voisiko joku yksinhuoltaja kertoa kokemuksiaan lastenneuvolan suhtautumisesta yksinhuoltajaperheeseen?
Oletteko saaneet tukea sieltä?
hyviä/huonoja kokemuksia!
kiitos, vastauksenne arvokkaita, yritän nimittäin saada kokonaiskuvaa lastenneuvolan suhtaumisesta yksinhuoltajiin koulutyöni pohjaksi!kiitos
Oletteko saaneet tukea sieltä?
hyviä/huonoja kokemuksia!
kiitos, vastauksenne arvokkaita, yritän nimittäin saada kokonaiskuvaa lastenneuvolan suhtaumisesta yksinhuoltajiin koulutyöni pohjaksi!kiitos
Vastaukset 11
Vanhimmat
neuvolassa mitenkään muuttunutta suhtautumista niiden aikojen välillä jolloin olen ollut yksihuoltaja tai naimisissa.
Olin todella yllättynyt neuvola Tätien suhtautumisesta nuorimmaiseni odotusaikana.
Yllätys oli positiivinen. Ei yhtään udeltu, että missäs isä. Eikä tuomittu millään tavoin, vaikka lapsen "yksin" teenkin. Jo ennen syntymää annettiin tukea ja tietoa arjessa jaksamiseen, joskin en yhtään pelännyt edes etten jaksaisi. Sain perhetyöntekijän numeronkin, jos jossain vaiheessa tuntuisi siltä että haluan yksin käydä vaikka asioilla eikä olisi muuta hoito apua käytettävissä. Neuvolan täti oli jaksamisestani enemmän huolissaan kuin minä.
No tyttö on nyt syntynyt ja ollaan siirrytty lasten neuvolan puolelle. Suhtautuminen on edelleen jatkunut myönteisenä. Toisesta lapsesta kun on kyse niin ei onneks edes neuvoja tuputeta. Hyvin ottaa myöskin huomioon, jos vanhempi lapsi on mukana neuvola käynnillä. Kyselee myös häneltä kaikenlaista, ettei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Eikä edelleenkään kysellä, että missäs isä.
Olen ollut erittäin tyytyväinen. Kiitos heille arvokkaasta työstä.
Äitiysneuvolassa terveydenhoitaja oli kovasti tukena odottaessani yksin.Välillä epäilin pärjäämistäni,siihen sain tukea ja hoitaja osasi nähdä kaikista asioista ne hyvät puolet.Vauvan synnyttyä näki myös sen että epävarmuuteni oli muuttunut äidin ylpeydeksi ja onneksi,sekin tuntui hyvältä.
Lastenneuvolassa ovat terveydenhoitajat keskittyneet lapseen,isästä ei ole kyselty,asiallista on ollut.
Todellisia, myös papereiden mukaan, vai itseään "yksin"huoltajaksi tituleeraavia yhteishuoltajia ? ? ?
mukaan yhteishuoltaja , käytännössä yksinhuoltaja.
Ei ole etävanhempaa näkynyt lapsen elämässä
kahteen vuoteen. Huom! on täysin hänen oma valintansa, tapaamisia ei ole yritetty estää tai hankaloittaa, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
En parisuhteessa enkä yksinhuoltajaksi joutuneena. Parhan avun lasten sairauksiin olen saanut suoraan terveyskeskus lääkäreiltä. Mutta luulen, että he suhtautuvat kaikkiin äiteihin kuin he olisivat tyhmiä ja tietämättömiä. Yrittävät olla fiksuja ja neuvoa itsestään selvissä asioissa. Tuttavan pereheen lapsen äidille sanoi ettei 2 vuotiaalle saa antaa leipää! Naurettiin maha kippuralla, ja niin lapsi söi leipää kuin muutikin. Että onneks en itse käyttänyt moisia laitoksia.
Olen ollut yh ihan raskauden alusta lähtien ja omassa neuvolassani suhtauduttiin asiaan loistavasti. Kerran kun oli tilanteesta puhuttu keskityttiin siitä lähtien tärkeimpään: Minun ja vauvani vointiin. Kerrottiin paikat, josta voi apua hakea jos sitä tarvitsee ja kyseltiin joka kerta kuulumisia. Aikaa oli aina riittävästi käydä mieltä askarruttaneet asiat läpi. Toivottavasti sama kohtelu jatkuu nyt uudella paikkakunnalla. :)
on neuvolassa ainakin suhtauduttu ihan niin kuin mihin tahansa perheeseen. Kysellään, mitä kuuluu ja miten molemmat vanhemmat toimivat lapsen kanssa. Kuvittelisin, että ihan samoja juttuja kuin muillakin perheillä.
Aika oudolta ja epätasa-arvoiselta tuntui se, että sairaalan järjestelmästä tulostetuissa kaavakkeissa kohdassa ÄITI oli minun nimeni. Siis jo julkisorganisaation ATK-järjestelmä olettaa, että äiti on lähivanhempi.
t. yh-isä
Neuvolan suhtautuminen on ollut asiallista, lämminhenkistä ja ihan normaalia. Neuvolassa on keskitytty raskauteeni ja sen surantaan ja minun terveydentilani seurantaan raskauteni aikana. Yksinhuoltajuuteen tai muuhunkaan huoltomuotoon siellä ei ole puututtu mitenkään. Isään yleensäkään neuvolassa ei juurikaan ole reagoitu.
En ole koskaan tarvinnut mitään erityistä tukea, neuvolasta ainakaan. Tuli vain mieleeni kuusivuotiskäynti kuutisen vuotta sitten... Minun piti poistua neuvolahuoneesta ja jättää lapsi sinne. Sen jälkeen kysyin mitä siellä tehtiin kun piti poistua. Näön tai tasapainon tarkastaminen kuulema, tai jotain muuta yhtä merkityksetöntä. Pitikö minun siis poistua sieltä tuommoisen takia? Luulempa että siellä tarkistettiin käytetäänkö lasta hyväksi. Todella kivaa olla epäilyksen polttopisteessä vain sen takia että sattuu olemaan yksinhuoltaja. Vielä nykyäänkin lapsenpelastaja kyttääjät tuijottaa ja miettii mitä minä tuon tytön kanssa oikeen kävelen! Harmittaa etten kieltäytynyt, näin jälkeenpäin. Lapsen parastahan he todennäköisesti ajattelevat mutta tuollainen on todella loukkaavaa ja siitä jäi sellainen tunne että tietääpä mies paikkansa tässä naisten maailmassa. Vai olenko vainoharhainen?