...vieläkin sitä mieltä, että tämän palstan runot ovat ala-arvoisia ja tekotaiteellisia.
En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lukea riimittömiä, parin lauseen mittaisia mietiskelyjä. Oletteko te kaikki massaihmisiä vai olenko minä ainoa bardi tällä palstalla?
En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lukea riimittömiä, parin lauseen mittaisia mietiskelyjä. Oletteko te kaikki massaihmisiä vai olenko minä ainoa bardi tällä palstalla?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Vai olet sitä mieltä?
Ei näitä ole pakko lukea, mene niille foorumeille, joissa on sinun tasoisiasi runoja.
Minusta kyllä täällä on oikeita helmiäkin, itse EN lukeudu taitamattomuuteni vuoksi niihin.
Ehkä olisi kuitenkin viisaampaa kirjoittaa vain omaksi ilokseen...
...olen sitä mieltä.
Enkä todellakaan lue kaikkia tänne postattuja runoja.
"Ne" foorumit, joilla olisi tasoisiani runoja ovat minulta piilossa. Tim Burtonin runot on kopiosuojattuja, eikä niitä ole loppujen lopuksi ilmestynyt niin montaa.
Olen minäkin löytänyt täältä yhden, ehkä kaksi pätkää, joista pidin paljon. Mutta nuo pari harvinaisuutta uppoavat epäpätevyyden mereen nopeammin kuin kivi.
Kirjoitan mielelläni omaksi ilokseni, mutta mitä iloa lukea omia tekstejään yksin? Tekstini ovatkin nykyään täynnä vihaa, kyyneliä ja katkeruutta. Voisitko sinä elää niin?
Vihansa, kyyneleensä ja katkeruutensa on hyvä purkaakin runoihin! Voisit tuoda ne tänne luettavaksemme.
Minä jätän nyt tämän palstan ja lueskelen vain muiden hengentuotteita. Kiitos ja näkemiin!
moiks :)
Joskus voi olla hyvä pitää taukoa, itsekin oon ollut pienellä huililomalla rakkausrunot-palstalta. Aika ei tahdo riittää kaikkeen eikä aina ole fiilistäkään erinäisistä syistä johtuen. Mutta toivon näkeväni runojasi täällä vielä, ehkä jo tänään? Mutta tietysti, sitten kun niitä syntyy. Aina silloin tällöin nimimerkkisi tekstejä lueskelen jos palstalla liikun, ja vaikka en halua ketään kirjoittajaa nostaa muiden yläpuolelle sanon nyt henkilökohtaisen mieltymykseni, että kuulut kouralliseen lempparirunoilijoitani.
Niin, joskus on hyvä pitää taukoa, jotta samat nimimerkit eivät "loju" palstalla päivästä toiseen, niin kuin eräs asian ilmaisi.
Nykyään kilpaillaan kaikesta, mielestäni olisi
"toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" aika! Toiveajattelua tässä maailmassa. Ehkä joskus kirjoitan, ehkä en. Aika näyttää.
"Hyvä sydän on paljon parempi, kuin
"aivot", jotka luulevat osaavansa
kaiken paremmin kuin muut, mutta
eivät siltikään mitään osaa -
edes ihmisyyttä.
Kaunista kevään odotusta sinulle, ja
antakaamme "runosuonen" sykkiä edelleenkin :)
Terveisin, merluza
Ei ole toiveajattelua, ei.
Mutta niin kuin kaikki hyvät asiat maailmassa se on itsestä kiinni. Hyvä neuvo kohdistuu jokaiseen mutta jokainen sitten on sen edessä itse niin, että minun täytyy ajatella, mitä se juuri minulle puhuu ja mihin suuntaan viitoittaa. En voi toisen puolesta lähteä kunnioittamaan lähimmäistäni, enkä ryhtyä häneltä vaatimaan: sinun täytyy ottaa tämä hyvä neuvo nyt todesta. Kysymys on vain ja ainoastaan että otanko minä sen todesta. Tahdonko kunnioittaa myös häntä, joka ei ota sitä neuvoa todesta? Silloin se ei ole vain toiveajattelua; ja omassa sydämessä sitten on rauha ja ehkä ilo, niidenkin olosuhteiden keskellä mitkä sinänsä saattaa olla ärsyttäviä. Siitä se lähtee.
Niin kauan rauha ja ilo on riippuvainen olosuhteista kun se on sidoksissa toisiin ihmisiin ja noudattaako he hyviä elämänohjeita vai ei, mutta jos painopiste on nimenomaan omassa kasvussa ja elämisen mielekkyydessä, rauha ei sitten hajoa olosuhteisiin ja niiden paineisiin...
Toki, ihmisiä kun ollaan monenlaisia fiiliksiä ja ryöpsähdyksiä tulee varsinkin asioissa mitkä on emotionaalisesti herkkiä ja koskee johonkin haavan, mutta jos on jo valmiiksi selvillä mistä asenteesta käsin haluaa elää ja millaisia ääniä sydämessään kuunnella, sitten ei jää niihin fiiliksiin kiinni eikä ryhdy ruokkimaan sellaista tunnetilaa itsessään. Tällä tapaa ajattelen siitä asiasta.
Ainoastaan haasteellinen elämä on mielekästä ja kun ajattelen omaa kasvun tarvetta niin siinä on haastetta yllin kyllin. :)
Itseensä katsomalla joutuisi monta kertaa masentumaan mutta kun katsoo rakkauteen alkaa nähdä toisin, ja niin voi sitä asennetta pitää yllä:
Ei se kuinka toinen toimii vaan kuinka minä ja haluanko toimia positiivisesti silloinkin, kun minua kohtaan ei toimita positiivisesti? Ei niin että osoittelisin toiselle: katsopa, olen parempi kuin sinä, kunnioitan sinua vaikka sinä et kunnioita minua.
Siteeraamasi ihana raamatunkohta on Room. 12:10, mutta muutama jae aiemmin 12:2 on ihanasti: "älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta..."
Kiva kun kirjoitat täällä. Iloitsen sinusta oikeasti.
Moiks.
Ja kiva että minäkin saan täällä kirjoittaa, vajavaisena ihmisenä, vaikka tyylini on tämä niin kuin se on ja ymmärrän että joku voi kokea että yritän ikäänkuin sanella tai opettaa toisia, mutta ei se niin ole, puhun kuinka itse ajattelen ja näinhän me puhumme jokainen omilta kohdin ja sitten toinen saa ajatella, oisko tuossa jotain. Uskon että jokainen saadaan toistemme kautta oppia kun ollaan avoimin sydämin ja tahdotaan.
Antakaamme " runosuonen" sykkiä kun sen aika on.
Kevään odotusta Sinullekin!
Terveisin e.ve
Kiitos palautteestasi!
Tarkoitin tuolla "toistemme kunnioittamisella" elämää yleensäkin, en vain tätä palstaa.
Onhan se piristävää että joku joskus uskaltaa sanoa suorat sanat ja mielipiteensä meille
"tavallisille pulliaisille". Tyyli vain oli halveksiva ja alentava, mutta se siitä...
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, niin kuin joku tässä ketjussa jo kirjoittikin.
Inspiroivaa kevättä!
Terveisin e.ve
Jaahas vainiin. Oksä kirjottanut tänne montaki runoa? Ai mitkä? Vai oksne Rakkausrunot palstalla?
Häh?
¤
tämä on lainaus Wikipediasta:
”Bardi on nimitys romanttisille laulaja-lauluntekijöille, etenkin keskiajan Britteinsaarilla ja Ranskassa. Sanan alkuperä lienee varhaisissa kelttiläisissä kielissä, joista se lainattiin välikäsien kautta latinaan ja kreikkaan. Keskiajalla bardit olivat laulajia ja runoilijoita, joide tehtävänä oli lukutaidottoman väen keskuudessa säilyttää ja välittää entisaikojen sankariteoista kertovia tarinoita ja eeppisiä runoja, sekä sepittää tilannerunoutta kuten ylistyslauluja ja itkuvirsiä. 1700-luvulta alkaen termiä käytettiin kuvaamaan ennen kaikkea runoilijoita.”
Opettele kirjoittamaan.
olen poistanut kaikki nimimerkillä kirjoittamani runot tältä palstalta.
En ole tilivelvollinen sinulle, mutta jos pyydät kauniisti saatan vastata yhdellä parhaimmista runoistani.
Kyllä, teidän tarkalleen mitä bardi tarkoittaa. Viittasin itseeni nimityksellä bardi, sillä kirjoitelmani eivät usein kerro tavallisten pulliaisten mietiskelyistä (joihin viittaan jo edellisissä kirjoituksissani). Tekstini lähentelee epiikkaa, jollaiseen en ole kertaakaan tällä foorumilla törmännyt.
jos ei itse. Oletko mielestäsi hyväkin kirjoittaja,
kun itse itseäsi kehut? Haluaisinpa lukea edes sen ensimmäisenkään "runosi", voisin todeta sen mainostamasi "kyvykkyyden".
Et kai vain kateellinen ole joillekin "runovirtuooseille" täällä sivulla, hä?
...Mitä tarkoitat sanala "virtuoosi"
Kysyn toisinpäin: mikä sinun mielestäsi on "kyvykäs" ja "mieltä/mielikuvitusta kutkuttava" runo?
Ja kyllä, olen mielestäni hyvä sanojen kanssa.Ehkä toistankin täällä yhden parhaimmistani.
luulen, ettet parempaan pysty, kunhan vain yrität isotella, heh,,,,,,,,
Lue ja ajattele samalla, ehkä irtoaa jotakin sinunkin ajatuksiisi.
Siis ei riitä, että lukee,
pitää myös ajatella luettavaa.
Myönnän, että monet kirjoitelmat ovat summittaisesti kyhättyjä, mutta jokaisella oma ajatuksensa, joten annetaanpa "Kaikkien kukkien kukkia".
Divinity - Chapter Six
The Path Within
The water of the well was comfortable, warm
And she could breathe it's glowing form
The caverns were small, portals many
Courage kept thinking which, if any
At last they ended facing a path
With dying trees and the Furnace of Rath
The Furnace of Rath was a very hot spring
Fealty once had gone in for a swim
She burned herself but she didn't care
Her body had needed relaxing there
Now, it would seem, she needed to rest
And wouldn't a hot spring be best?
So she jumped in the water for a nice little swim
Under the darkened skies of Nim
Breathing the heated fumes all night
Made her think something wasn't right
Ahead she saw a path to her mind
"A Dream again"
She loosened the bind
And her astral-self stepped on that path
Leaving the heated springs of Rath
Her mind was dark, empty, void
Ensnaring, much like the Trapezoid
She Dremt, this time, of a glowing torch
And her feelings lighted the porch
Into her most secret place
The past as warrior without face
In she saw an empty street
And a man she did once greet
The sky was filled with icy stars
And the Whispering Winds filled her scars
Without a warning he sprinted onward
In his hand a mavin sword
Fealty's smile died on her face
When she saw he started a race
To best her in the fatal skill
Of hunting down the helpless kill
Without thinking she raised her light
To defeng herself from the mans blight
But what she held was a glowing sword
Made to slay the Dark One's horde
Time stopped and in front of her eyes
Eternity came with innocent cries
"You know what happens next, my Love,
"You'll send your friend to the Devil Cove,
"But, my lover, not of your will,
"It was he, who tried to kill."
The memory hazed and turned to black
And a warmth she thought was lost came back
Embracing the greatest love of her life
Fealty kissed her Deity-wife
"I thank you for my faded feelings,
"I thank you of your patient guidings,
"So I make an oath to you,
"And in my name I'll hold it true,
"I'll keep you in my beating chest,
"And hold you near like a holy crest."
As one,together they came to be
Mortal and divine, you see?
Awakened by her joyful tears
Fealty left the forest of fears
She made her way to the Darksteel Rails
Sat and waited for the train of veils
*****
Tällaisia haluaisin lukea enemmän. Tarinoita, mieltäkutkuttavia tarinoita. Tämän yksitoistaosaisen eepoksen kirjoitin rakkaille ystävilleni, heidän suhteensa 5-vuotispäivälahjaksi.
Kukat saavat kukkia, ja haluaisin kehua muiden töitä, mutta en vain keksi mitään hyvää sanottavaa runoista, joissa ei ole riimejä, jotka kuuluisivat rakkausrunot palstalle tai joilla ei varsinaisesti ole mitään sanomaa (=muuta kuin "rakastan sinua", "elämä on paskaa, lopetan kaiken" tai kaiken huippu " - - - ").
En kritisoi vain runot -palstalle kirjoittelevia, esimerkiksi Tabermannin kirjoitukset ovat minun mielestäni vain keskinkertaisia.
Nyt olette saaneet näytteen kyvyistäni sanojen kanssa, ja aiemmin minua on vältelty ja ivasanoin kutsuttu koska kirjoitan mielelläni englanniksi (ilmeisesti suomen nuoriso [ja miksei vanhempi kansakin?] ei puhu sanaakaan englantia, mikä taas on suunnaton häpeäpilkku kielellisessä kehityksessä).
todellakin ihan omaa luokkaasi (tämä on vittuilua)
ja sekin pitää sanoa, että olet oikeasti väärällä
palstalla, luutavasti jopa väärässä maassakin.
Asterix-sarjakuvissa oli samanoloinen bardi kuin sinä ja sille jokainen sanoi, turpa kiinni....
I lol'ed
Quote: Nyt olette saaneet näytteen kyvyistäni sanojen kanssa, ja aiemmin minua on vältelty ja ivasanoin kutsuttu koska kirjoitan mielelläni englanniksi (ilmeisesti suomen nuoriso [ja miksei vanhempi kansakin?] ei puhu sanaakaan englantia, mikä taas on suunnaton häpeäpilkku kielellisessä kehityksessä). Unquote
Ei tarvitse olla ulkomaalainen(=lue kielitaitoinen...tämäkin on vittuilua.), että tunnistaa, että riimit sointuvat lähes täydellisesti. Suomessa englanninkielen opiskelu on kuitenkin vielä pakollista, eli tämäkin kommentti vain vahvistaa kasvavat epäilykseni muista suomalaisista ja heidän kielitaidoistaan.
Se bardi lauloi. Minä kirjoitan. Ei ehkä ihan sama asia.
jaahasvainäin...
laitappa vielä
suomenkielinen runo, niin nähdään missä mennään...
Kiitos!
siis selvästi meidän muiden yläpuolella?
Salli mun nauraa ja nauran vaikket sallikaan.
Mene pois, et ole vertaisessasi seurassa :DDDDDD
...En kirjoita suomeksi. ^^
Vaikka saan suomeksi runoiltua luultua enemmän, en koskaan vie näitä ajatuksia paperille, vaan yritän kääntää ne parhaimmiten englanniksi. Suomi omissa runoissani särähtää korvaani pahasti.
Pahoittelen.
...Ovat sidotut kun teidän tekemisiinne tullaan.
En aio estää tekemisiänne mitenkään, sillä siihen en pysty, eikä siinä olisi mitään mieltä.
Olenko antanut ymmärtää, että olisin muiden yläpuolella? Pahoittelen syvästi, jos teksteistäni sai sellaisen kuvan. Tarkoitukseni oli ilmaista, etten pidä Teidän teksteistänne, yrittäkää siis kovempaa. Tai jotain tämän suuntaista. ^^
Haisee jo tänne asti - yököttävää!
En viitsi edes lukea, ällöttävä olet!
menköön sinne minne kuu ei loista eikä aurinko näe!
...Et pidä kommenteistani, älä lue niitä. Kerron kuitenkin mielipiteeni. Myös sinulle. ^^
Pilkkaamaan ei koskaan pitäisi sortua. Häpeä.
ja ovat kaikelle kansalle tarkoitettua luettavaa, hyvääkin paljon joukossa, kaikki lukemisen arvoisia. Hattua nostan noille kaikille muille runojen harrastajille, siellä on "Helmiä" JOITA ON MUKAVA LUESKELLA. TÄSTÄ VAIN JATKAKAAMME KIRJOITTELUA, JA KAUNIIDEN RUNOELMIEN ESILLE TUOMISTA. ON HYVÄ, KUN IHMISILLÄ ON TAITO TOTEUTTAA ITSEÄÄN, JA ON VIELÄ TÄLLAINEN PALSTA MISSÄ SE ON MAHDOLLISTA.
KIITOS TEILLE KAIKILLE RUNOILUA HARRASTAVILLE
MIELUISISTAKIN LUKUELÄMYKSISTÄ!
...Ja kirjoitan. Jos luit edelliset vastaukseni tähän ketjuun, sait tarkoitusperäni selville, joten argumenttisi on turha.
Kiitos kuitenkin kun otit osaa keskusteluun.
Kerran mä näin metsäpolulla miehen
Istui vaan katse luotuna tiehen
Itkunko tuuli näin kantaa mun korviin?
Kun nousee tää mies kädet tuettuna polviin
Sitten mä eessäpäin valoa nään
Enkä silmiäni uskonut tietenkään
Kas, tien päässä leijuu hahmo tuon naisen
Jo nauliintuu katseet tään kuolevaisen
Hän kätensä kohottaa ottamaan syliin
Kutsuu näin miestä Tuonelan kyliin
Turhaan mies ponnistaa vauhdilla päin
Kaukaakin kyyneleet silmissään näin
"Ah, kurjuutta!" huokaa tuo mies onneton
Kun astuu läpi hopeisen naisvartalon
opetelen kirijottaman
tää tekotaiteellinen
ärripurri kitsch
pistää runot kaikkien saataville
halvan hyödytön keskinkertaisuus
puree massoihin
varastan klassikoilta ja teen halpaa jäljitelmää
rustaan runoja kuin söpöjä käyttöesineitä
pikkurihkamaa
ei koskaan mitään yltiöpäisen mutkikasta
ha-haa
en voisi tuota paremmin sanoa, osuit "Nappiin" :)
jos ei runomme miellytä. Ei kai niitä silloin tarvitse lukea. En ole tiennytkään, että nämä runopalstat ovat tarkoitettu vain niille kaikista parhaille.
En itsekään runojani ylistä, mutta usein ne saavat kannustusta. Tänne laitan runoja, koska sillä voin ilahduttaa muita, ilman että esiintymiskammoisena täytyy suoraan ihmisten kasvoille räiskiä.
Eiköhän me kaikki olla amatöörejä, harjoittelijoita, pöytälaatikkokirjoittajia, jos emme julkisesti runojamme esittele. Se meille kaikille sallittakoon.
...anteeksi pyytelet, vika on ilmiselvästi minussa.
jatkakaamme entiseen malliin, ja heittäkäämme tuon "ylitse muiden olevan, heh!?) -sanomiset bittiavaruuteen, minua ei ainakaan heilauta tippaakaan, "hallelujaa"!!
voi jättää omaan arvoonsa. Pysy poissa sivulta, jos se sinua niin rassaa.
Jokainen kirjoittakoon mitä kirjoittaa, ei ole sinun tehtäväsi tulla arvostelemaan, kun ei sitä kykyäkään siihen näytä olevan. Itse tuskin saisit aikaan edes tuollaisia.
...Tarkoitus on kannustaa palstalla lojuvia vanhoja nimimerkkejä hylkäämään kliseet. Missään nimessä en sano "älkää kirjoittako!" sillä komentelulla ja riidoilla ei päästä mihinkään.
Minkä aioit asettaa rimaksi? vastaa tähän viestiin runolla, jonka halut minun ylittävän, katsotaan sitten oletko samaa mieltä.
ovat minun ajatuksiani, eivätkä välttämättä
kohtaa sinun ajatuksiasi. Kuitenkin totean, että sinulla liian suuret luulot itsestäsi; "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." Tyhmä omaansa kehuu, eiköhän se arvostus ja totuus tule toisten suusta, vai mitä?
...Arvostukseni ja totuuteni olet kuullut. Se on sinun ajateltavaksesi.
Enkä muistaakseni ole kehunut runojani ylitse muiden. Olen sanonut uskovani, että olen hyvä sanojen kanssa, ja että minunkin runoissani on oman kokoelmani parhaimmistoa, kuten varmasti teidänkin. Myös minulla on niitä kiviä, jotka "uppoavat epäpätevyyden mereen".
olla ainoa bardi tällä palstalla.
Pärjäämme oikein hyvin ilman yhtään bardia,etenkin sellaista, joka tulee tänne haukkumaan muiden tekemiä runoja, eikä itse esitä mitään muuta kuin syytöksiä.
Tällä palstalla jokainen on harrastelija ja kirjoittaa tänne Suomi24 suomin oikeuksin ja jos runot menevät yli jonkun rajan ylläpito poistaa ne.
Eli kerron sinulle yhden jutun.
Sinun sanasi ei paina täällä punaisen puupätkän vertaa.
Kiitos kun otit kantaa runojen laatuun.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Menköön muualle omakehujensa kanssa, emme tarvitse sivulle tuollaisia, joilla on isot puheet, mutta pienet teot.
...Nauttia runoudesta ja muiden kirjoituksista. Se vain on minulle mahdotonta, sillä kukaan ei tunnu kirjoittavan maulleni sopivaa tekstiä. Tuon harmistukseni heti esiin ja mitä saan palkaksi? Ivaa ja haukkuja. En ole sanallakaan ivannut Teidän tekstejänne. Olen kritisoinut niitä mielikuvituksettomiksi ja tylsiksi. Jos oikein olen ymmärtänyt, kritiikki on essentiaali taiteilijan kokea, jotta tämä ymmärtää mikä hänen teoksissaan on (mahdollisesti) vialla ja jotta hän voisi parantaa taitojaan.
Ja jos sanani ei paina punaista puupätkää, niin kenen painaa? Yhteiskunnan (joka kannustaa tekemään työtä, josta saa palkkaa, ei kirjoittamaan, koska ainoat hyvät ja menestyneet kirjailijat ovat neroja)? Rakkaan ihmisen (joka valehtelee pitääkseen sinut onnellisena)? Vai vierailijan, joka tutkii työtä neutraalisti ja ilmaisee mielipiteensä kiertelemättä?
Miettikää tätä.
Otin oikein mielelläni kantaa runojenne laatuun, kiitos itsellenne. ^^
olet loistava runoilija??
Joka haluat nauttia loistavasta runoudesta,
mutta et pysty siihen, kun sellaista ei yksinkertaisesti ole??
Vain sinun kirjoittamasi ovat täydellisiä??
Olet loistava sanojen käsittelijä??
Toivotan sinulle loistavaa tulevaisuutta
loistavana englannin kielisenä runoilijan Suomessa.
...Kehut minua. En ole koskaan sanonut olevani loistava runoilija, tai että kaikki kirjoitukseni olisivat täydellisiä. En myöskään ole sanonut olevani loistava sanojen käsittelijä, vaan sanoin uskovani, että olen siinä hyvä. Totuus tulkoon neutraalista suusta.
Haluan nauttia runoudesta. Mutta en siihen pysty, koska minusta tuntuu että luen saman runon aina uudestaan ja uudestaan. Samoin kuin tässäkin keskustelussa luen kerta toisensa jälkeen saman kommentin "mene pois. Sinä et pidä minun tekstistäni, kritisoit sitä. Olet tyhmä, koska yrität auttaa minua parantamaan runojani."
Loistava tulevaisuuteni on...mitä se nyt sitten onkin. ^^
Unia.
Luuletko sinä, että olet ainut ja oikea, jonka sana painaa? Luuletko, että sinä olet oikea henkilö arvostelemaan muiden kirjoituksia, mikä hyvää/huonoa (tekotaiteellista) huhhuh!!
Olet vain yksi hiekanmurunen tässä maailmankaikkeudessa, ja mielipiteesi samoin yksi tuulen henkäys. Olisit voinut pitää mielipiteesi omana tietonasi, olisit siten jättänyt itsestäsi "viisaamman" kuvan". En paljoakaan anna arvoa mielipiteellesi, sillä et ole yhtään parempi muita, tuskin sitäkään. Jokainen kokee kirjoitelmat eri lailla, omien mieltymystensä mukaan. Luuletko, että kaikki pitäisivät sinun runojasi hyvinä, kun et uskalla edes valtaväestön kielellä niitä kirjoittaa, että voisi heittää arvostelunsa ruudulle? Lähetäpä yksi suomenkielinen, katsotaan minkä arvosanan siitä saat. Taitaa sinulla olla liian suuret luulot itsestäsi. Koetahan laskeutua sieltä pilvistä maan kamaralle, tunnet siten olevasi tavallinen taapertaja kuin muutkin. Tyhmä omaansa kehuu, viisas osaa arvostaa muitakin omina yksilöinään, joilla kaikilla omat mielipiteet asioista, ja oma tyyli kirjoittaa ajatuksiaan.
Kuvittelepa, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä, olisiko maailma silloin kauniimpi ja "runollisempi"? Uskallan epäillä vahvasti.
Yhdyn niin täysin ajatuksiisi - voi kunpa
ihmiset oppisivat elämään ja arvostamaan
muitakin kuin itseään.
Tämä yhteiskunta on niin omahyväisyyttä ja
itsekkyyttä pullollaan, että "viisaus" alkaa
olla katoava hyve. Luoja paratkoon,
ettei viisaus kokonaan katoaisi tästä
maailmasta, silloin olisimme hukassa.
Hopeakampa, sinulle toivotan mukavia ja luovia
hetkiä runouden parissa, kevätkin koittaa ja
silloin aurinko hymyilee meille :)
Sinulle toivotan kaunista kevättä ja suljen sydämeeni kauniit sanasi,
anteeksi etten eilen huomannut viestiäsi.
Teit sumuiseen aamuuni auringon ;)
Jalokiveä en voi antaa, mutta lähetän lämpimän ajatuksen ystävän sydämeen :)
...on täysi oikeus olla omaa mieltäsi.
Myöskin jokaisella kirjoittajalla
on täysi oikeus kirjoittaa vaikka
parin sanan mittaisia runoajatelmia
eikö näin, vaikka väärinpäin
miten vaan, vapaa maa
kukkuluuruu Veehbur, vielä
laulaakin saa..
...Se on. ^^
Ajattelin vain, että josko palstalle kirjoittelevat kaipaisivat jotakin, joka heitä sysäisi eteenpäin.
Ilmiselvästi, kukaan ei pitänyt kirjoitustani kehotuksena yrittää kovempaa ja näin ylittää itsensä, vaan päinvastoin loukkauksena, joka taas loukkaa minua.
I lol'ed! ^^
Että joskus tarvimme "sysäyksiä" että havahdumme.
En yhtään loukkaantunut aloituksestasi
enemmänkin koin sen mielenkiintoisena :)
Oletko miettinyt, miksi itse loukkaannut
jos joku loukkaantuu sinuun..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000026409723
...Ymmärsin viestin oikein, joku muu(kin) ymmärtää miksi ihmettelen.
Vai osoititko viestin loppuosan minulle, ivataksesi minua lisää?
Kyllä ymmärsit oikein. samaa asiaahan tuolla vanhan kertaamisessa itsekin ihmettelen. No on meitä sentään vielä ainakin me kaksi. Viestin loppuosa on nimenomaan osoitettu muualle kuin sinulle.
sielunveljet tai siskot.
Ehdotus: perustakaa oma, laaturunojen palsta,
vain te kaksi, niin suosio on taattu,
jos ei tule 'kiistaa taiteellisesta linjasta :)
...Kiitän sydämellisesti.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000026221578#22000000026221578
...Kovin tykästynyt tämänkaltaiseen kirjoitustyyliin ja kerrontaan. Kalevalainen runoilu, johon en itse valitettavasti kykene, on katoava laji.
*****
Routa, ronski nuorukainen
harppoi vuoren harjanteelle
laajan kallion laelle.
Kivi vuoren harjanteella,
paasi kallion laella:
kimmahti kivelle Routa.
Huusi ilmoille ilonsa,
julki voimansa julisti:
"Täss' on varsi vankkumaton
kuin on honka kultakylki;
täss' on jäntevät jäsenet
kuin lohent hopeakyljet;
täss' on järki kirkkahampi
kuin on pilvessä salama.
"Hyvä oli täällä lapsen olla,
nuoren mieheksi yletä;
nyt käy matka maailmalle,
askel uusille urille.
Missä miestä tarvitahan
urotöitä uurtamahan,
vaikeudet voittamahan,
sankariksi saapumahan,
siellä on minun sijani."
*****
En tiedä kuka on tämän runon nikkaroinut, mutta se täyttää onton sisukseni lämmöllä ja kovinkin pörröisellä tunteella. Paljolti, kuin tuo sinunkin haateesi.
lauseista (joistain) puhumattakaan. Osaatko kirjoittaa yhdyssanoja laisinkaan? Sekavaa tekstiä!
aloitus joskin turhan kärkevään ja ylimieliseltä vaikuttavaan sävyyn lausuttu tai ehkä halusitkin vähän tölväistä saadaksesi aikaan keskustelua. Vaikea sanoa, kun en näe tunnetilaasi. Millä mentaliteetilla sanallista tikkuasi huidot, joku sanoisi säilää. Mietin korjaanko lauseen. Kirjoittaisinko, millä mentaliteetilla sanallista säilääsi huidot? Olkoon.
Yritän olla arvailematta asennettasi ja keskityn vain asiaan.
Minä Olen...
Kirjoittanut: Veehbur 7.2.2008 klo 11.34
...vieläkin sitä mieltä, että tämän palstan runot ovat ala-arvoisia ja tekotaiteellisia.
En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lukea riimittömiä, parin lauseen mittaisia mietiskelyjä. Oletteko te kaikki massaihmisiä vai olenko minä ainoa bardi tällä palstalla?
JOHDANTO
Hyvä että kerrot mielipiteesi, kyllä tänne mielipiteitä mahtuu meitä kirjoittajia kun on monenlaisia, jokainen oma yksilö, niin sinäkin, ja jokaisella oikeus esittää kysymyksensä, näkemyksensä, kritiikkinsä. Mielestäni teet sen sikäli fiksusti kun kirjoitat mielipiteesi aloituksen muodossa, et sinne tänne muiden aloituksiin kuten jotkut ivallisessa vimmassaan mennen henkilökohtaisuuksiin ja yksittäisten runojen alatyyliseen repimiseen.
Niin, siis asiaan!
> ala-arvoisia ja tekotaiteellisia. <
Se on sinun arviosi lukemistasi runoista. Toinen asia sitten on että vaikka runot olisivatkin "ala-arvoisia ja tekotaiteellisia" onko se jokin syy, ettei ne saisi tai että niiden ei kannattaisi palstalla olla?
Koska tämä on meille harrastelijoille tarkoitettu palsta, ja toki ammattilaisia tai muuten erityisen päteviä kirjoittajia ei myöskään ole rajattu pois joten palsta on tasapuolisesti avoin, mitään runon muotoon ja taiteellisuuteen kohdistuvia kriteereitä ei voida asettaa, ainoat varsinaiset ehdot mitkä runon pitää täyttää on määritelty säännöissä, ja ne kohdistuu sanoman sisältöön eikä sen muotoon. Esimerkiksi rasismi ja porno on rajattu runouden ulkopuolelle, vaikka tietysti, niitäkin voi käsitellä kiertoilmauksin tai muuten ovelasti, mutta se vaatii jo kykyä. Valvoessaan sekä sääntöjen että kulloisenkin palstan tarkoituksen toteutumista sefuilla on melko suuri vapaus linjanvedoissa - joskus jopa mielivaltaan saakka, mutta se onkin taas eri juttu.
Varsinainen pointtisi, mitä ilman aloituksesi jäisi vain ylimieliseksi heitoksi, lienee seuraavassa lauseessa:
> En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi lukea riimittömiä, parin lauseen mittaisia mietiskelyjä. <
No niin, tässähän se tuli. Ala-arvoisia ja tekotaiteellisia runoja on turha laittaa palstalle, kun kukaan ei halua sellaisia lukea? Tai jos haluaakin, et ymmärrä miksi?
Niin, kukapa sellaista roskaa haluaisikaan lukea?
Ja jos haluaa, ainoa järjellinen selitys ilmiölle on että runon lukijan täytyy olla samanlaista arvostelukyvytöntä massaa, kuin sen kirjoittajakin!
MIKSI MINÄKIN TÄÄLLÄ VIELÄ KIRJOITAN
Kirjoitan nyt siis itsestäni.
Runoni syntyvät monenlaisista ja keskenään jopa ristiriitaisista lähtökohdista, niin aihepiireiltään kuin toteutustavaltaan, mutta minulle kirjoittajana niissä keskeistä on informaation ja sen ilmiöiden tarkastelu, ihmisen tunnetilojen ja ihmissuhteiden tarkastelu, sekä näiden (ihmisen ja hänestä kirjoitetun sanallisen informaation) keskinäisten suhteiden tarkastelu.
Mielenkiintoni kohteena on ihmisen kyky erottaa havainto ja havainnon kohde, tiedostaa oma tiedostamisensa ja sen sisäiset mekanismit, tarkastella omaa tarkasteluaan ym.
Suuri osa runoistani on rakkausrunoja (laajasti käsitettynä: parisuhteeseen ja sen päättymiseen sisältyvien tuntojen, intohimon, tunne-elämän ristiriitojen, kaipauksen kuvaamista) mutta jo lähtökohdiltaan poikkeuksellisia rakkausrunoja; oikeastaan ne eivät ole rakkausrunoja vaan rakkausrunouden tarkastelua.
Tätä tarkastelua suoritan kirjoittamalla. Niinpä siis rakkausrunoni saattavat näyttää henkilökohtaisilta rakkausrunoilta ja omien tunnetilojen kuvauksilta, mutta ovat lähes aina ja suurimmalta osaltaan vain rakkausrunouden tematiikan, käsitteistön ja käytetyn rekvisiitan pohdiskelua.
Henkilökohtaista niissä on sisäinen pohdiskeluni: kuinka tunnetiloja yleensä voidaan kuvata ja millaista käsitteistöä ja rekvisiittaa se vaatii.
Parisuhde, siihen liittyvä ilo ja suru, onni ja pettymys ovat hyvin tärkeitä asioita arkitodellisuudessa jossa elämme. Siksi tarkasteluni ei ole vain ulkokohtaista sanojen ja niiden mahdollisesti synnyttämien assosisaatioketjujen leikkelyä. Rakkausrunouden tematiikkaa ja sanapeliä tarkastellessani saatan eläytyä kuvaamiini asioihin jopa kyyneliin asti. Ja koska ainoa instrumentti jonka kautta kirjallisen mielenkiintoni aiheita voin tarkastella, olen minä itse, varmasti ulkokohtaisimmissakin runoissani on jotain omasta tunnemuistista tai ainakin empatiasta nousevaa, henkilökohtaista aistimusta.
Rakkausrunoissani olennaista on humorististen ja vakavien ainesten kombinaatio, myös synteesi, emmehän aina tiedä pitäisikö meidän itkeä vai nauraa, niiden muodostama tragikomedia. Erilaisia näkökulmia ja tasoja yhdisteleviä pitkähköjä runoja olen tottunut nimittämään kompleksisiksi runoiksi. Myös itseironiaa käytän.
Runojeni joukossa on muutamia selkeitä poikkeuksia.
Erityisesti ns. hengelliset runot, jotka ovat runoistani henkilökohtaisimpia, itselle tärkeitä. Niiden kirjoittamisprosessi on jokseenkin toisenlainen. Hengelliset runot laitankin yleensä sitten muille palstoille, mm. "yleistä kristinuskosta" mutta joskus myös tänne "rakkausrunoihin" ja "runoihin".
Lähtökohdista johtuen tärkeintä minulle ei ole runollisesti korkeatasoinen lopputulos. En koe olevani runoilija vaan mieluummin runouden tarkastelija, joka suorittaa tarkasteluaan runouden keinoin. Hienoa että palstalla on tilaa myös runoilijalle, joka on runouden tarkastelija. Pääasialliset mielenkiintoni kohteet ovat muualla ja kun sammutan tietokoneen runous ja sen ilmiöiden pohdiskelu loppuu. Yleensä kirjoitan siis vain palstan äärellä, päättäessäni: no niin, tarkastellaanpa taas, hmm. Ilman näitä palstoja kirjoittaisin tuskin lainkaan runoja.
Runojeni saama palaute ei ole minulle hirvittävän tärkeää mutta toki tuntuu kivalta jos jokin runoni herättää myönteisiä ajatuksia, uusia näkökulmia tai oivalluksia; jos jokainen runoni ohitettaisiin mitäänsanomattomana tai synnyttäisi pelkkää negatiivista kritiikkiä, tuskinpa sitten enää kirjoittaisin.
Tämä on pieni osa elämääni ja jonkinlainen reunailmiö, mutta harrastuksena pidän tästä.
Koska runot eivät kiinnosta minua niinkään runollisina tuotteina vaan osana inhimillistä informaatiopeliä ja siihen liittyvää kielen ja tajunnan suhdetta, en myöskään lue runoja. Ainakaan niin sanottujen oikeiden, tunnustettujen runoilijoiden runoja. Jos haluan lukea runoutta runoutena, joitain hengellisiä runoilijoita saatan lukea, mm. Anne-Maija Raittilaa ja Ilmari Penttilää. Joskus harvoin saatan myös kirjaston poistomyyntihyllyllä pysähtyä selailemaan runoilijoiden teoksia mutta varovasti ja pienin annoksin, jotta en tempautuisi niiden kielelliseen maailmaan. Palstan ulkopuolella en halua ajatella elämän kuvailemista sanoin, haluan elää sitä, en muotoilla ihmissuhteita pohdiskelevia lauseita vaan elää ihmissuhteissa, en julistaa rakkaudellisia sanoja vaan mieluummin elää rakkaudessa.
Nuoruudessani - jolloin kirjoitin paljon, jopa niin että kirjoittaminen meni oikean elämän ohi - suosikkirunoilijoitani olivat Pentti Saarikoski ja Väinö Kirstinä.
Muita mielenkiintoisia ja miellyttäviä mm. Ezra Pound ja Lorca.
Myöhemmin olen pitänyt mm. Jyrki Pellisen ja Kari Ahonpuron runoista; jos edelleen harrastaisin runojen lukemista, he todennäköisesti kuuluisivat suosikkirunoilijoihini.
Palstoillakin kirjoitan enemmän omia kuin luen toisten runoja.
Runoudessa minua siis kiinnostaa kirjoittaminen (ja sen tarkastelu) enemmän kuin runotuotteet sinänsä.
PALSTALLA LUKEMISTANI RUNOISTA
Vaikka luen palstan runoja harvakseltaan ja satunnaisesti, joitain nimimerkkejä on joukosta valikoitunut, että heidän tekstejä luen useammin kuin muiden...
Runouden tematiikasta ja käsitteistä kiinnostunut henkilö, jota kuitenkaan ei kiinnosta lukea runoja? Hmmm, merkillistä tosiaan, tätä minun pitänee pohtia jossain vaiheessa. Yksi suu (anteeksi kirjoitusvirhe, pitäisi olla syy) harvalukuisuuteen eli vähälukeneisuuteeni on, etten halua liikaa inspiroitua tai ottaa vaikutteita toisten teksteistä...
Siitä huolimatta olen kohdannut niin tällä kuin rinnakkaisella palstalla useita todella koskettavia runoja. En sano että taiteellisesti hienoja runoja, koska se edellyttäisi ammattitaitoista arviointia, mutta minua koskettaneita runoja. Ymmärrän etteivät nuo runot välttämättä ole kirjallisia mestariluomuksia mutta jokin niissä - niiden viestittämä ajatus tai tunne - on tuottanut minulle elämyksen.
Monta kertaa tuntuu että tietynlainen raakilemaisuus ja hiomattomuus on suorastaan etu. Taiteelliset arvot ehkä kärsivät mutta runojen todentuntuisuus vain lisääntyy niiden spontaanissa raakilemaisuudessa. Ja niin, tekotaiteellisuuskin voi olla viehättävää, mikäli todella on tekotaiteellisuutta. Mitä sitten lieneekin. Kömpelö ja/tai väkisin väännetyltä tuntuva teksti herättää tuntuman takanaan olevasta oikeasta, elävästä ihmisestä kuten multa maistuu suussa maalta enemmän kuin loppuun asti muotoiltu, briljantti mestariteos, joka on kuin jalokivi: taittaa kyllä kauniisti värejä mutta ei maistu miltään. Taitava kirjailija voi loihtia teksteihinsä mullan makua ja verentuntua mutta jos tekstistä puuttuu lapsenomainen kömpelyys, lopputulos on vain maalattu, viimeistelty kuva kaukana aiheestaan. Millaista mullan makua ja verentuntua se sitten on? Oikea multa ei koskaan ole briljanttia eikä haavoista juokseva veri taitavasti ilmaistua kuvaa aiheestaan.
Paljon mieluummin luen palstoilla kirjoittavien tekstejä kuin Saarikoskea, Lorcaa, Södergrania tai Ahonpuroa. En tarkoita etteikö Lorcan tai Södergranin elämässä olisi ollut multaa ja verta, mutta ehkä he kirjoittavat siitä liian hyvin? Tai sitten he vain ovat niin kaukana?
Siinä syy miksi tykkään mieluummin lukea riimittömiä, parin lauseen mittaisia mietiskelyjä. Koska ne ovat elämää. Niiden takana on oikea elävä ihminen ja ne on oikealla kädellä kirjoitettuja paitsi jos on vasenkätinen ja onhan vasenkin käsi oikea ja äh nyt menee taas jaaritteluksi. Gulps.
YLEISESTI OTTAEN
Totta puhuen, parhaimmillaan nämä palstat voivat ovat sellainen ikkuna elämään että joudumme kohtaamaan omat tunteet ja pikkumaiset arvioinnit, tulkinnat ja ärsyyntymiset, sympatiat ja antipatiat, miettimään suhdettamme ei vain kirjallisuuteen vaan elämään ja ihmisyyteen; ymmärryksemme ja hienovaraisuutemme kasvaa, opimme näkemään sanojen taakse siihen mikä on olennaista, elämään itseensä. Käsitämme että tulkintamme ihmisestä on vain oma tulkintani, tajunnassani muodostunut subjektiivinen kuva, se ei ole se ihminen jota tulkitsen; ja että ihminen on arvokas itsessään, määritelmistäni riippumatta, koska hän on olemassa (myös ja erityisesti) silmieni ulkopuolella.
> Oletteko te kaikki massaihmisiä <
Tähän haluaisin sanoa, Veehbur, että jokainen on massaihminen. Sinäkin olet.
Kaikki me olemme samaa massaa ja sen massan nimi on ihmiskunta. Et voi leikata itseäsi massasta irti. Jotkut ovat värikkäämpiä ja äänekkäämpiä ja konstikkaampia kuin toiset mutta siltikin 100% samaa massaa.
Mutta tämä massa muodostuu yksilöistä. Kuten jokainen on samaa massaa niin on jokainen myös ainutkertainen ja korvaamaton yksilö, ihmeellinen persoona. Harmainkin.
Massasta erottautuminen (persoonallisten kykyjen, älykkyyden, luovuuden, kauneuden tai muiden avujen avulla) ei tee henkilöstä jotenkin suuriarvoisempaa.
Raamatussa on muutamia elämänviisauksia joista erityisesti pidän, kuten "kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet" ja "jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas, tulkoon hän ensin tyhmäksi, että hänestä tulisi todellisesti viisas".
Ehkä meidän olisi hyvä kasvattaa itsessämme kykyä nähdä elämän värikylläisyys siinä mikä vaativille silmillemme näyttää pelkästään harmaudelta, oppia löytämään persoonallisesti arvokas ja yksilöllinen lähimmäiseni juuri siinä, mikä ensin näyttää olevan vain massan osanen, mielenkiinnoton hiukkanen?
Ja lopuksi rohkenen vielä sanoa, vaikka minulla ei ehkä ole samanlaista asiantuntemusta ja kriitikon kykyä kuin sinulla: kyllä näiltä palstoilta löytyy aitojen, elämänläheisten riimittömyyksien ja sympaattisten tekotaiteellisuuksien lisäksi myös korkealaatuisia runoteoksia, jopa niin, ettei aitous ja elämänläheisyys kärsi taiteellisuuden rinnalla vaan tuotokset ovat sekä elämänläheisiä että taiteellisia. Olen ollut sellaistakin havaitsevani.
Esimerkiksi Reikä Munaisen tuotoksissa - vaikka koettelevat hyvän maun rajoja ja jos olisin palstan sefu voi hyvinkin olla että useat niistä ei läpäisisi seulaani - on omalla tavallaan tyylikkäitä ja jotkut Poliisipäällikkö Mannion tekstit ovat loppuun asti hiottuja esteettisiä taidekappaleita, vaikka eivät muuten ole lähelläkään lempirunouttani.
Korostan, että jokaisen täytyy olla aivan yhtä tervetullut on hänen runollinen taiteellisuutensa ja/tai epätaiteellisuutensa viehättävää tai ei. Jos ylläpito ryhtyy asettamaan sellaisia ehtoja että runon pitää olla kyllin briljantti tai kyllin kömpelö, siis ainakin kömpelyydessään briljantti kelvatakseen palstalle, minä menen ja töräytän Eniroa nokkaan. Ehkä. Tarkoitukseni tuli kait selväksi...
Palsta on monille keino purkaa itseään, kuka mistäkin lähtökohdista ja millaisin motiivein, mutta niin kauan kuin se ei tapahdu toisia halventamalla ja henkilökohtaisuuksiin menevällä tölvinnällä, suokaamme se toisillemme ilolla?
Tai ainakin:
"jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä."
Galatalaiskirje 5:15.
- - -
Monelle kirjoittajalle runojen tekeminen on varmaan terapiaa ja monelle lukijalle lukukokemus voi olla terapeuttinen.
Eikö runon taiteellinen muoto silloin ole sivuseikka?
LOPUKSI
Kun kirjoitus lipsahti näinkin pitkäksi, heittelen väliin muutamia väliotsikkoja, lukemisen sujuvuuden helpottamiseksi. Jos vaikka joku innostuisi kahlaamaan sepustukseni läpi...
Lueskelin tässä myös joitain keskusteluketjun kommentteja ja huomasin että olet laittanut yhden runosi. Kiva, en jaksanut nyt keskittyä tekeleeseen mutta ehkä jonain kertana palaan lukemaan. Uskon että sinullekin on tilaa näillä palstoilla ja varmasti on lukijoita jotka pitävät runoteksteistäsi. On myös olemassa muita foorumeita, ehkä runouden kannalta korkeatasoisempia kuin nämä palstat. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja sorry että jaaritteluni lipsahti taas kerran megarönsyilyksi, mutta tällä tapaa minä jutustelen. Heips.
Katsonpa jos nopeasti löytäisin palstalta muutamia runoja jotka on mulle lukuhetkessään tuottaneet tunteita koskettavan elämyksen tai muuten olleet nautinnollista luettavaa tai jotenkin vain viehättäneet taideteoksina. Mutta ensin viereiseltä palstalta yksi poiminta osoituksena että runouteen ei tarvita monia sanoja.
Jälleen kerran
onija 12.1.2008 klo 01.29
Erehdyin pahasti..
väärä osoite
Kommentistani 12.1.08 klo 01:39: "Todella hellyttävä runo ja riipaiseva myös. Näissä muutamissa sanoissa voi kokea valtavan paljon. Vaikkapa mykkyrälle mennyttä, tukahtunutta tuskaa... Kaikki ei välttämättä koe mitään, ja on helppo ajatella, että hö, eihän tuo oo edes runo. On tai ei? Sen voi lukea kommenttina, joka ilman asiayhteyttä jää ymmärtämättä, tai runona. Koska kyseessä on rakkausrunopalsta luin sanat runona ja ilmeisesti eläydyin tekstin sisältöön, koska koin... ei ole edes sanoja, niin syvää pienen ihmisen pettymystä, että huh. Taitavaa minimalismia. Jos olisin luonteeltani kateellinen, olisin nyt kateellinen sinulle. Viisi sanaa!"
Äkkiseltään löysin tältä palstalta kymmenkunta runoa väliltä elokuu 2007 - helmikuu 2008 mitkä muistan että ovat lukiessani tuottaneet ajatuksellista/tunteellista/taiteellista mielihyvää. Laitan esimerkkeinä neljä.
Olenko unohtanut ?
Kirjoittanut: e.ve 18.1.2008 klo 09.00
Ihmisillä / on paljon kokemuksia / rakkaudesta. // Rakkausrunot / ilmestyvät ruudulle / päivästä päivään, / kuin aikataulujaan noudattavat / junat. // Olenko unohtanut / mitä on rakkaus, / vai eivätkö ajatukseni / kietoudu, / herkiksi sanoiksi? // Kyllä minä muistan / sen liekin / joka kerran paloi, / roihusi ja lämmitti / kuin nuotiotuli, / eräretkellä. // Sydänten satakielet lauloivat / sinihämyisessä kesäyössä... // Eihän se nuotio / ikuisesti palanut, / elämän sateet / sammuttivat sen, / pisarat putoilivat kämmenelleni / kuin lasihelmet. // Satakielet vaikenivat / ja sydämeni huoneessa / mykkä lintu tuijottaa / tyhjin silmin. // Ehkä se lintu vielä / laulaa, // sydänjääni sulaa // kun omenapuut kukkivat.
Joku Raja!
Kirjoittanut: Mielikki77 2.1.2008 klo 13.14
En ole koskaan ollut kovin taitava / tunnistamaan milloin on tarpeeksi. / Milloin pitäisi rohkeasti jatkaa pidemmälle, kauemmas, syvemmälle / ja milloin pitäisi heittää kaikki jarrut päälle. / Olen aina liikaa / tai liian vähän / mutta en koskaan tarpeeksi minulle. // Joten tässä taas tanssimme / pirullista kuviota, / minä ja vaaka / minä ja sykemittari / minä ja itsetunto / minä ja peili // Jos tarpeeksi kuuntelen ehkä kuulen / kun joku huutaa kaukana / pyytää lopettamaan kun vielä on aikaa. // Ennenkuin tanssilattialle astuu jälleen / laksatiivit / bulimia / paastoaminen / nälkä / läheisten huoli // Katkaiskaa musiikki, / minä en enää halua tanssia tämän mukana.
Kävelijä Teksasista
Kirjoittanut: Poliisipäällikkö Mannio 29.9.2007 klo 03.49
KÄVELIJÄ TEKSASISTA
KOVA NINJAMIES
REVOLVERIMIES
PARTAMIES
HALLITSEE NINJALIIKKEET
LYÖNNIT
POTKUT
HEITOT
PISTÄÄ ROSVOT KÄRSIMÄÄN
TAISTELUTAIDOILLAAN
Syksyinen polku
Kirjoittanut: tee. 29.9.2007 klo 11.45
Kävelen tietä hiljaa / katsellen maisemaa. / Puut kuin kypsää viljaa, / lehtiä pudottaa. // Sininen taivas hohtaa / vasten haapojen kultaa. / Syksyn kerralla kohtaa: / ruskan ja kynnösmultaa. // Täyttymys ja luovutus; / mihinkä sitä vertaa? / Elämän kipu ja kauneus, / kaikki yhdellä kertaa.
Näiden lisäksi palstalla on varmaan paljonkin runoja mitkä miellyttäisi mutta en ole sattunut lukemaan.
Lopuksi yksi oma mitä taiteellisilta arvoiltaan (runon muoto, riimitys ja loppusoinnullisuus) pidän yhtenä parhaimmistani:
intin tin sintin tin
tant tara tarant tara tarant ta
allaa ba haba hallaa
blö böhö lö öblö
Tälläkin foorumilla on vielä tilaa uusille runoilijoille!
http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=50819&lue=1
p e a c e
Tekstistäsi sinut tunnistin :)
Ai, tunnistitko minut? Oho, ja niin taitavasti kun yritin kätkeytyä, huokaus...
Ei vaiskaan...
Aapiskäki on minun toinen rekisteröity nicci. Pitkän aikaa ajattelin että yksi nicci riittää vaikka jotkut kehotteli että kannattaisi rekisteröidä äitiparta millä kirjoittelen runoja ja keskustelen kirjallisuuspalstoilla, mutta nyt sitten tässä hiljattain otin tämän toisen nimimerkin tärkeitä keskusteluja varten...
Niin että tää on nyt sitten tärkeää keskustelua aapiskäelle, kuoks.
Ei kun oikeesti. Olisi tärkeää että opitaan arvostamaan toinen toistamme näillä palstoilla erilaisina ja eritasoisina kirjoittajina. Siihen joukkoon luen myöskin Veehburin ja jollain tapaa hänen aloituksensa on ok, siis minun mielestä, ainakin se on ok sikäli että jokaisella on oikeus ilmaista näkemyksensä...
Runojen kirjoittaminen on monelle tosi tärkeää täällä ja teksteihin liittyy niin syviä henkilökohtaisia emootioita että toista on varsin helppo loukata. Joudun itseänikin aika ajoin muistuttamaan että nyt kengät jalasta, pysähdy, hengitä syvään - lue hitaasti ja tarkkaan - etten suhtautuisi toisten tuotoksiin vain sanarivistöinä joita sitten omien mieltymysten mukaan arvioin huonoksi tai hyväksi.
Se on jo hyvä asia että ihminen kirjoittaa, ilmaisee itseään, purkaa tuntojaan, hapuilee muotoa sisimpänsä asioille. Kunnioitetaan toisiamme.
Oikein hyvää iltaa myös sinulle :)
Oli helppo tunnistaa ;>
Vähän on kuunioitusta nykyään,
jopa vanhuksetkin pelkäävät, kun
kiroillaan niin paljon busseissakin
ja ruokakaupoissa.
Sinulla on hyviä linkkejä,
itse bidän paljon johnny cashin
hurt kipaleesta..
Yksi aikani lemppareista ja pidän vieläkin
kauniit sanat:
http://www.youtube.com/watch?v=64_303eHaTM
http://www.youtube.com/watch?v=SukKy3ke6vA&feature=related
kunpa oppisimme oikeasti rakastamaan.
ja lukemalla oppii, molempia tyylejä paljon käyttäen.
Näinhän se on joka alalla, annetaan
runoilulle tilaa, kaikille, se
on henkistä kasvua.