En muistanut marraskuussa
kuinka kaunis on
lumenvalkea helmikuu
Tosin en nyt tahdo muistaa
miten marraskuun pimeys
houkutteli minua päiväunille
Miksen sitä unohda
kuinka kutsuin iltatuulen
peremmälle enkä nyt tiedä
mihin se meni
kuinka kaunis on
lumenvalkea helmikuu
Tosin en nyt tahdo muistaa
miten marraskuun pimeys
houkutteli minua päiväunille
Miksen sitä unohda
kuinka kutsuin iltatuulen
peremmälle enkä nyt tiedä
mihin se meni
Vastaukset 14
Vanhimmat
oliko sitä? Minulta on jotenkin pyyhkiytynyt muistista koko viimevuosi. No ihan hyvä niin...
Valoa päivääsi ¥
osaan mie kyllä pelkällä käsikopelollakin, aika sutkisti, mutta kiitos kuitenkin;)
on kummallinen muistamisissaan.
Mutta runosi ensimmäisen säkeen " lumenvalkea
helmikuu " kuinka kaunis lause se onkaan.
Keskimmäinen säe on haikea täyte, ja viimeinen
sitten - hemmetti vieköön miten tuo iltatuuli
siinä kiehtoo.
Kokonaisuus on ihana, ihana Mari.
Kiitos.
Sinä olet olet kyllä kannustava kommentoija, alan ihan luulla itsestäni jo vaikka mitä;))))
Matami kumartaa, prolle!
...symboliikkaa olet puskenut paperille!
Mukavaa päivää sinulle Mari!
Kyllä sinä minua jo sen verran tunnet,
ihan rakastan näitä symbolisia...ihan mitä vaan:)
Sinulle myös miellyttävää päivää!
Tarvitaan erityisen hyvää ennustajaa kertomaan tuulten matkat, sydän.. Tarkkis
Kaunis oli..
Iltatuuli silkillään sipasi
ja minä nielaisin nyt kaikki sanat.....
Kiitos kuuluu Sinulle:)
muistanut minäkään silloin kuinka kaunis on lumenvalkea helmikuu.Nyt silti jo kaipaan kesää vaikka liittyy siihenkin niitä kaipaus muistoja.Opin vähitellen ymmärtämään että huonoja muistoja pystyy unohtamaan mutta kaikkeen menee aikaa.Runosi saavat minut aina miettimään asioita uudelleen ja näkemään asioita hyvässä valossa.Vaikka joskus tie on pimeä ja mutkia polulla niin jossain on silti hän joka rakastaa.Sydämellinen kiitos kauniista runostasi ja lämmin halaus!
sinun vastaustesi edessä.
Siitä olen iloinen, jos runossani on
joku joka saa
ajattelemaan, ehkä sitä juuri haen,
omien tuntojeni lisäksi.
Kesä tulee, silloin muistamme helmikuun,
valkean kauneuden.
Sinulle iso kiitos, halin kera:)
Sen sijaan kyllä muistin sanojesi kauneuden... Lisäksi tiedän tarkkaan missä ne piileksivät, minulta ei niin vain kadota =)
Hienoista hienoin runosi!
runolakikirjaa... ja siellä sanotaan,
momentti 11 ja risat, että........
äh, olkoon, et usko kuitenkaan.
Löysitkö sinä ne piileksivät sanat, ihanaa =)
Kätevä emäntä niiata niksauttaa:DD
Talven pimeys uuvuttaa
unohtaa melkein koko lumen
odottaa kesää
iloitsee lumesta
malttaa hetken
niin lehdet puuhun ilmestyy
herää unesta
taisin kadottaa ajatuksen, mihin nyt menikään. Mutta kaunis on runosi jälleen kerran:)
Sinä annoit haaveiden viedä, se on hyvä,
saatiin vähn esimakua:)
Kiitoksia Kaaru!