Sitten näkisin? Jos edes katsoisin..
Ja niin kylmät madot taas mun päähän hiipii.
Oksennan itseni päälle mustaa vihaa, surua seassaan.
Sieraimista valuu tuskaa, katkenneesta kädestäni kaipaus väreilevänä oranssina taivaaseen haihtuu.
Mitä enemmän itseäni vihaan se hurja peto sisälläni raatelee repii kaiken, sitä suuremmaksi kasvaa pelko.
Pelko, tuo jäinen katse joka minut iltaisin pysäyttää, kun luulen nähneeni sinut katulampun alla.
Pelko, tuo ystävällinen myyntimes, joka minut lopulti raiskasi oven avattuani.
Todella, nyt se taas avaa rähmäiset silmänsä ja nostaa leukaansa; on aika herkutella.
Madot taas vilistää, jaksanko enää tuntea mitään?
Suljen silmät, niitä alkaa heti särkemään.
Vihaiset kyyneleet kirvelee hapon lailla.
Lasken lampaita, kuinka hullua!
Kauniita lampaita, niin aitoja, käsin kosketeltavia.
Jos vain pystyn vielä hetken niitä katsomaan, vielä hetken mun mieltä pakottaa, niin sitten tiedän..
Sitten tiedän selviäväni!
Vielä vähän, niin vähän!
Madot.
Ne syövät, ne maiskuttaa, haha!
Onko madoilla suuta edes, mun omilla pikku madoilla..?
Nauran naurua, mun omaa pikku hullunnaurua.
Sukellan nautinnollisesta takaisi hulluuteeni, suloiseen rakastajattareeni.
Sen viettelys on liikaa, taas mun pitää elämää pettää.
Ja niin kylmät madot taas mun päähän hiipii.
Oksennan itseni päälle mustaa vihaa, surua seassaan.
Sieraimista valuu tuskaa, katkenneesta kädestäni kaipaus väreilevänä oranssina taivaaseen haihtuu.
Mitä enemmän itseäni vihaan se hurja peto sisälläni raatelee repii kaiken, sitä suuremmaksi kasvaa pelko.
Pelko, tuo jäinen katse joka minut iltaisin pysäyttää, kun luulen nähneeni sinut katulampun alla.
Pelko, tuo ystävällinen myyntimes, joka minut lopulti raiskasi oven avattuani.
Todella, nyt se taas avaa rähmäiset silmänsä ja nostaa leukaansa; on aika herkutella.
Madot taas vilistää, jaksanko enää tuntea mitään?
Suljen silmät, niitä alkaa heti särkemään.
Vihaiset kyyneleet kirvelee hapon lailla.
Lasken lampaita, kuinka hullua!
Kauniita lampaita, niin aitoja, käsin kosketeltavia.
Jos vain pystyn vielä hetken niitä katsomaan, vielä hetken mun mieltä pakottaa, niin sitten tiedän..
Sitten tiedän selviäväni!
Vielä vähän, niin vähän!
Madot.
Ne syövät, ne maiskuttaa, haha!
Onko madoilla suuta edes, mun omilla pikku madoilla..?
Nauran naurua, mun omaa pikku hullunnaurua.
Sukellan nautinnollisesta takaisi hulluuteeni, suloiseen rakastajattareeni.
Sen viettelys on liikaa, taas mun pitää elämää pettää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.