Millaisia ohjeita tukiperheelle annetaan esim. salassapidosta? Saako esim. tukiperheessä käyvän lapsen etunimen ja/tai sukunimen kertoa sivullisille?
Saako tukilapsen nimen paljastaa?
Aaaksu
514545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
taitaisi olla jos ei edes etunimeä voisi sanoa. Mutta ei minusta ole mitään syytä koko nimeä tai muuta lapsesta ulkopuolisille kertoa. Kyllä meillä käy sen verran väkeä, että aina joku vieras sattuu paikalle silloin, kun tukilapsia on käymässä. Etunimillä olen lapset esitellyt, en muuta.
Eihän nyt kai kenellekään tulisi mieleenkään mitään sen yksityiskohtaisempaa ulkopuolisille kertoa.
Tässä tapauksessa tuli vain vähän hankala tilanne, kun lapsen naapuristossa on osattu päätellä hajanaisista tiedoista, että ko. lapsi käy tukiperheessä. Lapsen isä käy nyt kuumana siitä, että tukiperhe on rikkonut salassapitosäännöksiä - se, että lapsi käy tukiperheessä, sitä ei olisi saanut isän mielestä paljastaa kenellekän. Ei sitä ole sen kummemmin kenellekään kerrottu, mutta lapsen etunimi on kerrottu ja asuinaluekin on tullut jotain kautta tietoon.Tätä kautta lapsen henkilöys on sitten arvattu. Mitään muuta ei ole paljastettu. Mitä mieltä olette tästä?
Mielestäni lapsen kanssa ei aikuinen saisi jakaa salaisuuksia, joiden takia lapsi joutuu joko valehtelemaan tai vaikenemaan asioistaan ja peittelemään tabuja. Se johtaa vetäytymiseen ja syrjään menemiseen. Käsittääkseni vanhemmat itse toivovat lapselle tukiperhettä, joten jos sattuu, niin kannattaa vanhempien luopua tukiperhepalvelusta.
Ei kai nyt ketään lasta vastoin vanhempien tahtoa viedä tai velvoiteta käymmän tukiperheessä virkistäytymässä sentään.
Tarkoitan tällä sitä, että lapsi saa kertoa itsestään mitä hän haluaa mutta tukiperhe on tietenkin vaitolovelvollinen lapsen taustoista ja henkilötiedoista ulkopuolisille. Eikös tämä ole päivänselvää. Etunimiä ei kuulune salassapidettäviin asioihin, mutta jos tukiperhe havaitsee ylikorostunutta kiinnostusta jonkun aikuisen taholta lasta kohtaan, niin viekää lapsi pois sen henkilön läheisyydestä.
Vapaaehtoisestihan isä lasta vie tukiperheeseen, eikö? Hän nyt ilmeisesti kokee tilanteen häpeälliseksi, en muuta keksi. Miten isän mielestä olisi pitänyt toimia? Johonkin perheeseen (kukaan ei muka tietäisi, että perhe toimii tukiperheenä?) ilmaantuu lapsi ja jos joku kysyy lapsen nimeä, sitä ei olisi saanut kertoa? Aivan älytön tilanne.
Ei minulle muita ohjeita ole annettu kuin tuo yleinen: "tukiperhetoimintaa koskee salassapitovelvollisuus". Sen sisällöksi on määritetty, että lapsen ja tämän perheen asioista ei kerrota ulkopuolisille. Me asumme omakotitalossa ja lapsia vilisee muutenkin pihalla, eikä täällä yhtä uutta lasta huomattaisi :-) mutta jos tukiperhe asuu kerrostalossa niin taatustihan sellainen asia huomataan. Jos nyt joku kovasti jankuttaisi mistä on kyse niin sanoisin vain, että tuttavien lapsi on hoidossa.
kertoo nimensä. Miten niiden suut laitat tukkoon? En itse ole kertonut lapsista mitään, mutta kyllä ihmiset silti tietää. Ei voi asua niin umpiossa,ettei kukaan vieras eksy silloin kun on sijais- tai tukilapsia.Olen ollut kuulemassa, kun lapset meillä tervehtivät vieraita. Olen "se ja se" ja asuinkuntakin mainittiin.Jos siinä sanoo lapselle, että noin ei olisi saanut sanoa, niin mitä se lapsi mahtaisi siitä miettiä.Eikä mitenkään voi estää leikkimästä muiden lasten kanssa. Tottakai ne sielläkin kertoo toisille lapsille ketä ovat.
Hei!
Asumme maaseudulla ja meidän tukilapsemme oli ihan tästä naapurustosta. Tokihan sen nyt koko kylä tiesi, että lapsi meillä käy. Lapsi kertoi asiasta kyläkoulussakin. Ja ne uteliaat naapurit jotka tarkemmin asiasta kyselivät, niin eivät tietenkään saaneet meiltä mitään vastausta. Se että monet asiasta tiesivät, ei haitannut lapsen perhettä.
Lapset tulisivat täällä kuulla ilmeisesti ekan kerran yökylään ja kuka ei ole vielä meille puhunnut mitä se vaittiolo velvollisuus tarkoittaa tai mitä ylipäätä uteljaille naapureille kertoisi jos yhtäkkiä lapset tupsahtaa pihamaalle.
Et saa kertoa lapsen henkilötietoja ja syytä, miksi he ovat sinne tulleet. Jos joku naapuri tulee pihallenne ja juttelee lasten kanssa normaalisti, niin ei mitään hätää, mutta jos hän haluaa tietää lapsen sukunimen ja asuinpaikan tai muuta, niin passita naapuri pois. Eihän se kivalta itsestäkään tuntuis, jos joku aikuinen rupeisi kyselemään ja kiinnostuisi oman lapsesi henkilötiedoista ja rupeisi niitä lapselta tai paikalla olevilta aikuisilta utelemaan.
Voit sanoa naapureille, että lapset ovat tulleet teille lomailemaan tai kyläilemään. Ei tarvitse ruveta mainostamaan, että nämä nyt ovat niitä TUKI-lapsia. Lapset itse voivat puhua mitä huvittaa tapaamilleen ihmisille, mutta tukihoitajan pitää valvoa, ettei lapsi joudu uteluiden kohteeksi. Harva pikkuinen osaa varjella yksityisyyttään, se on aikuisen tehtävä.
Minusta ei ole se häpeällistä, että joku haluaa tukiperheen lapsilleen.
Muittenkin lapset käy mummolassa, kavereitten luona yökylässä, kummien ja sukulaisten luona, eihän sitä kuka kysenalaista.
No miksi ei lapsi voisi tulla tukiperheeseen ja miksi se on niin häpeällistä sanoa, että meillä on tukiperhe?
Ei see tee sinusta sen huonompaa ihmistä ja apua me kaikki joskus tarvitaan, toiset pärjää hyvin tukiverkoston avulla toisilla sitä ei ole ja ne hankkii tukiperheen. Simppeli juttu, vai mitä?
No johan Sä oot nopea!
Mä tässä hissukseen naputtelen lisäystä ja luulin, että kerkeenhän minä, mutta Sä kerkeesit jo tänne väliin sanomaan sen mitä itse meinasin kirjoittaa.
Meillä onneksi naapurit on vähissä ja kuka ei suoranaisesti lapsia tulisi ahtistelemään, mutta tottakai, jos joku kysyy, niin ei sitä ihan kaikkea tartte mainostaa.
Sillä mitä tukivanhemmat pitävät häpeällisenä ja mitä eivät, ei ole sellaista merkitystä kuin sillä, mitä lapsen omat vanhemmat haluavat tukitarpeestaan julkistaa lapselleen ja ympäristölle. Heillä on siihen mielipiteenmuodostamiseen oikeus ja he saavat silloin sanoa pienelle taaperolleen vaikka, että hän tukiperheeseen mennessään menee ystäväperheeseen kylään. Vaikka sinusta tukiperheeseen turvautumisessa ei ole mitään hävettävää, niin bioperheelle se voi olla yksityisasia, jota he eivät halua kaikkien tietoon, koska siinä nyt vaan voi tulla leima, että perhe ei ilman tukea pärjää. Ja tämähän on sosiaalista toimintaa, joillekin se voi olla arka paikka. Siksi on syytä kysyä perheen käsitys siitä, miten tukilomailusta lapsille kerrotaan ja mitä ei, ettei tule ristiriitoja. Ja sitä pitää sitten kunnioittaa. Lasten suuta ei voi tukkia, joten lapselle ei saa kertoa tyyliin, olet tukilapsi, mutta älä kerro kellekkään ettei äiti tai isä suutu. Niin ei saa tehdä, vaan asia on sovittava perheen aikuisten kanssa niin, että lapsi ei joudu vaikenemaan eikä valehtelemaan vaan aikuiset pitävät suunsa sitten kiinni myös lapselle päin jos salata halutaan.
Sellaista epävirallista tukiperhetoimintaa meidän lähipiirissä harrastetaan puolin ja toisin. Tuttavilla oli meneillään pieni perhekriisi ja heidän lapsensa olivat meillä parina viikonloppuna. Kun meillä taas iski influenssa-aalto pienimpiin, isommat olivat kavereiden luona viikonlopun. Ei sen niin ihmeellistä, erikseen nimettyä, leimattua tukitoimintaa tarvitsisi olla.
Mutta kaipa siinä virallisessa tukiperhetoiminnassa siten joillekin on se sosiaalitapauksen leima, joka kaihertaa.
Se on tosiaan niin, että nykyaikana saa leiman otsa niin nopeasti, ettei kerkee edes tajumaan ja ihmiset valitettavasti...ok, osaa ihmisistä sitten saatta sos. asiakkaita halveksua tai ainakin puhuaa siitä ja se on toki kiusallista .
Kaikista tyhmin on vielä se, että nykyaikana ei passaa missään mistään puhua. pitä olla superäiti koko ajan.
Eli jos satut vaikka tarhantätille tai opelle sanomaan, että olet väsynyt tai sinnepäin, niin kohta sitä huomaa, että ope tai tarhatäti on jo soitellut sos. toimistoon ja on hyvin-hyvin-hyvin huolissa kyseisen perheen hyvinvoinnista. Naurettava.
Siis ihan oikeesti.
Mun poika nuorempana piirsi örkkejä ja ope otti yhteyytä kuraattorille ja kaikki oli todella huolissa, pitääkö poika nyt viedä jonnekkin juttutettavaksi.Hahh-haaa!
Mä niille aika äksynä sanoin, että kaikki pojat jossain vaiheessa piirtä örkkejä, merirosvoja, pyssyjä ja ties mitä, ei siitä tarvitse heti pyörtyä, ihan kunnon miehet niistäkin kasvaa .
Mutta minusta tuntuu, että joillakin on tarve näyttä olevansa parempia muita ja sitten ollaan huolissaan toisen muksusta eikä edes huomatta mitä omat lapset tekee. Kummas , eiks olekin?
jos oikeesti on tarve otta ja valittaa, se on tottakai oikein, mutta jokaisesta pikkuasiasta...?
Tähän asti luin keskustelua ja olet niin oikeessa!!!
Naapurini soitti lastensuojeluun kun kuului 2kk vauvan itkua keskellä yötä!!!!! Käsittämätöntä! Jouduin muuttamaan pois ja nyt ei ole yksikään naapuri valittanut.
Tuota, ajattelin nyt sitten antaa tämän näkökannan.
Itse olen ollut pienenä huostaanotettu ja olen oppinut arvostamaan sos toimintoja hyvänä asiana. Me asutaan maalla pienessä kylässä jossa on aina joku joka tuntee jonkun jne. Itselläni ei ole vanhempia elossa ja miehen isä on täys alkkis.(myös mies) Meillä on uusi iso omakotitalo ja molemmat töissä. Lapsilla on kaikilla harrastukset, eli päällisin puolin kaikki ok. Mutta..
Miehen mieliala häiriöt ja alkoholi ja sukulaisuuksien puute on saanut aikaan sen että yks kaks kuuluimmekin ennalta ehkäisevän tuen piiriin. Itse olisin halunnut olla tukena lapsille, mutta nyt olenkin omille lapsille hakemassa tukiperhettä.
En suostunut tämän kunnan tukiperheeseen, koska en itse häpeä sitä vaan ajattelin lapsia. Lasten on helpompi olla oma itsensä toisella kunnalla, kun voi olla tukiperheen mukana vaikka kauppareissulla, kun ei tarvitse pelätä josko se koulukaveri nyt näkee ja sitten koulussa alkaa kiusaamaan sosiaali pennuks.
Ja sen muistan omasta lapsuudestani, että vaikka kuinka joku yritti udella että kukas se sinä olet ja missä asut, niin vastailin hyvin ylimalkaisesti ja varoen etten paljastanut liikaa. En halunnut. Se oli minun salaisuus jota ei "kylän ämmät" tarvinnu tietää. Mutta luokanvalvojalle olin avoin. Sille kerroin huolia ja murheita kun olin oppinut huomaamaan että siihen voi luottaa. Vaikka minua kiusattiin juopon ja huoran pennuksi, harva kuitenkaan tiesi todellista totuutta.
Sen takia en itse haluaisi julkistaa että lapsillani on tukiperhe, ettei lapsiin kohdistuisi sitten kiusaamista ns. "paremmista perheistä" (vaikka kiusaajalla itsellään ei ole asiat hyvin ja meidän lapset sen tietää)
Kyllä ne lapset sen kertoo jos haluavat. Ja sitä en kiellä. Sehän kertoo vain siitä että niillä lapsilla on itsetunto kohdallaan kun voivat tunnustaa että me ei olla "täydellisiä."
Onneksi meillä käy nyt perhetyöntekijä parikertaa viikossa auttamassa. Meillä käy lasten koulukavereita kylässä myös silloin kun on tätikin. Mutta olen huomannut että noina päivinä lapset tuo kylään ne luotto-ystävät, jotka ymmärtää. Muut lapset vierailee muulloin. Lopulta se lapsi on ihmeen viisas olento, vai mitä?
Hyvää, että toit oman näkökulman julkii.
Minusta on hurjan hyvää, että tänne erilaiset ihmiset kirjoittelee omia ajatuksia ja tuntemuksia, niin me muutkin sitten tietämme, miten asiat on.
Itse mä tosiaan en osannut asiaa ajatella sillatavalla enkä ymmärtänyt, mitä huonoa on tukiperheeseen tulemisestä.
Meitän omat lapset ottaa sitä ihan kuin kaverit tulisi viikonlopun kylään, heistä on mukava että joku vaan tulisi. Bioäiti pitäisi kyllä lapsille selittää, ettei se ole häpeällistä, ettei lapsilla alkaisi tökkiä koko ajatus. Mutta toki jos on huonoa kokemusta, niin ymmärrän senkin.
Meitän nuorin on jo syksystä lähtien järjestellyt tavaroita ja vaikka mitä leluja, että kun lapset tulee, niin silloin leikittaan sitä ja tätä ja kaikkea. Lasten tulo vaan viipyy.
Mutta se lasten kiusaaminen... se on kaikkialla. Siis aina on joku syy, miksi joku toista haukkuu, ei tarvitse olla edes sos. asiakas.
Usko pois meitän esikoista haukuttiin ihan vaan siksi, että äiti on ulkomaalainen ja suun kun kiinni hoidan, ei minua suomalaisesta edes erottaa.
Joskus kuulin sanonnan, että lapsi on kotin peili. Joskus tuntuu, että se pitää ihan paikkaansa, joskus kyllä ei, mutta silti. Vanhemmat pitäisi olla ne, jotka omat muksut ihmisiksi kasvattaa, mutta nykyaikana näkee olevan, että mitä hienommat vanhemmat, sitä huonommin kasvatettut lapset. Ne kokee olevansa rahapussin ansiosta muitten yläpuolella vaikka itseasiassa monesti ne itse "orpoja" ovat kun hienoilla vanhemmillä ei ole heitän varden edes aikaa.
Mutta minkä neuvon Sinä annat, jos meille tulee tukilapsia ja joku on kysymässä, mistäs lapset pihamaalle tuppsahtivat?
Valitan että kesti tämä vastailu, mutta 4 lasta ja yö vuorot hieman vie tuota aikaa..
Tuota, en ainakaan tarkoituksella antanut sellaista kuvaa että tukiperhe toiminta olisi huonoa. Itse olen kovan elämän kokenut nuorena ja tiedän miten pahalta haukut tuntuu ja jopa lapsen näkökulmasta ns. sosiaalinen apu, vaikka se ei olisi rahallista/vaatteita.
Tarkoituksenani on antaa omille lapsille mahdollisuus ensin tutustua tähän toimintaan jotta kun (ei ehkä) totuus tulee kavereille julki, niin omat muksut voivat pystyssä päin sanoa, että meilläpä on paikka minne mennä.. ja kertoa sen positiivisesti. (meillähän ei ole mummoja, ukkeja tms. sukua apuna)
ja meillä ei hävetä apua, tuli se miltä taholta tahansa, vaan lapset ymmärtävät sen ja nauttivat siitä. Mutta tietävät itsekkin että nämä muutamat kaverit ovat muka parempia kuin muut ja siksi omat lapset ei niitä kutsu kylään kun on hoitaja kotona. Se on niiden oma valinta kun kysyin miksi "ne" kaverit ei käy kuin tiettyinä päivinä. Ja jos lapsi haluaa, niin toimikoon niin.
Noihin haukkumisiin olenkin lapsille sanonu että tyhmät ne tyhmiä haukkuu. Tämän ovat pari kertaa kiusaajalle sanonu, niin ovat menneet ällikältä ;-).
Itse olen samaa mieltä tuosta "hyvä perhe" jutusta. Juuri näillä tietyillä lapsilla on vanhemmat sellaisia että ne ostaa moottorikelkan, mönkijän etc, kun lapsi vaan pyytää. eli lahjoovat pilalle.
Silloin kun itse oikein kunnolla ajattelin tuohon toimintaan lähteä (tukiperheeks) niin pähkäilin kanssa tuota että miten kertoa, jos joku kyselee.. Jos minua sitoisi salassapito, kertoisin että ovat tuttavien lapsia kylässä silloin tällöin hoidossa. (vanhemmat esim. koulutusmatkalla, kurssilla, messuilla....työpaikan puolesta toisella paikkakunnalla tai vanhemmilla jotain työvuoroja vko:n loppuisin niin ettei lapset voi olla kotona yksin. Kun kertoo mahdollisimman todellisen "verukkeen" niin kyselijää ei se enempää kiinnosta kun se ei olekkaan mikään salaisuus tai muu "kiinnostava" asia.
Itse taas vanhempana olen avoin. Sitten kun omille lapsille se sopii että hoitotäti voi olla esim. naapurille täysin rehellinen, niin kertokoon siitä vaikka lehdessä.
Ei ole minusta mikään häpeä jos saa apua vero markoilla. Päin vastoin. Jos ei tajua pyytää apua ja sen takia sitten lapset lähtee sijais kotiin tai vaikka, no sanotaan julmasti, kuolee vanhemman uupumuksen takia, se vasta ON häpeä.
Ei saa. Sivullisille ne asiat eivät kuulu. Jos läheisiä tulee käymään, etunimen voi sanoa, esim. "tässä on Ville ja hän on meillä viikonloppua viettämässä".
Mitä mieltä olet, olisko mahdollista saada sijaislasta/lapsia kauemppaa, jos vaikka omasta pikkukunnasta tai lähikunnista niitä ei saa.
Jos haluan sen lapsen, niin mihin kannattaisi otta yhdeyttä, että asiat menisi eteenpäin?
Jos olet käynyt Pride-valmennuksen, voit ottaa yhteyttä lähikuntien sosiaalitoimistoihin ja ilmoittaa halukkuudestasi toimia sijaisvanhempana. Jos et ole Pridea käynyt, selvitä koska ja missä on seuraava Pride asuinpaikkaasi lähimpänä ja käy se ensin. Monet kunnat vaativat kaikilta sijaisvanhemmilta Pride-koulutuksen.
Kouluttajamme oli ainakin lastensuojelun kehittämisyksiköstä ja käyntikortissa lukee PRIDE-kouluttaja. joten kyllä se taisi PRIDE koulutus olla.
Tämä on siksi oudo koko toi juttu, että kouluttaja on meität ns. antaneet vaan sille tiettylle kunnalle ja vaikka siellä on kuusi työntekijä, niin me ollaan vaan lujasti sen yhden sos. työntekijän "omia".
Meille ei puhuttu asiasta mitään, sieltä kunnasta tuli sitten kuukausia myöhemmin yksi lyhyt soitto ja siinä se.
Asiaa ei millä meinannut lähtee eteenpäin ja kun joskus valittin kouluttajalleni sitä hitasta toimintaa niin kyllä hänkin ihmeessä oli, että eikö teillä vieläkään ole lapsia?
Siis asiaa oli oikeesti näin, että pitkän ajan kuluttua koulutuksen loppumisesta tuli kunnasta soitto missä sanotiin, että meille olisi joko suurperhe tai yksi poika tarjolla. Jos kysyin muita mahdollisuuksia hän sanoi, että voihan sitä toisilta sossuilta kysyä,kaikilla on omat perheet/asiakkaat.
Monta viikkoa myöhemmin taas lyhyt puhelu, missä kerrotiin suurperhestä, mutta se tieto mikä sain, olikin hieman erilainen, mitä myöhemmin sain.
Eli se yksi ja ainoa työntekijä mikä meillä on, niin näyttä siltä että hän ei mitään asian eteen tee. Hän on myös ensikertalainen tukiasiaa hoitamassa, mutta silti.
Nyt kuukausia myöhemmin kun kahtessa päivässä toistakymmentä kerta soittelin puheluntunnilla ja lopulta sossu takas soitti, niin nyt vasta kuulin, että tukijutut ei ole niin kiirelisia eikä niin tärkeitä, ne hoidettaan silloin kun kerkeää. Ilmeisesti ei kerkeä.
No miksi mun piti ajaa 200km joka viikko koulutukseen, hommata lastenvahti ja lomittaja ja istua nyt kädet taskuussa kotona , kuullakseen, ettei tukiasiat ole ollenkaan tärkeitä?
Jos se olisi sanottu heti alussa, en olisi sitä koulutusta edes käynyt.
En haluaa olla tyly sossujen kohtaan,te olete erilaiset, te työskenttelette eri tavalla ja koska mä en todellakaan tietä mitä kiirellisia hommia teillä on ja en tietä ylipäätä mitään teitän työstä.
Mutta suututta se, että jos meiltä vaatitaan lähes täytelisyyttä,tutkittaan koti katosta kellariin asti, tutkittaan paperit ja perheelämää,kaiken pitä tehtä justisa eikä melkein, niin miksi sitten sos. työntekijällä on lupa olla epätäytellinen? Esim.vaikka anta päivämäärä , milloin hän soittelee takas ja sitten myöhästyä monella viikolla?
Se ei tuntuu mukavalta kun joutuu itse kaksi päivä puhelintä päivystämään, onhan meilläkin oma elämää, koti, lapset ja työ hoitettavana. Ja minusta olisi siis sanottava, että mä YRITÄÄN soittaa, mä koetan hoitaa, silloin mä ymmärrän jos ei puhelua tulee.
Ja mikä tulee kuntiin soittamiseen. Olen soitellut puhelimen punaiseksi. Ei vaan saa sossuihin yhdeyttä, milloin varattu, milloin otta joku kunnasta vastaan ja kysy: onko hätätapaus? Ei siis mitään mahiksia edes saada sossuja kiinni, että saisi asiasta keskustella.
Kerran sain kiinni lähikaupunkin työntekijän,ennen sitä olin saanut 7 väärä eri numeroa ja lopulta aika mukavan oloinen mies joka puhelimeen tuli,juttli puoli tunti, eikä varmaan ollut kiirettä.
Sanoi, että tarvetta olisi, mutta meitän kanssa saatta olla näin, että jos he meität palkkaa niin ehkä ne joutuuvat meista maksamaan kouluttajille tai sinne kehittämisyksikköön. En ymmärrä niistä asioista kun kuka ei ole meille siitä puhunut kunnolla.
Hänen kanssa sovitiin kuitenkin, että hän puhuu meistä seuravassa palaverissa tai kokouksessa ja soittelee takas. Onkos siitäkin jo kuukausi ? Soittoa ei ole tullut.
Saat uskoa että se on oikeesti hyvin alentava kun sitä pitää oikein kerjaa ja päivätolulla puhelimen takana istua, että edes jonkun saisi lankan päähään. Meillä on paperit kunnossa, koulutus käyty, talo on iso ja pihapiiri sellinen, mistä paremmaksi ei monesti enää edes tule. Kouluttaja ja toi yksi sos. porukka mistä suurperhe olis pitänyt tulla, ne kävivät ja ainakin ääneen kehuivat, voi voi miten mahtavaa. Mutta ei sitten vistisa tarpeeksi mahtava että joku lapsi tänne saisi tulla?
Tietän, että on vääriin olla vihainen, mutta sitä minä nyt kuitenkin olen. Minusta tuntuu ihan oikeesti, ettei sossut tee mitään asian eteen. Jos kerran on pulaa seka tukiperheista ja pulaa sijaispaikoista, no miksei kuka siis tee mitään?
Onko siellä väärät ihmiset vallannut hyvän sossun paikan vai onko tosiaan niin paljon kaikkea muuta tärkkeä ja kiirellista ettei tukilapsista paljon välitettää?
Niin, ja me asutaan pienessä kylässä, missä lähikunnatkin on lähes pikkukyliä, ei tässä sitä sijaistarvetta sillalailla ole . Täälläpäin kyllä on isoja perhekoteja, mutta suurinosa lapsista hankittaan jostain kauempaa.lähettääkö sossut mieluumin lapset sinne perhekotiin koska siellä on hyvin koulutettut ihmiset vai onko se vaan helpompi tai turvallisempa tapa hoitaa asiat?
Mun oma kunta sanoi heti koulutuksen alkaessa, ettei heillä sijaispaikat tarvetta ole. Lisäys tuli tietysti heti perään, että tilanne voi toki muuttua. Ei se ole muuttunut, pienissä kirkonkylissä ei asiat ole näin kuin isoissa kaupunkeissa.
Ja meille kyllä jo koulutuksessa puhutiin, että tukilapset pyritään antamaan mahdollisemman lähelle ja me kun asutaan koulutuskaupunkista kauemppaa niin näkee tukijuttu olevan huono vaihtoehto meille.
Mutta kai nyt jossain on joku lapsi joka voisi tulla sijoitukseen syrjäkylään pitkästä välimatkasta huolimatta?
Eihän kaikilla lapsilla ole biovanhempia kotona odottamassa, varmaan löytyisi joku, ketä ei kuka haluaa tavata eikä välimatka ole silloin este.
Mutta tietätkö konkreettisesti paikan , minne voisi soittaa, missä oikeesti tarve on, eikä vaan puhutaa, että on -on, muttei kuka liikahtaa edes sormea sen jälkeen kun asia on ääneen ulos sanottu.
Auta minua ja selittä minulle joitakin sossu-asioita. Mikä siellä oikein on meneillään, ettei minusta tulisi hyvin katkeraa eikä minun tarttesi ajatella, ettei sossuista ole mihinkään.
PS! Ai niin, kuka ei näytä tietävän milloin taas koulutus sijaisvanhemmuutesta olisi. Olen sitä syksyllä kysynyt meitän kouluttajaltani sekä Joensuusta. Rahaongelma siinäkin väitettän olevan.
Mutta monet muut ovat saanut lapset sijoitukseen eikä ole koulutusta edes saaneet. Minulla on edes jonkunlainen ja paperit sekä kotiolot kunnossa ja silti asiat ei onnistuu. Vai johtuuko se siitä "Suosii sumalaista, potki pakolaista"?
...se oli, ei sumalaista. Toi oli huolimattomuus virhe!
Nähdäkseni sinut Merkka on rankattu oikein superhoitajaksi, kun heti kerralla alkajaisiksi on tarjottu 7 lasta. Olet tehnyt hyvän vaikutuksen kouluttajiin ja rekrytoijiin tuosta päätellen. Sinulla on tukiperheenä mahdollisuus näiden sossutanttojen mielestä estää 7 lapsen huostaanotto ja pysyvä sijoitus. Harvalle aloittelijalle sellaista vastuuta kaavaillaan. Ehkä niiltä nyt meni sitten kuitenkin pupu pöksyyn.
Tottakai ennaltaehkäisevä tukiperheen palvelujen tarjoaminen pitäisi olla kiireellisempää kuin odottelu, että nämäkin 7 joudutaan tukiperheen avopalvelun sijasta sijoittamaan kohta huostaanotettuna kokonaan.
Olisi todella väärin sosiaalitarkastajilta, jos he kehuisivat tukiperhetarjokasta kuten Merkalle on tehty ja sitten eivät oikeesti olekkaan sitä mieltä, vaan jättävät asian sillensä ja ryhtyvät välttelemään.
Mikä muuten on lomaperheen ja tukiperheen ero? Lomaperheitäkin on sosiaalitoimella tarjolla, ja sellainen olisi kaukanakin ihana kokemus ruuhkasuomen lapsille. Ennenvanhaan oli paljonkin maalaisilla lomalapsia, mutta ei ehkä siten, että sosiaaliväki pääsi siihen sekaantumaan, vaan ihan itsenäisesti tarjosivat lomalapsille maaseutulomaa taloissaan aika edullisesti. Minusta se voitaisiin elvyttää, siten, että sossu maksaisi köyhille sen ja hyvin toimeentulevat maksaisivat itse. Ei pitäisi olla mitään ongelmaa ja vanhemmat päättävät josko lapsi saa mennä lomalle maalaistaloon vaiko ei. Mihin sekin kulttuuri on kadonnut maastamme?
On noita lomapaikkoja edelleen, jotka ottavat ns. kesälapsia. Itsellä kokemusta yhdestä paikasta tosin ainoastaan mutta tiedän useampiakin paikkoja. Niissä kunnan kustantamana lapsi voi olla viikosta kahteen maaseudulla. Nämä ovat ls-lapsille ainoastaan, mutta eiköhän niitä jokainen voi itse selvittää jos itse maksaa!
Kunta maksaa Pride-koulutuksen, joten kunta voi edellyttää että koulutuksen käynyt on esim. 2 vuotta vain heidän käytettävissään, tai sijoittajakunta maksaa kouluttajakunnalle Priden kustannukset. Meillä ei ainakaan ole joka työntekijällä omia perheitä vaan sijaisperhe-ehdokkaiden lista on kaikille yhteinen. Aika outo systeemi jos tuollainen jossain on! Tukiperhelistat ovat erikseen, ja ne ovat myös kaikki kaikkien saatavilla.
Sossut voivat olla huonosti tavoitettavissa muulloin kuin puhelintunnilla, eikä aina silloinkaan. Yritä soittaa suoraan johtavalle sosiaalityöntekijälle, heidän sähköpostiosoitteensa ovat myös yleensä ihan netistä saatavilla joten sitäkin kautta voi laittaa tietoa ja kyselyä.
Mutta, joskus tosiaan kestää ennen kuin koulutuksen käyneeseen perheeseen lapsi sijoitetaan, hyvinkin usein siihen menee kuukausia. Joskus taas sijoitus tapahtuu hyvinkin nopeasti koulutuksen jälkeen. Jokaiselle lapselle etsitään juuri hänelle paras mahdollinen perhe eikä siinä katsota että kuka on odottanut kauimmin.
Millä oikeudella sosiaaliviranomaiset ovat omineet itselleen lomaperhetoiminnankin ja velvoittavat maalaistalon väen Pride-koulutukseen sillä varjolla. Eikö sosiaaliväki suostu maksamaan köyhän perheen lapsen lomaa maalaistalossa, jos kyseinen maalaistalon emäntä vaan perustaa itse, ilman mitää lastensuojelullista näkövinkkeliä maalaisjärjellä lomakodin lapsille kuten ennen vanhaan. Harmittaisko niin paljon, jos köyhäkin lapsi pääsis ohi sosiaalitantan kontrollin ja Pride-kouluttajien viisauden viettämään normaalia lomaa silleen kuin hyvätuloisenkin lapsi ja vielä ihan samassa seurassakin, saattais vaikka ystävystyäkin, hui sentään. En kyllä voi sietää tollasta luokkayhteiskuntaa, mitä sosiaaliväki täällä Suomessa harrastaa. Annetaan niitä maksumääräyksiä yksityiseen hammashoitoonkin, kun kunnalla ei ole resursseja joten kyllä voi antaa rahat lomaan maatalossakin, ilman tollasia ihme kommervenkkejä mitä taas sait kehitettyä vastauksessasi. Ei ihme, että ette ehdi mitään siellä sosiaalivirastossa, kun kaikki yksinkertaisetkin asiat pitää tehdä niin monimutkaiseksi. Olette äärimmäisen joustamattomia.
Ettekä te mitään tuki- tai sijaisperhettä pysty Pride-koulutuksen perusteella sitomaan itseenne, jollette pysty myös sijoittamaan niitä lapsia sinne kouluttamaanne perheeseen. Tämmöset kaikki sitoumuksen nimittäin sitovat teitä siinä missä sidottavia tukiperheitäkin. Jos ette kerran pysty sinne lapsia lähettämään, niin mikään velvoite näillä tukiperhellä tai sijaisperheillä ei ole hukata elämäänsä teihin tyhjänpäiten sitoutuneina.
Kiitos, että kirjoitit.
no sitä olen itsekin kuullut ja meille sanottu, että jokaiselle lapselle koetetaan etsiä se oikea perhe. Siksi täytimme itsekin lappuja, että minkaikäistä ja millaista lasta halutaan. Mun lapussa oli, että terve vauvva, ei missään nimessä sairasta tai vammaista lasta.Toki voi olla vähä isompikin.
Mutta minusta ei kuka huomioinut mun toivetta jos yhdesn-kahden sijaista tarjtaankin näin monta ja kolme siitä porukasta on eritysilapsia.
Mutta toi kesälomalapsi on kyllä hyvää juttu. Pitää laitta korvan taakseen ja kysellä joskus sitäkin. Mutta maatila ei kuitenkaan ole vaan se leikkipaikka, eli vakutukset ja kaikki pitää olla kunnossa, siltä varalta että sattuu jotain lapselle tai lapsi särkee jotain .
Mutta minustakin kaupunkin lapselle voisi olla kivaa tulla maaseudulle.
Älähän nyt hänen niskaan koko sosiaalin huolto heitä. Ei hän ole lakia tehnyt , hän on vaan työntekijä.
Minustakin on vääriin monet asiat mitä tehtään. Vaikkapa se, että rahapulan takia ei pystytä järjestämään tarpeeksi koulutusta. Halukkaita olisi, tietän sen.
Ja sitten kun ei ole rahaa kouluttaa ihmisiä, niin sitten ei monesti haluttaa lapsia antaa kouluttamattomille.
Mutta iät ja ajat on kaupunkilaiset passittanut lapsia maaseutulle mummolaan tai setän ja tätin luokseen. Ei heitä kuka ole mihinkään kouluttanut.
Toisaalta on kyllä pakko tarkistaa taustat, ties mikä perverssi tai hyväksikäyttäjä siellä maalakin on. vinksahtanuita on varmaa muuallakin kun kaupunkeissa ja mä en ainakaan haluaisi laitta oma lasta sinne, mistä ei tietä mitään.
Ja jos jotain pahaa , no vaikka hyväksikäyttä tapahtuisi ja laiminlyönti, niin on ainakin joku ketä vetää tilille.
Mä ymmärrän kyllä, että sossuilla on paljon työtä, mutta sitä kannattaisi tosiaan otta senverran, mitä jaksaa tehtä. eli jos ei jaksaa niin hoitakot asiaa joku toinen.
Ja mua kismittaa edelleen se , että tukilapset ovat jonon häntäpäässä!
Helinä, Sinut ainakin uskallan otta kesävieraaksi ihan ilman sossujen väliintuloa ja mitään erikoisvakutuuksia. Tuskin kivittät ikkunoita tai karkaat ja kaahaat kortittomana traktorilla kylän välissä . Kaupunkista joskus poispääsy tekee hyvää aikuisillekin, ei vaan lapsille.
Kumma juttu, että mä haluun taas silloin tällöin tästä kaupunkiin, höh!
Niin se vaan on Merkka,että eri toimistot eivät tee yhteistyötä ja jos sattuu käymään koulutuksen sellaisen toimiston kautta jolla ei ole paljon sijoituksia niin sitten vaan odotellaan. Tuntuu ,että koulutusta venytetään ja sitten kun se viimein on päätöksessä,niin lapsia ei olekaan kotia vailla.Tiedän monia perheitä,jotka ovat odottaneet monta vuotta,koska systeemi ei anna käyttää toisten kouluttamia perheitä.Näin se menee,vaan onko se lapsien ja perheiden etu-sitä voi kysyä.Eikä ne tykkää,jos kyselee,että missä mennään,että mikä on tilanne?Me olemmekin sen takia jo luovuttaneet,kun ei sovi oikeustajuntaan tällainen toiminta.Asiaa voisi puida julkisemminkin,koska lasten etua ei ajatella siinä tapauksessa,ettei voi ottaa naapurin perhettä jos omaa ei ole,kuten sossu tuossa antoi ymmärtää.Kuka kouluttaa,se saa pitää omanaan.
Se olisi todella harmii jos sn. omalla toimistolla lapsia ei oo ja toisesta otta ei saa. Sellaisista asioista ei todellakaan etukädeen kerrottu. Me kun aloitettiin oman sossun kautta kyselyä, että mihin mennä ja mitä tehtä kun sijoitusasiaa kiinostaa. Ei ollut mitään muuta kun vaan se yksi paikka.
Ja silloin ei tosiaan ollut puhettakaan, että lapsen saanti olisi hankala tai ettei myöhemmin voi muualta etsiä. Harmi tosiaan.
Tukiperheiltä eikä lomaperheiltä vaadita Pride-koulutusta, ainoastaan sijaisperheiltä. Kirjoitukseni koski ainoastaan sijaisperheitä, ei tukiperheitä.
Vauvasta ei aina tiedä onko mahdolliseksi sairauksia. Useimmat sijoitetut lapset ovat jollain tavalla erityislapsia, vaikka sitä ei välttämättä sijoitusvaiheessa vielä tiedä. Jos toive on että ei missään tapauksessa sairasta tai vammaista lasta vaan pitää olla terve vauva niin todennäköisesti odotatte sijaislasta pitkään, ja voi olla ettei se tapahdu koskaan. Itse ainakin miettisin todella tarkkan sijoittaisinko noilla vaatimuksilla.
Kiitos että viitsit tulla mukaan selittämään .
Sossujen asioista ei yleensä kovin paljon tietettä ja monesti puhutaan vaan siitä omasta ja vaan siitä yhdestä ja vaan siitä hyvästä tai huonosta kokemuksesta, muusta ei tietettä paljon mitään ja helposti sossuista tulee yksi kamala virkamies joka kaiken tekee vääriin ja on aina huono. Mutta on hyvää kun joku täällä joskus selittää sitäkin puolta.
Meille järjestetti tukikoulutus, emme me olisi muuten mukaan päässyt. Meitän oma kunnan sossu sanoi kun kysyin sijais-, ja tukilapsista, että käykää ekana se koulutus,hankkikaa hyväksyntä, eli todistus koulutuksesta ja kotiselvitys, että puhutaan sitten. Sen jälkeen pääsin puheille vaan siksi, että kuulla, ettei meitän kunnassa ole siihen tarvetta.
Koulutuksessa kun tutustuimme muihin perheisiin jotka oli tullut eri kunnista ,niin kyllä oli näin, että joillakin heillä oli ennestään sekä tuki-, että sijoitettuja lapsia. En vaan tajuaa miksi he oli koulutuksessa kokeneina? Nehän paikat olisi pitänyt antaa meitän kaltaisille vihreille ka kokenemattomille.
Tottakai koulutus on hyvä olla kaikille, mutta mietin että jos paikkoja on vähä ja koulutuksia ylipäätä järjestettään vähä, niin ne pitäisi täyttä uusilla ihmisillä, ei niillä kellä asiat jo kunnossa.
Ei tässä osaa muuta sanoa, kun että asiat tapahtuu eri kunnissa eri tavalla. Jopa käytännön asiat ja palkan maksutkin. Toinen kunta maksaa tukilapsista kolmesta hoitopäivästä , toiset vaan kahdesta. Miksei kuka ajattele, että vieraan lapsen hoitaminen ei oo ihan niin helppo asia, miksei se ole palkansaannin arvoinen?
Koeta olla kärsivälinen ja pysyy palstalla , että olisi edes yksi mukana joka asioista tietää.
Joskus täällä riiellaan eikä ole ainuttakaan sossua joka sansnsa sekään sanoisi.
Tarkoitin siis tervenä sitä, ettei ole heti nähdä että olisi down lapsi tai päältäpäin vammainen.
Eihän toki sitä koskaan tietä, mitä pikkuvikoja lapsilla tulevaisuudessa on, eihän sitä tietä omistakaan. Se riski on otettava toki.
ole kellekkään, jos lapset ovat "kylässä" naapurissa tai kaukanakin!
Vanhempien syyhän se on kun pitää tukiperhe olla!
Ei ennen niitä ollut lapsilla eikä tarvinnut, kylässä käytiin naapurissa milloin haluttiin!
Nyt se n niin "salaista", jopa kyläilyt ym. käynnit!!
Ja jos lapsi itse sanoo, kysyjälle, kuka on ja mistä, suljetkos hänen suun ja miten?
Lyömällä lasta turpiin!
Kyllä on hölmöä keskustelua täällä!
Ymmärrys hoi, äly älä jätä!
Hitto tätä nykyajan hommaa!
Heh heh. Olit oikeassa. Äly älä jätä. Oikeesti oletpa surkea tapaus.
Ai että ihan vanhempien syytä..Ei aina!
Kyllä tukiperheitä voi käyttää myös muut kuin alkoholistit. Eikö vaan? Otetaanpa esimerkki.
Molempien vanhempien vanhemmat on kuollu. Vain yksi mummo elossa ja sillä dementia ja siinäpä se suku sitten olikin. Onko vanhempien siis pakko pitää lapset kotona, kun ei ole sukua auttamassa? Nykyaika kuule pistää vanhemmat loppujenlopuksi (ei aina, eikä kaikkia) melko tiukille. Vuorotyöt, kiire, työnantajan paineet.. monet kärsivät mieliala häiriöstä. Entä 5-lapsinen yksinhuoltaja? Eikö hänkään saa pyytää apua?
Siis ennemmin kärsi kohtalos ja pidä kakarat kotona. Itehän ne on tehny. Vai onko oikeesti avun pyytäminen kielletty. Tyhmät ne ei tajua omaa tilaansa ajoissa. (kuulutko kenties niihin?)
Vai voisiko he pyytää apua lastenhoito ongelmaan edes kerran kuussa tai jopa harvemmin..jotta itse voisi pitää ns. akkujen lataus hetken.
Turha se on vedota "kyllä sitä ennen kuule lapset hoidettiin ja ..." Njaa, enpä tiedä. Ennen vanhaan oli häpeä tunnustaa että nyt ei tahdo jaksaa..ja melko usein suku asui saman katon alla tai naapureina.Näin ne uupumiset ja perhettä koskevat asiat pysyi salassa.
Et sinäkään mene asuntoa ostamaan markoilla, vedoten siihen että kyllä kuule ennen...
Kyllähän se on jo nähty miten lasten tulee käymään, kun vanhemmat luulee olevansa parempia ku muut. Eikös ne nämä "hyvien perheiden" lapset ole toistuvasti otsikoissa ihmishenkiä vaatineissa tapauksissa? Missäs nämä renttujen lapset? Eipä niistä kirjoiteta etusivun juttuja. Lienevät sen verran elämää nähneet että ei ole tarve jännitystä etsiä paska hommilla.
Sinun mielestä lapselle ei voi suoda pientä onnellista hetkeä silloin tällöin oli ne vanhemmat sitten millaisia tahansa.. no, jossain vaiheessa se osuu nilkkaan..
Eihän se ole lapsen vika jos lapsi on tyhmä..
haluaa kertoa kuka hän on?
Yleensähän kysytään kuka sinä olet ja lapsen pitää tietää kertoa kuka hän on?
Olipa tilanne missä tahansa, esim. jos on eksynyt tms.
Kumma sattuma sit on ollut meillä, että yleensä nämä tukiperheen lapset ovat olleet just alkoholistisista kodeista!
Ei ole olleet vanhemmat kuolleita, vain niin "meneviä" pullojen perään!
Vois kertoo monia tositapahtumia, mutta ei viitsi täällä niitä julkistaa, jopa kirjan sais jutuista, eli lasten kertomisista vanhemmistaan, mitä tekivät ja milloin ja missä!
Ja ikävä kyllä, näitä lähes 30.n lapsen taustalla on just jutut olleet yo. tapaisia, kaikki!
Hitto vie!
On ollut ns. hyviä perheitä, ketään erottelematta...
Tippuu junasta itsekukin, joten: äly älä jätä!
Et varmaan oikein sovi tukiperheen hoitajaksi, jos päästät ulkopuolisten aikuisten utelemaan lapsilta, keitä nämä ovat.
Onko lapsen vika jos lapsi on tyhmä? Siinä ei haukuta lasta vaan sen vanhempia. Sillä niiltähän se tieto ja oppi tulee. Turha siinä on lasta syyttää.
Ja tottakai lapsi kertoo itsestään jos haluaa. Ilmeisesti on jäänyt joku viesti tuolta alusta väliin..lapsi kyllä oivaltaa itse sen melko hyvin, mitä kertoo tuntemattomalle tai naapurille. Turha siinä on ketään rueta "turpaan mätkimään".
Mutta on tuo aika outoa että kaikki tukiperhettä tarvitsevat on luopiota.. Ite olen juopon pentu, mutta olin kiitollinen että minulla oli pienenä paikka missä olla. Pääs pieni lapsi irti siitä kodin paskasta. Se anto silloin tällöin hengähdys tauon, kun ei tarvinnu pelätä, kuka tulee lyömään tai kenen kurkulla nyt puukkoa pidetään että äiti antais prs:ttä. Jos sinun mielestä ei lapsella ole oikeus saada apua tuntemattomaltakaan, oli sen vanhemmat millaisia tahansa, niin miettisin kyllä uudemman kerran oletko itsekkään sen parempi kuin niiden lasten vanhemmat jotka tuo lapsen tukihoitoon omien ryyppäilyjen takia.
Ja toisaalta, ryypätköön silloin kun lapset on poissa.
Eikös monet laita lapsen esim siskolle, tädille, mummolle tms. hoitoon kun itse lähtee kavereiden kanssa iltaa istumaan? Vai sinäkö nautiskelet omien lasten läsnä ollessa. Opetat niille että alkoholi voi kuulua elämään hyvänä asiana. Annat koti tissuttelun esimerkin?
Ja olenkos minä sit juoppo, jos haen lapselle tukiperhettä? Tiedoksesi että minun alkoholin kulutus on n. 10 olut/siideri ploa vuodessa. Siis VUODESSA! Minulla on terveydelliset syyt. Olen niin pahasti reumaatikko ettei lusikka taho välistä pysyä kädessä, saatikka vettä täynnä olevaa kattilaa voisi hellalle nostaa. Toki on hyviä aikoja, jolloin ei ole oireita, mutta tukiperhe hommaan on päädytty, jotta noina vkon loppuina voin käydä kuntoutuksessa. Minulla nimenomaan EI ole noita aiemmin mainittuja sukulaisia ja olen 4 lapsen yh. Miksi siis olen juoppo renttu? Tämä minun tapaus on ns. ennalta ehkäisevää, ettei mitään pahempaa pääsisi tapahtumaan. Onko se siis väärin?
ovat nämä "ulkopuoliset aikuiset"? Jos oikein tiukkaan rajan vetää, niin heitähän ovat naapurit, vanhempien tuttavat, opettajat jne.jne. Heiltä kaikiltako pitäisi "suojella"?
Pidät tärkeänä sitä, että lapsi muistaa biotaustansa. Jos hän haluaa kertoa totuudenmukaisesti omasta elämästään näille ns. "ulkopuolisille", niin mitä ihmeen pahaa siinä on? Vai pitäisikö sijaisvanhempien keksiä joku sopiva tarina jota lapsi voi käyttää, tällaisia tilanteita varten?
Haloo toijala, kaikilta tilanteilta ei voi - eikä edes pidä - suojella. Vai vanhempien pitäisi olla jatkuvasti esim. lapsen kanssa pihalla, ettei esmes naapuri - hui kamalaa - pääse kysymään lapselta mitään!
Herää nyt jo tähän maailmaan.
Tässä oli kyse tukilasten yksityisyyden suojasta. Jos olet tukivanhempi, ja tuota mieltä salassapitosäännösten sisällöstä, niin on syytä kertoa asenteesi myös teiltä tukipalveluja ostavalle sosiaaliviranomaiselle ja perheille, jotka tukipalveluja vastaanottavat.
Sijoitettujen lasten tilanne on toinen, koska opettajat ja naapurit elävät heidän kanssaan samassa elinpiirissä, ja eihän sitä voi välttää etteikö heistä siten tiedettäisi saman verran kuin biolastennekin asioista siinä ympäristössä.
Astetta yksityisempää on kuitenkin tukilasten henkilötiedot ja taustat. Vai eikö sinusta?
Tuskin tukilapselta, joka kai ihan vaan pari kertaa kuussa viettää viikonloppuja tukiperheessä, pääsee se bioperhe unohtumaan, vaikkei sitä siellä naapureiden ja tuttavien kanssa muisteltaisikaan yhtenään unohtamisen pelossa.
vastannut kysymykseeni: pitääkö keksiä joku peitetarina lapselle, vai pitää lapset koko tukiperhevierailun ajan sisätiloissa, ettei kukaan "ulkopuolinen" pääse kysymään mitään? Miten on? Kerro hyvä ihminen viisaampana!
Salassapitovelvollisuus koskee sitä paitsi tukiperhettä, ei lasta itseään, idari. Ihmisellä on oikeus kertoa itsestään juuri sitä mitä haluaa, ja lapsikin lienee ihminen? Jos lapsen vanhemmat haluavat, että tukiperhe nimenomaan pitää huolta siitä, ettei lapsi VAIN MISSÄÄN TILANTEESSA PÄÄSE KERTOMAAN MITÄÄN TAUSTASTAAN ULKOPUOLISILLE, niin tilanne on sitten eri, tällöin toimitaan vanhempien toiveen mukaisesti. Jätän kommentoimatta, mitä mieltä itse olisin moisesta, mutta eipä ole tuollaista vastaan tullutkaan.
sinun tapauksessasi.
Meille tuleva perhe on vaan väsynyt ja tarvitsevat lapsilleen hoitoapua. Ei siis mitään juoppoja .
Ja jos Sinulle on vaikka sattunut juoppojen lapset, niin lapsethan ei oo syypä siihen mitä heitän vanhempansa ovat tai eivät ole.
Lapsista tässä on kyse ja lapsista maksettaan joten hällä väliä miksi lapsi on tukihoitossa, se on ja meitän on se työ tehtävä mahdollisemman hyvin.
Lapsilla ei oo hätä jos me kaikki sen jaksetaan muistaa.
Suutuit ja ihan syystä, mutta älä anna sellaisien viestien omaa mieltä pahoittaa. Teet varmaasti parhaan mitä pystyt ja minä en ainakaan näe asiaa näin, että tukiperhettä tarvitsevat olisivat kaikki juoppoja tai muuten huonoja. Minusta on kunnioitetava se, että ihminen uskaltaa mennä lasten takia apua etsimään. Ja jos tässä palstalla tehtään tukiasiastakin jo sellainen likainen ja rumaa niin se se vasta tyhmä on.
Meitän tukijuttu on lyötyy lukkoon ja minusta on kiva että vieraat mukksut tulevat ja meitän omat saa leikkikavereita. En pidää tukivanhempia sen huonommaksi tai paremmaksi mitä me itse olemme.
Voimia Sinulle yh-äitinä!
Työkaverini kertoi, että heidän parkkipaikallaan eräs hyväkäs oli esitellyt (ilmeisesti henkilölle, jonka luo menivät kylään): "Nää on sitten niitä sijoitettuja, ja nää on tukilapsia ja nää on omia ja nää on...."
Työkaverini ja tämän mies olivat tunteneet syvää myötähäpeää lasten puolesta.
Ja paasaajalla varmaan sädekehä kimmelsi kurteilla. Näitähän on.
Olen nyt mielenkiinnolla seurannut näitä tukiperhe keskusteluja, koska olen hakenut omalle sairaalle lapselleni tukiperhettä lastensuojelun kautta, enpä vaan tiedä oliko hyväs ajatus jos lähtökohta on se että tukiperhettä tarvitsevia tituleerataan juopoiksi, narkkareiksi jne.. Minulla ainakin ajatus tukiperheen hakemisesta lähti siitä kun lapseni vaatii fyysisien sairauksiensa takia hyvin paljon eri toimenpiteitä päivittäin,lääkitystä jne eikä minulla ole ketään tässä lähellä joka pystyisi esimerkiksi kuukausittain auttamaan, että saisin pienen hengähdystauon.
Yksinhuoltaja olen eikä lapsi ole juurikaan isällään. Aika pahalta tuntuu jos tukiperheet pitävät itseään niin paljon parempina ja varmasti heillä itsellään onkin paremmat verkostot sekä ns. terveet lapset. Itse en ainakaan pidä itseäni huonona äitinä, koska kaipaan välillä omaa aikaa.
Jos minulla asuisi sukulaiset lähellä tai lapsi olisi isällään niin eipä tarvitsisi silloin tukiperhettä hakea, mutta näin ei ole enkä minä yksinään jaksa 365 päivää vuodessa, kukapa jaksais? Aika harvassa taitaa ne ihmiset olla.
Itse toimin tukiperheen äitinä enkä katso omaavani mitään sädekehää, vaikka tarjoankin aikaani toisen lapsille! On mukavaa, seurata lasten toimia ja nauttia yhdessä heidän kanssaan kaikenlaisesta ihanasta mitä silmä tavoittaa. On ihanaa, kun lapset tulevat mielellään meille ja sekä kertovat että näyttävät viihtyvän meillä. Jos on ongelmia, ratkomme niitä yhdessä ja muuten vietämme normaalia perhe-elämää. Ainoastaan normaalista viikonlopun kauppakäynneistä tingimme, koska niitä monen lapsen kanssa kannata tehdä, jos ei ole ihan pakko. Viikonloppuna ei paljon ehdi tekemään sisarusparven pyrähtäessä tupaamme perjantaina, muttei tarvitsekaan ehtiä. Ovat tyytyväisiä yhteiseloomme, tarjoamaamme päivärytmiin, jutteluihin, iltakylpyyn, saunaan, grillaamiseen, pannukakkuun ja piirtämiseen yms. normaaliin lasten toimintaan. Tarkoitushan on antaa vanhemmalle tai vanhemmille heidän tarvitsemansa levähdyshetki lasten hoidosta ja lapsille miniloma. Usein kuulemmekin sunnuntaina, että olisivat mielellään meillä pidempäänkin, mutta kaikki kiva loppuu aikanaan. Ja ensi kerta tulee kun malttaa odottaa.
Mielestäni tukiperhettä tarvitsevia ei pidä leimata, koska kysehän on avohuollon tukitoimista, joilla pyritään ehkäisemään suuremmat avuntarpeet, joihin joudutaan, jos apua tarvitsevia ei auteta ajoissa! Nykyinen yhteiskunta vaatii aikuisilta paljon ja niin vaativat lapsetkin. Jossain menee jaksamisen raja, varsinkin jos lapsia hoitaa yksinään. Mielestäni kypsä ja vastuuntuntoinen vanhempi hakee tällaista apua itselleen ja lapselleen tuntiessaan tarpeen tukiperheeseen. Se on sitten jo lottovoiton luokkaa, jos sellaisen onnistuu saamaan. Jonossa taitaa olla jonkin verran perheitä, joten jonossa voi joutua olemaan kuukausia, jopa vuoden tai enemmänkin. Odotus aika taitaa riippua myös lasten lukumäärästä. Yhdelle tai kahdelle on helpompi saada paikka kun sisarusparvelle. Ei siis kannata venyttää omia voimiaan loppuun ennen kuin hakee tukiperhettä (tai tukihenkilöä lapselleen), koska sellaista ei ole heti kuitenkaan tarjolla.
"Mielestäni tukiperhettä tarvitsevia ei pidä leimata, koska kysehän on avohuollon tukitoimista, joilla pyritään ehkäisemään suuremmat avuntarpeet, joihin joudutaan, jos apua tarvitsevia ei auteta ajoissa!"
Ja sittenkö pitää leimata, jos joutuu huostaan?
"Ja sittenkö pitää leimata, jos joutuu huostaan? "
Eihän siinä niin sanottu. Kirjoittaja puhui vain tukiperheistä, ei huostasta, älä viitsi ottaa kierroksia asioista joista ei edes kirjoitettu.