Nykyään
kun puhut hänestä
äänesi kirskahtaa
kuin hiekanjyvä rattaissa
Hän, joka joskus oli rakkain
ajan hampaissa muuttunut
joksikin toiseksi
tuntemattomaksi
Onhan hän vieläkin kaunis
yhä kaartuvat kulmansa
pitkät ripsensä
ja hiustensa pellava
johon kätesi ennen hukkui
Hänelle Sinä kerran vannoit
ikuista rakkauttasi
Ja lapset - ikuinen siteenne
katkeamaton säie joka yhdistää
menneet ja tulevat sukupolvet
Sinun sukusi
hänen sukuunsa
Entä minä
mitä minä saankaan
vakuudeksi
Mikä on se rakkauden sinetti
Kuka puhuu rakkaudestamme
kun meitä ei enää ole
kun puhut hänestä
äänesi kirskahtaa
kuin hiekanjyvä rattaissa
Hän, joka joskus oli rakkain
ajan hampaissa muuttunut
joksikin toiseksi
tuntemattomaksi
Onhan hän vieläkin kaunis
yhä kaartuvat kulmansa
pitkät ripsensä
ja hiustensa pellava
johon kätesi ennen hukkui
Hänelle Sinä kerran vannoit
ikuista rakkauttasi
Ja lapset - ikuinen siteenne
katkeamaton säie joka yhdistää
menneet ja tulevat sukupolvet
Sinun sukusi
hänen sukuunsa
Entä minä
mitä minä saankaan
vakuudeksi
Mikä on se rakkauden sinetti
Kuka puhuu rakkaudestamme
kun meitä ei enää ole
Vastaukset 8
Vanhimmat
Runot jäävät muistoiksi tuleville
kertovat rakkaudestamme
sitä mitä kerran tunsimme
se oli silloin
takanamme pari vuosikymmentä
näin kuvajaisen näyteikkunassa
mietit, kuka on kun hieman tuttuja piirteitä
naurahdat, olet se jolle elämäsi annoit
joka ei kestänyt arkea
Lapset yhteiset
ei anna meille aihetta puhua
sukusi sulkee minut syliinsä
he eivät hyljänneet
ja siitä et pitänyt
Kerta kaikkiaan upea runo Icon:)
Kiitos - eikä vähiten mainiosta kirjoitusvirheestäsi *nauraa* - niin mielelläni kuin Icon olisinkin, olen vaan tämmönen tavallinen Ican.
heitit...
Taidan ensi kesänä hakata johonkin isoon kiveen, että K
Olen muuten ajatellut tuota...
Lähinnä mielessäni ollut joko eduskuntatalon hissinseinä (lienee rikollista?) tai vaihtoehtoisesti jokin pienempi monumentti, jossain toisaalla...
Kiitos Sinulle!
sanoa, että ne kirjaimet tarkoittavat
Kleopatra
Ny ei tuu ees muita pareja mieleenkään... *tikahtuu*
Mihin Sinä oiken yllät enään ?
Tästä runosta menee taju, ja sanat juuttuvat
kurkkuun !
Missä tuollaisia sieluja asustaa, minkälaisista
aineksista Sinut on tehty ?
Huhhuh, eikä muuta sanottavaa kuin upeuksien upeus.
Arvaahan onko vaikeaa edes ajatella vastaavansa tuollaiseen - saati sitten tehdä se *sydän kurkussa*... Apua!
Kiitos!