Haimme meille kotiin viime viikolaa 5kk vanhan narttupennun. se tuli meille venäjältä luotettavan järjestön kautta, mutta pentu pelkää kaikkia vieraita ihmisiä ja murisee peloissaan kun kuulee oven käyvän. meihin se on jo ottunut ja koti on sille erittäin rakas paikka.
ei millään viitsisi lähteä lenkillä pidemmälle kun tarpeet voi tehdä turvallisesti kodinkin lähellä.
Miilä ihmeellä saisin valettua rohkeutta tuohon pienokaiseen? Kuuleman mukaan ei ole kokenut väkivaltaisuuksia. Ja meillä siihen ei todellakaan kajota. Olisko jollain vinkkejä??
Tahtoisin niin kovasti että neiti uskaltaisi katsoa maailmaa häntä pystyssä eikä koipien välissä!!
ei millään viitsisi lähteä lenkillä pidemmälle kun tarpeet voi tehdä turvallisesti kodinkin lähellä.
Miilä ihmeellä saisin valettua rohkeutta tuohon pienokaiseen? Kuuleman mukaan ei ole kokenut väkivaltaisuuksia. Ja meillä siihen ei todellakaan kajota. Olisko jollain vinkkejä??
Tahtoisin niin kovasti että neiti uskaltaisi katsoa maailmaa häntä pystyssä eikä koipien välissä!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tervehdys!
Kiva että olette päättäneet antaa hyvän kodin kovia kokeneelle karvakorvalle. Valitettavasti näissä tapauksissa voi lähinnä arvailla, mitä koira on joutunut kokemaan ennenkuin se on turvaan päässyt. Nämä traumat voivat vaikuttaa pitkään koiran sielunelämään, eikä välttämättä täysin poistu ajankaan myötä. Voitte lähinnä vain antaa siedätyshoitoa koiran ehdoilla, eli pikkuhiljaa totuttaa eläintä siihen, ettei ihmiset ole pahoja. Jos teillä tulee tuttuja käymään, olisi hyvä, että heillä olisi makupaloja ja koiran annettaisiin itse hakea heihin kontaktia, ei niinpäin, että vieraat "jahtaa" koiraa jolloin se helposti ahdistuu ja tuntee olonsa nurkkaan ajetuksi. Kun näin sitten tapahtuu, vieras palkitsee ja kehuu koiraa. Vieraat voivat myös heittää makupaloja koiralle vähän matkan päähän ja yrittää koiran leluilla houkutella sitä. Tämä vaatii armotonta työtä!! Meillä koira tuli vajaan vuoden ikäisenä ja ilmiselvästi kovalla kädellä koulutettuna. Se pelkäsi miehiä aivan kuollakseen ja jos joku otti jotain käteen (halko, lehti, lattiaharja tms.) koira juoksi peloissaan pöydän alle tärisemään. Lisäksi portaat pelotti koiraa aivan mahdottomasti, liekö joskus tuupattu alas portaita, koska kyseessä ei olleet mitkään liukkaat rappuset ja pelko oli todella voimakas. Miespelon kohdalla teimme niin, että kutsuimme miespuolisia eläinrakkaita tuttavia kylään ja he sitten ylitsevuotavan ystävällisesti lepertelivät koiralle ja lahjoivat sitä. Alku ei ollut todellakaan helppoa, mutta ajan myötä koiramme oppi, että miehet ovat oikein mukavia! Portaat opetin asettamalla makupaloja aina yhtä askelmaa ylemmäs ja annoin koiran itse tehdä päätöksen, koska se on valmis nousemaan ylös. Emme siis mitenkään painostaneet koiraa, vaan yritimme parhaamme mukaan antaa sen itse oivaltaa, ettei portaat ja miehet ole kamalia.
Antakaa rekulle aikaa ja mahdollisuuksia saada myönteisiä kokemuksia ihmisistä, jotta sen epäluulot (jotka tod.näk ovat aiheellisia) hälvenevät. Roomaa ei päivässä rakennettu! =)
Onnea matkaan!
Luin tuossa kirjoituksesi hieman tarkemmin ja huomasin, että koira on ollut teillä lyhyen aikaa. Tietysti taustalla ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole väkivaltaa, mutta koira on aivan taatusti hämillään hieman jo uusista ihmisitä ja hajuista! Olisi kyllä hyvä rauhoittaa koiran ympäristö aluksi joksikin aikaa, jotta se saa asettua aivan rauhassa taloksi, viikko on kuitenkin lyhyt aika!
JOS taustalla peloissa on traumaattiset kokemukset suosittelen sitten jonkin ajan päästä ryhdytte vasta siedättämään koiraa vieraille.
kiitos paljon vinkistä ja neuvoista! Hienoa kun ihmiset viitsivät neuvoa toisiaan ongelmatilanteissa. Kiitos oikein paljon. Kokeilleen hellää siedätystä!! Ja onnea sinulle että sait myös koirastasi rohkean ystävän. :)
se on kyllä aivan totta. meinasinkin että en vie koiraa mihinkään vieraaseen paikkaan ainakaan kuukauteen ellei se itse halua. Ja vieraita meillä saattaa käydä, mutta se saa kyllä rauhassa niitä tarkkailla.
Sellaisen virheen kyllä satuin tekemään, että toisena päivänä lähdin koiran kanssa anoppilaan kylään ja se pelkäsi ihan hulluna. istui vaan eteisen tuolilla. No lyhyen vierailun päätteeksi kotimatka meni hihna kireällä kun oli niin kiire kotiin turvaan. Sen jälkeen oli jo morkkis kun olin vienyt toisen heti vieraaseen paikkaan.
No mutta nyt se saa rauhassa totutella kotona olemiseen ja nauttia omista leluista. Se on onneksi niin elämäniloinen ja mahtava kaveri että varmaan oppii luottamaan vielä kaikkiin.
Olen melko varma että mahtava tulevaisuus meillä on yhdessä rakkaan koiraneidin kanssa edessä. En vaan haluaisi tehdä virheitä, kun on kuitenkin toisen koko elämästä kyse ja se on kallisarvoinen. Kiitos sinulle vielä kerran.
luulen että se on tarhalla ollut ns. häkkikoirana eikä osaa vielä tuntea oloaan turvalliseksi häkin ulkopuolella. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa rohaistua kun ulkoilet vaan sen kanssa vaikka, sitä vielä pelottaakin kaikki uusi. Meidänkin 5kk ikäinen pentu pelkäsi pari ekaa päivää polkupyöriä ihan paniikissa, mutta pysähdyn ja rauhoittelin sitä. Nyt se ei pelkää enää pyöriä, mutta on arka vielä toisten koirien suhteen. Ja eteenpäin on niin kova kiire huokaisen helpotuksesta kun se oppii joskus olemaan vetämättä. Jos asustelette pääkaupungin alueella niin tutustutaan? koirat saavat rohkeutta toisistaan ja olisi hyvä jos vieras ihminen välillä tutkisi korvia,hampaita ym. että pentu tottuisi myös vieraan ihmisen käsittelyyn.
Hyvä että muillakin on samoja kokemuksia, niin en ole yksin asian kanssa. En valitettavasti asu pääkaupunki seudulla vaan sinne on 2h ajomatka täältä heinolan läheltä missä asun.
Meidän koiralla on vielä sellainenkin juttu, että se pelkää jopa omaa "rauhoittajaa" ulkona. Se rakastaa minua ja poikaystävääni kotona ja kodin lähellä, mutta tarpeeksi kaukana kun ollaan niin kaikki pelottaa. Ei edes lempiherkut kelpaa silloin.
Ajattelin etten enää mene sen kanssa kovin kauas kotoa jos se on sille niin kamalaa. Vaan sillin jos se tulee mukana rohkein askelin. Se nimittäin osaa sanoa "mennään kotiin"...
Mutta etsi ihmeessä sieltä joku kiva koirakaveri, johon oma pentusi voisi tutustua ihan omaan tahtiinsa. Kunhan se ajan kanssa oppii huomaamaan ettei uusi ympäristö olekkaan niin kamala, niin saat siitä varmaan tosi hyvän ja rakkaan kaverin. Meillä oli aiempi koira pennusta lähtien hyvin arka, mutta niin hyvä ystävä, että en olisi halunnut luopua siitä mistään hinnasta (nukkui pois 13,5 vuotiaana). Meillä oli myös aiemmin hylätty 1,5 vuotias koira, joka oli olevinaan vihainen, mutta siitäkin kuoriutui lopulta ihana ja rakastava tytteli, joka nukkui pois 11- vuotiaana. Nyt tämä pentu rohkaistuu joka päivä, mutta emme ole vielä löytäneet kilttiä koirakaveria, johon voisi tutustua rauhassa ja jonka kanssa voisi peuhata.
Hyvää jatkoa teille :) kuukauden päästä on varmasti jo pahin arkuus kadonnut.
Itselläni on 2 venäjältä suomeen tuotua koiraa. ja aiemmatkin amstaffini olivat venäjältä. Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen asiaan kuin "kielimuuri". Koira ei yksinkertaisesti alkuun ymmärrä mitä puhut ja tämä luo pelkoa. Puhu koiralle paljon niin tottuu suomenkielen erilaiseen poljentoon ja rohkaistuu siitä.
kun ostin ensimmäisen koirani venäjältä, hain koiran itse, olin aivan järkyttynyt pennun arkuudesta täällä suomessa. Venäjällä oli iloinen ja rohkea pentu, täällä arka. Aikaa meni jokunen kuukausi jutellessa kotipiiriin tutustellessa ennen kuin koira oli valmis lähtemään pidemmälle. Loppujen lopuksi siitä kasvoi rohkea ja tarmokas koira.
ihanaa kun ihmiset auttavat. olen myös ajatellut tuota kielimuuria ja hyvä tietää että se vaikuttaa koiraan. eiköhän se pian totu meidän höpötykseen kunhan tarpeeksi kuuntelee... kiitos suinulle!!
Onnea uudesta perheen jäsenestä.
Koira on ollut teillä niin vähän aikaa vasta että sinun ei kannata olla tuosta arkuudesta vielä yhtään huolissaan. Anna sen nyt ensin tutustua rauhassa teihin ja uuteen kotiinsa. Älä missään tapauksessa toista tuollaista vierailua vieraaseen kotiin, koira ei siihen ole vielä valmis ennen kuin se oikeasti pystyy lenkillä kulkemaan häntä iloisesti heiluen. Sama pätee vieraisiin. Itse sanoisin tälläisessä tilanteessa vierailijoille että tulette kahden viikon päästä, nyt ei saa. Ja kadulla jos joku haluaa rapsuttaa, ehdoton ei. Samaten jos joku vieras koira haluaa haistella, vielä ehdottomampi ei. Kun koira on täysin kotiutunut, voi ja kannattaa lähteä sen kanssa kyläilemään, antaa tutustua vieraisiin jne mutta ei missään tapauksessa vielä. Aikaa kyläilyihin yms on kyllä joten ei kiirettä.
Ulkona anna sen tutustua rauhassa maailmaan mutta älä nyt ihan jokaisesta pienestä pelon aiheesta anna sen vetää kotiin. Sinun tulisi olla sen turva eli mene kyykkyyn ja houkuttele se koira siihen ihmettelemään. Ole itse ihan hiljaa.
Kotona leiki sen kanssa ja katso mistä se innostuu. Tykkäkö se retuuttaa jotain karvareuhkaa, hakea palloa tai mitä vaan. Mutta pääasia että teet sen kanssa jotain jotta sen mielessä sinusta tulee ihan mahtavan mukava tyyppi. Harjoittele hoitotoimenpiteitä sen kanssa yms mukavaa.
Muista myös että araltakin koiralta voi vaatia yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi ruokaa se voi jo odottaa muutaman sekunnin tms pientä. Tuire Kaimion kirja pennun kasvatuksesta on vallan mainio teos missä kerrotaan miten koiralle voi opettaa jokapäiväisiä asioita hyvin pehmeillä tavoilla. Tuo arkuus ei ole mikään este.
Minusta on hyvin tärkeää myös muistaa olla koiralle se vahva esikuva. Eli pitää sitä rakastaa ja helliä mutta pitää myös muistaa että on sellaisia hetkiä jolloin ihmisen pitää olla sen koiran silmissä se voimakkaampi, tuki ja turva.
Jos koira pelkää, niin silloin kannattaa antaa sen tulla turvaan mutta pitää miettiä tarkkaan olisiko siinä tilanteessa parempi olla itse ihan hiljaa, ehkä pakottaa jopa koira jatkamaan matkaa, puhua rauhallisesti koiralle tms.
Eli pitää osata hieman myös lukea sitä koiraa.
Ei aina voi olla se ratkaisu että mennään kotiin. En tarkoita nyt sinua alkuperäinen. Vaan joskus ratkaisu voi olla sekin että ihminen voimakkaampana osoittaa koiralle että ei ole mitään pelättävää ja matka jatkuu nyt pienestä pelosta huolimatta. Ei tee hyvää koirallekkaan jos se saa aina tahtonsa läpi ja pakenee kotiin turvaan kun oikeasti sen turvan pitäisi olla se ihminen jonka kanssa se on.
Joskus kun otetaan koira huonommista oloista ajatellaan että rakastetaan sitä nyt niin paljon kuin vain voidaan ja annetaan sille kaikki ja ei ehkä ymmärretä että se onkin sen koiran kannalta se kaikkein pahin.
kävinkin kirjastosta hakemassa se kaimion kirjan ja siitä on ollut apua. käytiin tänään koirakoulussa ja siellä se tykkäsikin olla. muut koirat on sen mielestä ihan mahtavia. Se rohkaistuu päivä päivältä ja sitä on hienoa seurata sivusta. kiitos sinulle vielä! Onko sinullakin adoptiokoiria??
Meidän Missi 2,5 v tuli meille kolmisen kuukautta sitten. Alunperin Venäjältä, mutta Suomessa pennusta asti elänyt. Todella arka koira, pelkää kaikkia koiria, ei viihdy ulkona ja naispuolisia kylään tulijoita aristelee.
Koko ajan harjoitellaan oikeaa koiranelämää, kunhan tulee kevät ja kesä, ehkä alkaa ulkonakin viihtyä paremmin. Viehän aikaa, ennenkuin oppii taas luottamaan meihin ihmisiin, ovathan sen edelliset rakkaat sen hylänneet. Voi viedä pitkäänkin. Me kuitenkin rakastamme pikkuistamme ja uskon, että sekin jo rakastaa meitä, ehkä kuitenkin vielä varauksella.
Me aloitettiin koirakoulu juuri pienokaisen kanssa ja se heilutteli häntää toisen 6kk vanhan narttukoiran kanssa. Suht hienosti meni, mutta ei voi vielä liikaa vaatia. Nykyään on kyllä niin ihana herätä kun saa niin vilpittömän iloisen "hyvää huomenta!" hepulin neidiltä, että ei voi millään olla pahalla tuulella... Meillä koira arastelee vielä miehiä, mutta kun koiran kummisetäkin tuli käymään niin se alkoi leluilla sitä houkuttelemaan ja nakinpalasilla. Eikä aikaakaan niin ei enää ujosteltu yhtään.
Eilen rakas pikkuneiti kävi saunassa istuskelemassa ja suihuakin on jo harjoiteltu. se sai niin paljon nakinpalasia ettei suihku tuntunut yhtään pahalta. pian olis alotettava kynsien leikkuun harjoitus... Mites teillä onnistuu tällaiset hoitotoimenpiteet??
Saunassa tykkää loikoilla hetken aikaa ja välillä yritää suihkuunkin mukaan:) Sitten kun ihan pestään, seisoo nätisti suihkutettaessa.
Kynsiä en ole vielä leikannut, mutta nyt olisi varmaan aika jo, alkavat näyttää niin pitkiltä. Ole harjoitellut sitä hommaa aina välillä ihan tutkimalla kynsiä, ja ei näytä siitä pahemmin piittaavan. Eri asia voi olla sitten kun otetaan sakset esiin....
Meillä tosiaan murisee naispuolisille vieraille, jos ei ole nähnyt, nuoret tytöt, tyttären kaverit hyväksyy heti. Olisiko joku huono kokemus entisessä elämässään jostain naisesta???