Olen tässä vähän miettinyt, kun minulla ei oikein ole kavereita. Tai on minulla, mutta ei ikäistäni miespuolista kaveria/ystävää, jolle voisi kertoa kaiken... Siksi masennuinkin ja tipuin jäihin... Mutta se siitä aiheesta. Ajattalin, että voisiko itsetuntoni parantua, jos aloittaisin esim parkourin? Kun pidän itseäni muita huonompana. Kun ei ole ikäisiäni kavereita/ystäviä kuin 1 ja sekin on tyttö. Kukaan ei oikein välitä minusta. Ehkä jos voisin näyttää itselleni, että pystyn hallitsemaan itseäni ja oppisin kunnolla parkouraamaan niin huomaisiko muutkin, että en ole ihan sukka poika? Mitäs olette mieltä? :D
Olen tässä miettinyt...
RautaRoskis
5581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi :)
Joo, aloita vaan :)
Se on hieno laji mutta muista vaan ottaa aluksi rauhallisesti ja lähde siitä sitten oppimaan :)
Et varo ettet katkase selkääs kun haluut tehdä vaikutuksen muihin.
Ei ikinä pidä sit mainostaa et on alottanut uuden harrastuksen jos sitä ei vielä hallitse turvallisesti.
Tsemppiä ja Jumalan siunausta :)
Joo harrastus auttaa moneen asiaan, itsekkin ajattelin aloittaa saman lajin mutta ei ole motivaatiota yksin aloittaa, en tykkää olla yksin :D.
Mietinpä vaan, että onko sinulla aivan oikeat motiivit tuon harrastuksen aloittamiseen? Oletko varma, että aloitat sen itsesti takia, vai siksi, että haluat todistalla muille olevasi jotain?
Yksinäisyys ei ole kivaa, tiedän mistä puhu. Ystävien etsiminenkin voi olla vaikeaa, kun on teini. Kaikki kasvaa niin eri tahtiin, ettei oikein tiedä, onko olemassa saman ikäistä poikaa, joka tajuaisi sinua oikealla tavalla.
Mutta, onnea uudelle harrastukselle,jos sitä kaipaat =)
Ainahan sitä kuulee sanottavan, että itsetunto kohenee kun aloittaa uuden harrastuksen.
Joten, aloita ihmeessä.
Liikunta sitä paitsi antaa lisää voimaa jaksaa arjessa ja siihen on hyvä purkaa henkinen paha olonsa.
Minun mielipiteeni on siis se, että aloita ihmeessä.
Mä olen tyttö, mutta sama ongelma - olen yksinäinen, ei kavereita omasta ikäluokasta, vaan yks kaveri ja se on poika. Ja seki tuntuu etääntyvän koko ajan enemmän ku se oli mun poikakaveri ja sit erottiin... ny tuntuu et se taitaa jättää mut kokonaan, vaikka sovittiin, että ollaan yhä kavereita... Ja parkourin... hmm... voihan sitä kokeilla... suosittelisin. Jos tuntee olevansa vahva jossain, nii itsetunto kasvaa. huoh.. mut koita hei pärjäillä - kyl se siitä... toivottavasti... tavalla tai toisella.