Hei,
Oppilaitoksessani opiskelee mies, joka on kuuro ja johon olen vähän niinkuin ihastunut...
Hänellä on luennoilla usein "tulkki", eli viittoja, mukana. Miten voisin lähestyä tätä kuuroa miestä? Tapoihini ei kuulu ilmaista ihastumistani "hei olen todella kiinnostunut sinusta"-tyyliin vaan jotenkin hienovaraisesti. Olisi todella tökeröä käyttää tuota tulkkia apuna.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten olet toiminut? Onko miehen kuurous todella este?
Oppilaitoksessani opiskelee mies, joka on kuuro ja johon olen vähän niinkuin ihastunut...
Hänellä on luennoilla usein "tulkki", eli viittoja, mukana. Miten voisin lähestyä tätä kuuroa miestä? Tapoihini ei kuulu ilmaista ihastumistani "hei olen todella kiinnostunut sinusta"-tyyliin vaan jotenkin hienovaraisesti. Olisi todella tökeröä käyttää tuota tulkkia apuna.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten olet toiminut? Onko miehen kuurous todella este?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kasvojen edessä, osaa varmaan lukea huulilta, niin lähetä sähköpostia...
yrittänyttä ei laiteta
aivan. tiedän periaatteessa hänen sähköpostinsa. Oppilaitoksessamme kun on osoitteet ihan nimen mukaan. kuulevien kesken yhteydenotto sähköpostitse olisi aika tyylitön... mutta ei-kuulevien kesken ihan ok vai? no eipä kai minulla juuti muita vaihtoehtoja ole.
onko kuuroja edelleen nykyaikana
siis nainen, syntymästään kuuro.
Hän oli vähän yli parikymppinen, fiksu ja hyvännäköinen tyttö, kun kaksi opiskelijapoikaa tuli pyytämään häntä opettamaan heille viittomakieltä. Epäilen, että siinä oli kyllä jo silloin toisen kohdalla kysymys vähän muustakin.
Aikansa sitä sitten opeteltiin ja seurauksena oli lopulta seurustelu ja avioliitto, kaksi lastakin, jo melko isoja.
Avioliitto on kestänyt muistaakseni yli 10 vuotta ja aviomies hallitsee viittomakielen hyvin. Hän on nim. muiden opiskelujensa ohella sitä opiskellut todella paljon. Hän on myös toiminut kuurojen tulkkina oman työnsä ohella. Kielihän pysyy elävänä, kun sitä joutuu jatkuvasti käyttämään.
Olen saanut sen käsityksen, että he ovat ihan normaali perhe, joilla ei tähän asti ole ollut mitään, ainakaan ulospäin näkyviä, vaikeuksia.
On rakennettu omakotitalo ja elellään minun käsitykseni mukaan ihan tyytyväisinä.
Ilman muuta on kuitenkin selvää, että jos seurustelu etenee pidemmälle, on toisenkin osapuolen opeteltava viittomakieltä. Se tuskin kuitenkaan on ylivoimaista, koska vierellä on opettaja.
Muistan kuinka vuosia sitten, kun olin tytön ajamassa autossa, minulle tuli pieni kolarinpelko, kun he etupenkillä istuessaan keskustelivat niin vilkkaasti viittomakielellä.
Siis kyllä he hyvin pystyvät kommunikoimaan ja ovat jo tällaiseen täysin tottuneet, eikä kolareitakaan ole ajettu.
Olen sitä mieltä, ettei kuurous ole mikään todellinen este, mutta ei sitä nyt ihan huomiottakaan kannata jättää, jos seurustelu kehittyy ja suunnittelee joskus tulevaa elämäänsä kuuron ihmisen kanssa. Onhan siinä monenlaisia asioita, joita myöhemmässä vaiheessa tulee eteen.
Voisithan sinäkin ilmaista, siis vaikka sähköpostilla tälle miehelle, että olet kiinnostunut viittomakielestä ja olisiko hän mahdollisesti halukas opettamaan. Silloin ehkä huomaisit mikä se tilanne todellisuudessa on.
Tottakai viittomakielen opiskelu vaatii lisäksi kursseja, mutta ainakin yksityisopetuksesta saisi vähän esimakua yhteen sun toiseen asiaan.
http://www.kuulonhuoltoliitto.fi/sivu.php?artikkeli_id=818
http://www.esteetonopiskelu.fi/sivu.php?artikkeli_id=22
http://www.klvl.org/kuulovammainen_lapsi/teksti112.htmlMinulla oli lapuden täyskuuro leikkikaveri. Aika aikaisin n 5 vuotaina aloimme keppikrirjoittaa viestejä tosillemme. Aloin tajuta hänen maailmansa jo pelillä elöekielilla. Nyt on ihanaa kun on pelit ja pensselit kommunikoida. Vihjeeski. Mieheni ei "kuule" on siis nk selektiivinen kuulo.Hän väittää etten ole sanonut. Lähetän tarkeimmistä jutuista hänelle aina e-mailin.
Heippa! Riippuu, osaatko itse viittoa? Jos itsellä tuottaa ongelmia viittoa, voi tulkkia käyttää apuna tutustumisessa. Tsemppiä! Kannattaa ainakin yrittää!! Ja viittomakieli ei ole vaikea opiskella.