Voi niitä hetkiä nuoruuden.
Voi sitä tunnetta rakkauden.
Lauloin aina.
Et tunti vain.
Ja sitten kohtaan sinut rakkaipain.
Ja välitunnilla.
Suudelmilla sinetiksi.
Vannotiin rakkauta.
Oli ihanaa.
Kun sai rakastaa.
Olla likellä ja tuntea.
Joku välitti ja rakasti.
Jokin muuttui.
Erotti.
Vei elämä muualle.
Mut monen vuoden jälkeen.
Illmestyit yllättäin.
Olit siinä.
Nyt hymyilen kiitän.
Nuoruutta.
Sen tuomaa lämpöä ja rakkautta.
Voi sitä tunnetta rakkauden.
Lauloin aina.
Et tunti vain.
Ja sitten kohtaan sinut rakkaipain.
Ja välitunnilla.
Suudelmilla sinetiksi.
Vannotiin rakkauta.
Oli ihanaa.
Kun sai rakastaa.
Olla likellä ja tuntea.
Joku välitti ja rakasti.
Jokin muuttui.
Erotti.
Vei elämä muualle.
Mut monen vuoden jälkeen.
Illmestyit yllättäin.
Olit siinä.
Nyt hymyilen kiitän.
Nuoruutta.
Sen tuomaa lämpöä ja rakkautta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
*hymyy* Meinasin aivan unohtua tähän runollesi,,,*huoh*
Arvaappa miksi?..:)))
Kiitos tästä muistelosta! Ja iloista torstaita sinne! :)
Sinähän olet varsinaiseksi runoilijattareksi nyt
kehkeytynyt - riimissä menee runosi alkupuoli
tosi hienosti.
Ihana tunnelma, muistelo ensirakkaudesta
ja siitä kuinka uudelleen kohdataan vuosikymme-
nien päästä. Koko runo etenee nautinnollisesti.
...ja silmänräpäyksessä tämä Mystis siirtyi ajassa taaksepäin... keväiselle koulunpihalle =)
Ihana runo
ihana
ihana