haluisin jakaa kokemuksia muiden uusperheiden äitien kanssa joissa teillä molemmilla lapsia edel.liitosta!!mites teillä arki sujuu?meillä minä pääosin hoidan arjen pyörityksen..mieheni lapset asuvat myös meidän luona mutta tapaavat tottakai biologista äitiään säännöllisesti=)kiitos siitä.
Minä osallistun myös mieheni lasten keskusteluihin joita on tarhassa/koulussa mieheni kanssa ja niihin ei kyllä lasten äiti osallistu koska eihän hänellä ole harmainta aavistusta näiden arjesta,minusta silloin on aivan turhaa hänen niihin tulla,mitä mieltä olette?
Oma lapseni tapaa välillä omaa isäänsä mutta ei ole sen kummemmin mukana muuten,hänellä uusi perhe muualla.Oon täs miettinyt mitähän mieheni ajattelee kun lapseni on aina mukana kaikessa kun hänen omat lapset ovat äidillään sovitusti vk.loppuisin..miettiiköhän hän et kumpa sekin aina lähtis pois..mutta mihin??ei tosin minua häiritse mutta tokin joskus ois kiva saada vapaa-aikaa=)sitä ei juuri ole meillä=(mites teillä muilla tän asian suhteen?onko ongelmia?auttaako kuinka paljon sukulaiset jne?minulla kun niitä ei juuri ole,muuta kun äitini ja hänkin asuu kaukana meistä=(
Välillä ärsyttää kun mieheni sanoo että kohtelen lapsia eritavoin,ei pidä paikkaansa kyllä mutta sitä hän ei tahdo ymmärtää et lapseni kärsii monista vaikeuksista joita hänellä on ja tarvitsee siis aikuisen tukea selviytykseen monista arkisista asioista(en ala erittelee mitä kaikkia)mutta on hyvin paljon vaativampi ja haastavampi kuin moni muu ikäisensä lapsi joten teenkö väärin kun odotan häneltä myös sitä että toimisi hänen kanssa niinkuin pitäisi vaikka raskaalta se tuntuukin?
Se tuntuu pahalta kun hänen lapset sanoo välillä et mun lapsi ei osaa mitään jne ja mieheni ei siihen sano mitään,suuttuu mulle kun huomautan häntä siitä ja kerran toinen sanoi,että asuisi mielellään täällä jos minun lapseni ei asuisi täällä(siksi siis kuulemma haluisi asua äitinsä luona)tuli siinä kyynel joo ja eipä siihenkää kukaa mitään sanonnut,monesti saan yksin käydä näitä asioita läpi pääni sisällä.
Kuinka paljon te saatte kumppaneiltanne tukea ym??se ottaa niin paljon pannuun kun kaikkensa yrittää ja vittu mikää ei ole hyvä,tuntuu välillä et oon täys nolla tässä perheessä.
Minä osallistun myös mieheni lasten keskusteluihin joita on tarhassa/koulussa mieheni kanssa ja niihin ei kyllä lasten äiti osallistu koska eihän hänellä ole harmainta aavistusta näiden arjesta,minusta silloin on aivan turhaa hänen niihin tulla,mitä mieltä olette?
Oma lapseni tapaa välillä omaa isäänsä mutta ei ole sen kummemmin mukana muuten,hänellä uusi perhe muualla.Oon täs miettinyt mitähän mieheni ajattelee kun lapseni on aina mukana kaikessa kun hänen omat lapset ovat äidillään sovitusti vk.loppuisin..miettiiköhän hän et kumpa sekin aina lähtis pois..mutta mihin??ei tosin minua häiritse mutta tokin joskus ois kiva saada vapaa-aikaa=)sitä ei juuri ole meillä=(mites teillä muilla tän asian suhteen?onko ongelmia?auttaako kuinka paljon sukulaiset jne?minulla kun niitä ei juuri ole,muuta kun äitini ja hänkin asuu kaukana meistä=(
Välillä ärsyttää kun mieheni sanoo että kohtelen lapsia eritavoin,ei pidä paikkaansa kyllä mutta sitä hän ei tahdo ymmärtää et lapseni kärsii monista vaikeuksista joita hänellä on ja tarvitsee siis aikuisen tukea selviytykseen monista arkisista asioista(en ala erittelee mitä kaikkia)mutta on hyvin paljon vaativampi ja haastavampi kuin moni muu ikäisensä lapsi joten teenkö väärin kun odotan häneltä myös sitä että toimisi hänen kanssa niinkuin pitäisi vaikka raskaalta se tuntuukin?
Se tuntuu pahalta kun hänen lapset sanoo välillä et mun lapsi ei osaa mitään jne ja mieheni ei siihen sano mitään,suuttuu mulle kun huomautan häntä siitä ja kerran toinen sanoi,että asuisi mielellään täällä jos minun lapseni ei asuisi täällä(siksi siis kuulemma haluisi asua äitinsä luona)tuli siinä kyynel joo ja eipä siihenkää kukaa mitään sanonnut,monesti saan yksin käydä näitä asioita läpi pääni sisällä.
Kuinka paljon te saatte kumppaneiltanne tukea ym??se ottaa niin paljon pannuun kun kaikkensa yrittää ja vittu mikää ei ole hyvä,tuntuu välillä et oon täys nolla tässä perheessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehesi pitäisi "puollustaa" ja tukea sinua, myös omille lapsilleen, miksi muuten olisitte yhdessä?
Älä anna hänen mitätöidä sinua, minä pitäisin miehelleni vakavan "puhuttelun" ja kysyisin mikä on hänen näkemyksensä toimivasta parisuhteesta, jossa kummatkin aikuiset tukevat toisiaan. Miten siinä kumppanit toimivat, onko suhteenne hänen mielestään sellainen suhde, eikö hän haluaisi sellaisen suhteen?? Menkää vaikka terapiaan tjtn. jos keskustelu kaksin ei onnistu, terapia ei ole yhtään hävettävä asia.
Sinulla on paha olla, eikö hän yhtään välitä?? Luulen että henkisesti paremmin selviäisit yksin. Sinulla ei olisi mitätöivää puolisoa, jonka tukea kaipaat. Mitä sellaista häneltä nyt saat, että se on henkisen tuskasi arvoinen??? Luulenpa että tätä menoa itseisarvosi murentuu tai saat ennen pitkää tarpeeksesi ja lähdet. Lapsesi aistii myös että häntä mitätöidään, mitä se tekee hänen kehittyvälle itsetunnolleen?? Ei taida tehdä hyvää veikkaan...
sanoisin että tosihan se on, että kun lapset ovat yksilöitä, niin tottahan heitä on kohdeltava yksilöllisesti. Niin minäkin teen, ja ovat molemmat minun omiani. Joten tuossa voit kyllä jättää miehesi sanomiset omaan arvoonsa. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaisissa asioissa tukea, olivat he sitten vaikka kenen lapsia.