olen unohdettujen laaksossa
usvameren ympäröimänä
rannalla kipeät muistot
tekevät haavoja kämmeniin
kun kosketan meren pintaa
mihin katoaa rakkaus
kun peilit murtuvat ympäriltä
ja sisintä ei enää ole?
kadotinko rakkaani
kenties vain hävitin harhan
kulkemasta ympäriltäni
pilkkaamasta näitä sanojani
sanat häipyvät pian yöhön
kuten sanat, minäkin katoan
kaikki katoaa
hyvä voittaa, paha häviää
usvameren ympäröimänä
rannalla kipeät muistot
tekevät haavoja kämmeniin
kun kosketan meren pintaa
mihin katoaa rakkaus
kun peilit murtuvat ympäriltä
ja sisintä ei enää ole?
kadotinko rakkaani
kenties vain hävitin harhan
kulkemasta ympäriltäni
pilkkaamasta näitä sanojani
sanat häipyvät pian yöhön
kuten sanat, minäkin katoan
kaikki katoaa
hyvä voittaa, paha häviää
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä runossasi, kuin aiemmissasikin.
Käsin kosketeltavaa haurautta ja kauneutta,
kipua ja yksinäisyyttä.
Upeaa luettavaa.
Molemmat runosi eivät sanoja paljon ulkoa kaipaa
Runon osaat Sinä
mihin katoaa rakkaus
kun peilit murtuvat ympäriltä
ja sisintä ei enää ole?
tästä pidin erityisesti..
rakastavatko - mmeko-
vain heijastuksia itsestämme
toisissamme - ja kun peilit katoavat,
'rakkauskin' katoaa?
vain jos heijastuksia rakastamme,
itsestämme?