki vaan! Nauti elämästä ja ota myös pieniä ja suuria riskejä. Kukaan ei oikeasti taida lukea ajatuksia, joten ne on tuotava jollain keinolla julki. Ehdota hänelle vaikka että menisitte yhdessä naistenbileisiin.
kuin teillä kävi tai teitkö asian suhteen mitään. Tsemppiä!